Kun lähtee valmentajaksi ulkomaille, sitä tuskin odottaa, että kokee pandemian, olympiahuuman ja sodan tuulet. Niin on kuitenkin käynyt Tomek Valtoselle, joka kaiken tuon ohella luotsaa parhaillaan pienessä slovakialaisessa kaupungissa pientä jääkiekkojoukkuetta maan liigan pudotuspelejä kohti.

Suomalaisvalmentajan tie vei hieman yllättäen KHL-unelman sijaan Extra Ligan HK Dukla Michalovcen peräsimeen vuonna 2020.

”Minulla oli hommat vetämässä KHL:ään ja odotin siitä ratkaisua ihan loppuun asti. Se meni sitten ohi, mutta Slovakia nousi pian vaihtoehdoksi, kun eräs vanha pelaajani oli seurassa silloin urheilutoimenjohtajana. Uusi maa kiehtoi ja houkutteli kovasti. Varsinkin, kun Slovakia on lähellä Puolaa, mikä on minulle tärkeää”, Valtonen sanoo.

Valtosella, 42, on hyvin vahva side Puolaan. Hänen äitinsä on puolalainen ja hän on itsekin syntynyt Puolassa, Piotrków Trybunalskissa. Puolassa on myös paljon sukulaisia, joiden kanssa hän on aktiivisesti tekemisissä.

”Tykkään olla Puolassa ja suuntaan nytkin aina vapaa-aikanani Slovakiasta heti sinne.”

Michalovcen joukkue operoi keskitason budjetilla. Kausi on menestynyt liigassa varsin hyvin. Juuri nyt joukkue on Slovakian liigassa neljäntenä ja sillä on kotietu puolentoista viikon päästä alkavissa playoffseissa.

”Meillä on hyvä jengi. Tasainen ja työteliäs. Olemme budjetillamme rakentaneet joukkueen, joka pelaa yhteistyön jääkiekkoa.”

Ensin korona

Koko sen ajan, kun Valtonen on valmentanut Slovakiassa, maailma on kamppailut pandemian kanssa. Korona ei ole sivuuttanut Michalovceakaan.

”Korona on vaikuttanut tekemiseen todella paljon. Viime kaudella tapauksia oli joukkueessa aivan törkeä määrä ja on niitä riittänyt tälläkin kaudella. Protokollamme on, että jos jollain on korona, hän menee kotiin ja muut testaavat. Pelaaja palaa harjoituksiin, kun tulee negatiivinen koronatulos.”

” Täällä täytyy olla puolet joukkueesta koronassa ennen kuin pelin voi siirtää. Joka joukkueessa se virus on jyllännyt. Siihen on pitänyt tottua.”

Valtosen joukkueessa pelaajilla on vastuu omasta terveydestään. He päättävät itse, ovatko pelikuntoisia. Valmennusjohdolta ei näissä asioissa aseteta mitään paineita.

”Jos joku tulee ilmoittamaan, ettei ole sadan pinnan kunnossa, niin sitten ei voi pelata. Olen tietoisesti tehnyt tällaisen linjavedon, koska minähän en voi kantaa vastuuta heidän terveydestään. Se asia kuuluu pelaajalle itselleen ja heidän lääkärille.”

Pahimmillaan Michalovcelta on ollut samaan aikaan koronassa peräti 18 pelaajaa. Silloin joukkueen oli pakko jäädä tauolle.

”Silloin oltiin kymmenen päivää tauolla ja reiluun viikkoon ei harjoiteltu ollenkaan. Pikkuhiljaa siitä sitten palailtiin jäälle harjoituksiin ja lopulta peleihin.”

Valtonen sanoo, ettei ole puuttunut myöskään pelaajien rokoteasioihin. Ihmisillä on omat syynsä ottaa tai olla ottamatta sitä.

”Täällä pitää muistaa, että vaikuttavia asioita voi olla monia. Yksi voi olla esimerkiksi uskonto. Toinen on kommunismin asennejäänne, jonka mukaan valtiota ei pidä uskoa missään asiassa. Jos haluaa pärjätä valmentajana ulkomailla, pitää ymmärtää maan kulttuuria laajasti. Vieraassa maassa valmentajan täytyy opetella joukkueen kulttuuri, kaupungin kulttuuri ja vielä koko maan kulttuuri”, Valtonen vinkkaa.

Olympiahuumasta Ukrainan sotaan

Slovakian jääkiekossa on silti ollut tällä kaudella muutakin ajateltavaa kuin koronamurhe. Pekingin olympialaisista kotiutui helmikuussa maajoukkue yllätyspronssimitalit kaulassaan. Pieni kiekkohullu kansa hullaantui ja Michalovce vielä enemmän.

”Kyllä se olympiamenestys täällä näkyi ja tuntui. Olimme Bratislavassa silloin, kun maajoukkue eteni välieriin. Pelkästään jo se näkyi katukuvassa. Meidän kaupungissa juhlahumu tuntui myös erityisesti. Olihan kaupungin oma poika, Pavol Regenda, maajoukkueessa mukana.”

”Pavol on nuori pelaaja ja häneltä meni paluun jälkeen ainakin kaksi viikkoa ennen kuin hän laskeutui taas tähän meidän toimintaan. Nyt hän pelaa meille taas erittäin hyvin. Kolmeen liigapeliin on tullut neljä maalia.”

Koronan ja olympialaisten lisäksi Valtonen on saanut tuntea myös kolmannen erikoisen ja hyvin surullisen tilanteen Slovakiassa. 24. helmikuuta Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Maahan, jonka kanssa Slovakia jakaa itäisen rajansa. Michalovcen jäähallilta rajalle on noin 40 kilometrin matka. Sota tuntuu olevan ovella.

”Mitään sodan ääniä ei ole kuulunut, mutta muuten se tuntuu. Sahaan useasti Slovakian ja Puolan väliä ja näen matkalla kaikenlaista. Puolassa on nyt puolimiljoonaa pakolaista. Kaksi pakolaista asui viikon luonani Puolan kämpässäni. He olivat tutun tuttuja ja tarvitsivat turvapaikkaa.”

”Kuvat, joita he näyttivät rajalta, olivat julmia. Serkkuni ja muutamat tutut ovat käyneet siellä auttamassa. Lapsia ja äitejä sieltä tulee yli.”

”Tien päällä on ollut hienoa huomata, että monien eri maiden rekisterissä olevia autoja ajaa vastaan. Myös Suomen. Apua tulee kaukaakin.”

Yleisesti on tiedossa, että Puola on erittäin pakolaisvastainen maa. Kun kyse on Ukrainasta, apua annetaan.

”Ukrainalaiset ovat vähän kuin veljeskansaa, joten heitä tulee auttaa. Kaikki Puolassa tekevät parhaansa heidän hyväkseen. Ja niin on Slovakiassakin. Hotellit ovat täynnä pakolaisia. Valtio tukee, jotta pakolaiset saadaan turvaan ja majoitettua.”

”Minä en pelkää täällä oman turvallisuuteni puolesta. Ei pelolle voi antaa tilaa. Jos jotain sotahässäkkää tulee, siihen reagoidaan sitten tilanteen vaatimalla tavalla.”

Uusiin maisemiin

Valtonen paljastaa, että kaksi kautta Michalovcessa, arkkienkeli Mikaelin kaupungissa, riittää hänelle. Seuraavaksi on edessä taas maiseman vaihto. Ulkomailla työskentely taitaa kuitenkin jatkua?

”En jatka täällä enää tämän kauden jälkeen. Kaksi vuotta samassa paikassa riittää. On kaikille hyväksi, että nyt tulee taas vaihtuvuutta”, Valtonen sanoo.

”Monet unelmoivat Pohjois-Amerikan pesteistä, minä en niinkään. Toivon saavani seuraavaksi valmentaa hyvässä organisaatiossa, jossa on mahdollisuus voittaa ja jossa on yhteinen tekemisen punainen lanka. En hae mitään tiettyä seuraa, vaan minulle sopivaa paikkaa. Ulkomailla olo sopii minulle. Se motivoi – näkee ja oppii joka päivä jotain uutta ja saa tavata erilaisia ihmisiä ja kohdata erilaisia kulttuureita.”