Päivän mielenkiintoisin Liiga-uutinen tuli keskiviikkona Porista, kun Ässien kehitysjohtaja Tommi Kerttula solmi seuran kanssa 2+1 -vuotisen jatkosopimuksen.

Yllättävää ei kuitenkaan varsinaisesti ollut Kerttulan allekirjoittama jatkosopimus. Se sen sijaan oli, että Kerttula ilmoitti Satakunnan Kansan haastattelussa, että pesti jää hänen viimeisekseen jääkiekon parissa.

”Minulle tulee yli 20 vuotta täyteen näissä hommissa. Kun kaikki paukut on annettu, on aika tehdä jotain muuta”, Kerttula sanoi.

Kerttula jätti kuitenkin myös jääkiekko-oven hieman raolleen.

”Toivon, että olen tämän sopimuksen jälkeen tehnyt työni niin hyvin, että minulla on mahdollisuus vaikuttaa vaikkapa Ässien hallituksessa. Tai vaikuttaa jääkiekon tulevaisuuteen esimerkiksi liiton tai Liigan hallituksessa”, hän totesi haastattelussa.

Kerttula kuitenkin myönsi, että ajatus voi olla naiivi – onhan hän vasta ”omat karhämänsä käynyt”.

***

Kerttula viittasi kärhämillään hänen viime kauden aikana antamiinsa lausuntoihin Ilta-Sanomissa, jossa Kerttula viittasi esimerkiksi koronan varjossa liigaseurojen ympärillä ylläpidettyyn johtajien konkurssiaaltopuheisiin pelotteluretoriikkana.

Kerttula ei missään vaiheessa paljastanut liikesalaisuuksia tai syyttänyt ketään valehtelusta, mutta se ei estänyt Liigaa toimimalla kuten se usein on historiassaan toiminut, kun joku on Liiga-johdon mielestä puhunut ohi suunsa.

Liiga määräsi Kerttulan puheista Ässille 10 000 euron sakot.

Expekt antaa Ässien mestaruudelle kertoimen 51.00. Entä muille – katso tästä!

Asiaan tuli kuitenkin käänne, sillä periaatteen miehenä tunnettu Kerttula ei jättänyt asiaa siihen. Ässät nimittäin päätti viedä asiaa urheilun oikeusturvalautakuntaan. Ennen sitä kuitenkin saavutettiin sopu – mutta lähinnä juridinen sellainen.

Urheilun oikeusturvalautakunnan päätöksestä huhtikuussa selvisi, että ”10 000 euron sakko poistetaan ja Jääkiekon SM-liiga Oy velvoitetaan korvaamaan HC Ässät Oy:n oikeudenkäyntikulut oikeusturvalautakunnassa.”

Asia jätti kuitenkin taakseen närkästystä.

Vaikka kukaan ei kiistä liigaseurojen joutumista ahtaalle, Kerttula vaikuttaa olleen asiassaan ainoastaan oikeassa, se ei ole poistanut sitä tosiasiaa, että Kerttulasta alettiin taustalla puhua ”omaan pesään kusijaksi”.

HPK:n toimitusjohtaja Antti Toivanen jopa totesi tuoreeltaan Hämeen Sanomissa Kerttulan lausuntojen jälkeen, että Kerttulan lausunnoissa ei ole ”paljoa uskottavuutta”. Toivanen jopa sanoi, että ei auta jos joku antaa ”besserwisserinä lausuntoja”.

Reiluuden nimissä ei Toivanen ollut ainoa – osa puhui näin taustalla.

Liiga-pomoilla kuten Toivasella on oikeus tietysti mielipiteeseensä, mutta se, että konkursseja ei ole nähty, ei ole mielipide – vaan olemassa oleva fakta.

Siksi herää myös kysymys siitä, että riittääkö jääkiekkoperheessä omaan pesään kusijan maineeseen todella se, että uskaltaa esittää liigajohdon puheista poikkeavan arvion?

Ja onko omaan pesään kusemista oikeastaan se, että kipeistäkin asioista uskalletaan keskustella kriittisesti ja avoimesti – vai se, että tilannetta jopa tarkoituksenmukaisesti paisutellaan?

Enemmän omaan pesään kuseksimiselta nimittäin vaikuttaa tällä haavaa esimerkiksi se, että Liigan puheenjohtaja kirkkain silmin kertoo mediassa, että Liigalle on tullut täytenä yllätyksenä se, että puolitoista vuotta maailmaa ravistellut koronavirus voi edelleen aiheuttaa esimerkiksi yleisörajoitteita.

Tällaiset puheet kuitenkin Liigassa on hiljaisesti hyväksytty, sillä omalla nimellä – ehkä Kerttulan esimerkinkin vuoksi – kukaan ei uskalla astua esiin, vaikka moni Liiga-johdon kyvykkyyttä kriisitilanteissa epäileekin.

Siksi mieli tekee kysyä myös, että onko omaan pesään kuseksija se, joka keskustelee lajin ja Liigan kipupisteistä julkisesti jopa oman nahkansa kustannuksella – vai samaa mieltä taustalla oleva hiipijä, joka ei uskalla omaa nahkaa suojellakseen nousta esiin, vaikka suurempi etu kutsuisi sitä puoleensa?

***

On täysin selvää, että liigajääkiekkoa pelataan vuosien päästä myös siinä tapauksessa, että Tommi Kerttula jättäisi jääkiekon taaksensa ja vaihtaisi tyystin alaa.

Suurempi ongelma jääkiekon kannalta kuitenkin on, mikäli yhä useampi tommikerttula, tulevaisuuden potentiaalinen laji- tai seurajohtaja, väsyy siihen, että lajin muuttaminen on turhaa, sillä muutosta luutuneisiin rakenteisiin ei kuitenkaan tule. Se ei välttämättä ole Kerttulan motiivi ilmoittaa päätöksestään, mutta tuskin monikaan voi väittää, että sellainen ilmapiiri ei olisi jääkiekossa läsnä.

Kerttula on valmistunut maisteriksi Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulusta, jossa hän opiskeli johtamista. Jotain hänen paneutumisestaan kertoo myös se, että hän on myös suorittanut ammattivalmentajan tutkinnon vaikka ei koskaan ole ollut aikeissa valmentaa – mutta hän on halunnut ymmärtää paremmin johdettaviaan, valmentajia. Kerttula on toiminut eri urheilujohtajatehtävissä eri seuroissa, työskennellyt kykyjenetsijänä Ruotsissakin ja kehittänyt esimerkiksi pelaaja-analyysijärjestelmää. Sellaiselle osaamisella jääkiekossa olisi tulevaisuudessakin käyttöä.

Syystä tai toisesta jääkiekko on kuitenkin kutsunut isossa kuvassa kärjistetysti johtotehtäviinsä puoleensa enemmän lähinnä lajiin lähinnä fanipohjalta ponnahtaneita myyntimiehiä tai eilisen tähtiä, vailla muuta osaamista kuin pelaajakokemus.

Esimerkiksi Kalervo Kummolan jyrähtelyt ovat saattaneet herättää jopa hilpeyttä, mutta Kummolan uran aikaansaannoksia ei voi kuin ottaa vakavasti. Kummolan kaltaiset vaikuttajat ovat kuitenkin jääneet jääkiekossa vähiin ja siksi moni kaipaa Kummolaa jo takaisin. Ja kun nykyistä liigajohtoa ristiriitaisine lausuntoineen seuraa, ei se ole edes suuri ihme. Kummolan jälkeen jääkiekkoon on jäänyt valtatyhjiö, jota nykyisestä johtajaporukasta ei ole ollut ottamaan. Asiasta kertoo arkiesimerkkinä se, että kun jääkiekon tärkeimmistä kysymyksistä kysytään, toimittajien puhelimiin näppäillään usein edelleen Kummolan numero. Se kertoo paljon Kummolasta, mutta myös nykyisistä johtajista.

Niin ristiriitainen hahmo kuin Kerttula on, hänessä olisi ollut potentiaalia olla jonkinlainen kaivattu uudistaja jääkiekolle, mutta nyt hänkin on poistumassa muutaman vuoden päästä jääkiekon parista ja vaihtamassa alaa.

Mieleen tulee, että ehkäpä sekin on jonkinlainen osoitus siitä, että tuulettumista jääkiekkojohtajien sikariporras toden totta kaipaa.

***

Kun Kerttulasta ja hänen ristiriitaisuudestaan puhutaan, esille nousee usein hänen ”räväkät lausuntonsa”.

Lopulta voi kuitenkin kysyä, että mitä shokeeraavaa se Kerttula on sitten puhunut?

Kerttula on esimerkiksi puhunut toistuvasti liigajääkiekon kilpailullisuuden puolesta, joka on elimellinen osa huippu-urheilua. Eikä Kerttula asiassa ole erityisen radikaali, vaan on uskaltanut avata vakan kantta näyttääkseen, mikä voi hänen arvionsa mukaan olla nykykehityksen – oikeammin nykytaantumuksen – seuraus.

Mielenkiintoinen asia on, että harva jääkiekkoihminen ylipäätään on oikeasti edes eri mieltä kysyttäessä siitä, että pitäisikö Liiga avata ja karsinnat palauttaa. Vielä harvempi on pystynyt Kerttulan argumentteja purkamaan.

Mistään erityisen radikaalista asiasta ei edes puhuttaisi, sillä liigaseurat ovat niin merkittävässä etulyöntiasemassa esimerkiksi Mestis-seuroihin nähden, että jos putoaminen Liigasta aidosti pelottaa – olisi suoraan sanoen monen muun seurajohtajan syytä vaihtaa alaa.

Kerttula on myös esimerkiksi uskaltanut sanoa, että jääkiekossa ihmiset ovat keskimääräistä paremmilla palkoilla vaikka samanaikaisesti koulutustaso ei ole sillä tasolla kuin keskimääräisesti yhteiskunnassa. Jonkun kiekkomiehen korvat voivat tässä kohtaa punottaa, mutta ei se asiasta yhtään sen vähemmän totta tee.

Syystä tai toisesta moni seuratoimija kuitenkin päätyy suojelemaan omia saavutettuja etuja näkemättä sitä, että pikkuhiljaa sarjan vetovoima on hupenemassa.

Oli karsintoja tai ei, ja oli sarjan vetovoima karisemassa, Liiga on silti tästäkin huolimatta Suomessa omalaatuisessa asemassa ja kaikki suomalaiset urheilusarjat vaihtaisivat milloin tahansa ongelmansa sen kanssa päittäin.

Sen toteaminen ääneen lämmittää vielä riittävästi, mutta seisaaltaan nukkumiseen ei Liigallakaan pitäisi olla varaa.

***

Niin paljon kuin Kerttulaa arvostaisikin hänen rehellisistä ja punnituista ulostuloistaan monenlaisen kumartelijan joukossa, hänellä riittää todistettavaa.

Suuri kysymys liittyy siihen, että miten hyvä urheilujohtaja hän todellisuudessa on.

Vaikka edistystä Ässien rakenteissa on tapahtunut, myös Kerttulalta voi odottaa näkyviä tuloksia myös Ässien liigajoukkueen suhteen. Niiden suhteen on vielä paljonkin toivottavaa.

Yksi kriittinen aihe on esimerkiksi hiipimässä hiljalleen pintaan.

Se päivä on nimittäin jo  oven takana, jolloin Kerttulan on päätettävä päävalmentaja Ari-Pekka Selinin kohtalosta: Jatketaanko Selinin kanssa vai ei? Kaksikon välillä kun kaikki ei ole ollut pelkästään ruusuilla tanssimista.

Ja jos kävisi niin, että Kerttulan päätös on Selinin kannalta kielteinen, siitä tuskin seuraa muuta kuin haasteellinen tilanne Ässien ensi kauden kannalta. On mielenkiintoista seurata, miten se tilanne ylipäätään hoidetaan.

Yksi asia on ainakin selvää: Kerttulan yksi mieliaiheista – johtaminen – tulee omakohtaisesti päävalmentajakysymyksessä todelliseen testiin.

Lue myös: Tommi Kerttulan sakottaminen vie Liigaa kohti putinilaista sanan- ja mielipiteenvapautta