Valioliigasta on takana ensimmäiset viikot. Jukka, joko nähdään, missä asetelmassa joukkueiden voimasuhteet ovat?

Julistusten kanssa kannattaa edelleen olla maltillinen.

Kesän MM-kisat sotkivat monen joukkueen pre-seasonin ja peräti yhdeksällä joukkueella on ruorissa manageri, joka on aloittanut tehtävässä joko kesällä tai pisimmälläänkään tämän vuoden puolella. Kaiken lisäksi näiden seurojen joukossa ovat Arsenalia lukuun ottamatta kaikki muut perinteiset kärkiseurat.

Julistuksia sotkee myös se, että muutamissa joukkueissa vaihtuvuus on ollut suuri. Tottenham uusi likimain koko joukkueen ja Aston Villa myi viisi avainpelaajaansa, Morgan Rogersin, Ezri Konsan, Ollie Watkinsin, Youri Tielemansin ja Emiliano Martínezin. On selvää, että näillä joukkueilla ottaa oman aikansa ennen kuin orkesteri löytää yhteisen tavan soittaa sinfonioita.

Mitkä kärkijoukkueet niputat tähän ”kannattaa odottaa” -kategoriaan?

Selkein tapaus on Liverpool. Hätäisimmät kyynikot ovat alkaneet kyseenalaistaa Andoni Iraolan valintaa Liverpoolin manageriksi ja tottahan se on, ettei joukkueen pelaaminen ole vakuuttanut.

Kannattaa kuitenkin lukea Iraolan tuoteseloste. Hän on prosessivalmentaja, jolla on aina vienyt oman aikansa omien oppiensa sisään ajaminen. Kysymys on nyt vain siitä, milloin Iraolan taika alkaa Liverpoolissa purra.

Viime vuonna Bournemouthissa homman saaminen raiteilleen kesti joukkueessa tapahtuneiden muutosten jälkeen koko syyskauden, mutta sitten kun kurssi kääntyi, Bournemouth lensi loppukauden.

En usko, että Liverpoolilla kestää niin kauan, koska joukkueen taitotaso Bradley Barcolan johdolla on eri luokkaa kuin Bournemouthilla, mutta kyllä tässä jokunen kierros saattaa vielä vierähtää ennen kuin punakone alkaa jyskyttää kunnolla.

Toki Liverpoolilla on omat kysymysmerkkinsä. Alexander Isak on pääsemässä huippuiskuun, mutta hänen loukkaantumisherkkyytensä on iso uhkakuva. On myös hyvä kysymys, miten Virgil van Dijkin johtama puolustus kestää Arsenalin, Manchester Cityn tai Chelsean kaltaisten joukkueiden rummutuksessa mukana?

Kaksi muuta ilmiselvää joukkuetta tässä kategoriassa ovat Tottenham ja Aston Villa. Unai Emery on osoittanut tasonsa sataan kertaan ja on vain ajan kysymys, milloin Aston Villa alkaa tehdä taas tulosta.

Roberto De Zerbillä näyttäisi olevan enemmän tekemistä Tottenhamin kanssa, sillä Spursin pelaaminen on ollut todella takkuista kauden avausviikkoina.

Ongelmien syvyyttä kuvaa se, ettei joukkue ole tehnyt neljässä liigaottelussa yhtään maalia. Tottenham on kuitenkin laukonut otteluissa keskimäärin 12,8 kertaa, joka on vain 0,2 laukausta vähemmän kuin esimerkiksi Manchester Citylla, ja sen ottelukohtainen maaliodottama on ollut 0,8 maalia.

Jossain kohtaa pullo aukeaa, mutta tässä menee vielä varmasti oma aikansa ennen kuin näemme todellisen Tottenhamin.

Mihin kategoriaan laitat Chelsean ja Manchester Unitedin?

Chelsea käy jo nyt hyvillä kierroksilla hyökkäyssuuntaan, mutta puolustuspelaamisen kanssa sillä on tekemistä.

Moisés Caicedon paluu mahdollisesti jo tulevana viikonloppuna toisi isosti ryhtiä Chelsean puolustuspelaamiseen, mutta hänkään ei pysty korjaamaan keskuspuolustukseen liittyviä ongelmia.

On myös hyvä kysymys, onko Emiliano Martínez oikeasti ratkaisu maalivahtiongelmaan vai pikemminkin uusi ongelma?

Chelsea tulee varmasti lentämään tällä kaudella Xabi Alonson alaisuudessa ja pidän sitä edelleen, kärkitaistelujen mustana hevosena.

Manchester United on sen sijaan Michael Carrickin kanssa juuri sellaisissa ongelmissa kuin ennen kautta osattiin odottaa. Kotitappion kauden avausottelussa Hullille voi vielä kuitata yhtenä surkeana otteluna, mutta sunnuntainen esitys Manchester Citya vastaan oli kaikkine karvoineen ja alavivahteineen hälyttävä.

Manchester United sai pelata Phil Fodenin ulosajon jälkeen yli 70 minuuttia yhden miehen ylivoimalla, mutta se ei näkynyt kentällä millään tavalla. Manchester United voi itkeä täysin aiheesta, että Erling Haalandin 1-0-voittomaali olisi pitänyt hylätä paitsiona, mutta se ei muuta sitä, että United oli köysissä kymmenellä kenttäpelaajalla pelannutta Citya vastaan.

Manchester United sai lauottua koko ottelussa vain kolme kertaa maalia kohden ja sen maaliodottama oli 1,0 maalia.

Vielä enemmän hälyttävää on se, ettei kysymys ollut yhdestä heikosta ja sekavasta ottelusta, vaan tätähän Manchester Unitedin pelaaminen on ollut koko kauden Ipswich-ottelun toista puoliaikaa lukuun ottamatta.

4-0-voittoa Mestarien liigassa Sabahista voidaan toki tuulettaa, mutta ne ottelut eivät ratkaise sitä, millaisia ongelmia Manchester Unitedilla on puolustuksessa ja miksi sen on niin vaikea luoda maalipaikkoja muuten kuin vastaiskujen kanssa?

Oleellinen kysymys on, saako Carrick korjattua Manchester Unitedin kurssin, kuten Iraoala, Emery ja De Zerbi tekevät Liverpoolissa, Aston Villassa ja Tottenhamissa?

Carrickin aiemmat näytöt managerina ja myös nämä alkukauden näytöt antavat vahvan viitteen, että Carrickin osaaminen ei riitä Manchester Unitedin tasoisen seuran managerina johtamaan pidempiaikaista prosessia.

Kysymys ei ole siitä, päättyykö Carrickin ura Old Traffordilla joku päivä potkuihin, vaan milloin se päättyy? Pahin skenaario olisi, että United roikkuisi Carrickin käsissä löysässä hirressä yhtä pitkään kuin Ole Gunnar Solskjærin kanssa.

Arsenal ja Manchester City ovat kiskaisseet jo neljän pisteen kaulan muihin. Chelsea on jäänyt jo viisi pistettä, Liverpool kuusi, Manchester United kahdeksan, Tottenham 10 ja Aston Villa 11. Onko tämä ollut yllätys?

Yllättävää tässä kaudessa on ollut näiden muutamien isojen seurojen floppaaminen sekä sen lisäksi Manchester Cityn vahva kauden avaus.

Vaikka Manchester City on voittanut kaikki ottelunsa, sen pelaaminen ei ole ollut yhtä vakuuttavaa kuin Arsenalin alkukausi.

Kotiottelu umpisurkeaa Coventrya vastaan oli todella vaatimaton esitys ja sunnuntaina se oli onnekas voittaessaan ottelun Manchester Unitedin maalilla, jota Englannin erotuomarijärjestö pyysi sunnuntai-iltana Manchester Unitedilta anteeksi.

Oleellista Manchester Cityssa on joukkueen reseptiikka. Haaland on edelleen ilmiömäinen viimeistelijä ja Enzo Fernándezin ja Elliot Andersonin johtama keskikenttä on Arsenalin kanssa Valioliigan ylivoimaisesti paras.

Sen lisäksi Enzo Maresca on saanut organisoitua Cityn puolustuspelaamisen yllättävän hyvään kuosiin ja kuten sunnuntaina nähtiin, Gianluigi Donnarumma pystyy tekemään voittavia torjuntoja silloin, kun niitä tarvitaan.

Suurin kysymysmerkki on edelleen Marescan prosessi. Kestääkö se koko kauden vai tuleeko kauden aikana samanlaisia pahoja notkahduksia kuin Leicesterissä ja Chelseassa?

Siinä on myös suurin ero Arsenaliin. Mikel Arteta on saanut prosessinsa siihen moodiin, että Arsenal jyrää jyräämistään eikä sen peli sotkeudu takaiskuista ja muista muuttujista samalla tavalla kuin aiempina ja osin vielä viime kaudellakin.

Kaiken lisäksi Arsenalilla on Valioliigan laadukkain ja laajin materiaali. Sen suurin kysymysmerkki on edelleen kärkimiespeli – ja siinä etenkin, kestääkö Kai Havertz terveenä.

Havertzin merkitys Arsenalin kokonaisvaltaisen pelaamisen kannalta on niin suuri verrattuna Viktor Gyökeresiin, että ruotsalaisen päivät Arsenalissa alkavat olla luetut. Jos Arsenal joutuisi vaihtamaan jossain kohtaa Havertzin Gyökeresiin, Arsenal menettäisi yhden keskeisen elementin hyökkäyspään pallollisesta pelaamisestaan ja prässipelaamisestaan.

Arsenalin hyökkäyspelaaminen on ollut Martin Ødegaardin johdolla tällä kaudella rikkaampaa ja monimuotoisempaa kuin viime kaudella, mutta suurimman vaikutuksen silti on tehnyt Arsenalin puolustus.

Moni ajatteli kauhun sekaisin tuntein William Saliban pitkää poissaoloa ja kyseenalaisti 28-vuotiaan Ezri Konsan ostamisen 52 miljoonalla punnalla, mutta Saliban puuttuminen ei ole näkynyt millään tavalla. Sitä voisi pitää yhtenä tämän kauden suurimmista ihmeistä.

Arsenal tulee varmasti olemaan se joukkue, joka muiden on lyötävä, jos ne mielivät voittaa tällä kaudella Valioliigan. Arsenalin julistaminen mestariksi on kuitenkin ennenaikaista ja tarpeetonta, mutta jos alkukauden ennusmerkkien perusteella pitää laatia prognoosi, tämän kauden mestaruus irtoaa Arsenalille selvästi suuremmalla erolla kuin viime kevään mestaruus.

Entä alkukauden ihme Hull?

Jo se, että Hullilla on tällä hetkellä koossa kahdeksan pistettä, on loistava saavutus Hullilta ja Sergej Jakirovićin valinta elokuun Kuukauden manageriksi oli osuva valinta.

Hullin kannattajien ei kannata kuitenkaan vielä riehaantua. Sarjapaikan säilyttäminen on edelleen sille valtaisa haaste – aivan, kuten se on kahdelle muullekin nousijalle, Coventrylle ja Ipswichille.

Coventryn manageri Frank Lampard on yhden puhelinsoiton päässä siitä, että hänestä tulee kauden ensimmäinen potkut saanut manageri Valioliigassa. Managerin vaihtaminen ei kuitenkaan pelastaisi Coventrya. Myös Ipswich ja Hull saavat edelleen varautua siihen, että putoamisviiva tulee vastaan jossain kohtaa väistämättä.

Viime kaudella Valioliigassa kaksi vakiojäsentä, West Ham ja Wolverhamptonin, floppasivat pahasti. Alkukauden perusteella Fulham voi olla tämän kauden floppaaja. Álvaro Arbeolan avaus Fulhamin managerina on ollut katastrofaalinen ja jos kurssi ei pikaisesti käänny, hänenkin työpaikkansa on vaarassa.

Jos Árbeola saisi potkut, sen jälkeen kaikki tiivistyisi siihen, onnistuisiko Fulham hänen mahdollisen seuraajansa palkkaamisessa. Jos ei onnistu, Fulham voi hyvinkin ajautua jopa putoamiskurssille.