Tottenham säilytti sarjapaikkansa, mutta katastrofin ydin jäi yhä seuran rakenteisiin
Tottenham vältti katastrofin säilyttämällä sarjapaikkansa Valioliigassa sunnuntaina. Mutta oliko se ainoa Tottenhamia uhkaava katastrofi.
Tottenhamin kausi päättyi riemukkaisiin tunnelmiin, kun se varmisti kauden viimeisessä ottelussa sarjapaikkansa Valioliigassa.
Tottenham vältti yhden katastrofin, mutta vain yhden. Sen pahin katastrofi ei kadonnut sunnuntaina mihinkään – eikä todennäköisesti katoa vielä pitkään, pitkään aikaan.
Tottenhamin edellisestä liigamestaruudesta on kulunut tänä keväänä 65 vuotta. 65 vuoden odotuksen voisi ymmärtää, jos kysymys olisi vuotta ennen Tottenhamia mestaruuden voittaneesta Burnleysta tai vuotta myöhemmin mestaruuden voittaneesta Ipswichista.
Kysymys on kuitenkin Tottenhamista, seurasta, jota 1960-luvun alussa kutsuttiin Englannin pankin joukkueeksi ja joka on edelleen yksi maailman suurimmista jalkapalloseuroista. Deloitten uusimmassa Money Leaguessa Spurs rankattiin yhdeksänneksi rikkaimmaksi seuraksi maailmassa. Sen taakse jäi muun muassa rahassa kylpevä Chelsea.
***
Tottenhamin ongelma eivät ole sen tulot tai se, että sillä on yksi maailman upeimmista ja tuottavimmista stadioneista sekä harjoituskeskus, jonka rinnalla jopa Arsenalin kuuluisa treenikeskus jää kakkoseksi.
Ongelma ei ole myöskään se, miten Tottenhamia on johdettu liikeyrityksenä.
Tottenhamilla oli omat taloudelliset mustat hetkensä 1970-luvun puolivälissä, mutta jo 1980-luvulla Spursia pidettiin Englannin liigakenttien edistysmielisimpänä jalkapalloseurana. Tottenhamin silloinen pääomistaja Irving Scholar oli Englannissa ensimmäisiä jalkapallojohtajia, joka ymmärsi englantilaisen jalkapallon maaperässä olevat valtavat taloudelliset rikkaudet.
Tottenhamin ongelma on ollut 1960-luvulta lähtien seuran johtamiskulttuuri. Seuran omistajat ja johtokunnan jäsenet eivät ole tyytyneet rooliinsa olla vain seurajohtajia. He ovat halunneet olla myös joukkueen johtajia.
Ongelma kärjistyi 2000-luvulla, kun seuran puheenjohtajaksi tuli kunnianhimoinen Daniel Levy.
Levy hoiti Tottenhamin taloutta teräksisellä ja menestyksellisellä otteella, mutta hänkään ei tyytynyt vain seuran johtamiseen.
Levy kiisti viime vuonna kuvaavalla tavalla syytökset siitä, että hän puuttuisi Tottenhamissa jalkapalloilullisiin päätöksiin sanomalla, että hän päättää vain pelaajien ostamisesta ja myymisestä.
Ja niin hän päätti – kohtalokkaalla tavalla.
***
Kaksi esimerkkiä.
Tottenhamilla oli kaudella 2005-2006 riveissään yksi Valioliigan parhaista keskikenttäpelaajista, Michael Carrick. Carrick oli tyytyväinen oloonsa Tottenhamissa ja myönsi myöhemmin, ettei hän ollut missään vaiheessa ajatellut lähtevänsä Spursista.
Joku muu kuitenkin ajatteli. Seuran silloinen jalkapallojohtaja Damien Comolli oli iskenyt silmänsä norsunluurannikkolaiseen keskikenttäpelaajaan Didier Zokoraan ja kun he istuivat alas Levyn kanssa, Levy päätti, että myydään Carrick Manchester Unitediin, otetaan rahat ja ostetaan tilalle Zokora.
Tottenhamin silloinen päävalmentaja Martin Jol vakuutti julkisesti, ettei hän myy Carrickia, koska tämä oli joukkueen paras keskikenttäpelaaja.
Levy kuitenkin myi. Carrickista tuli yksi Sir Alex Fergusonin viimeisten vuosien avainpelaajista Manchester Unitedissa, mutta Zokora katosi sinne mistä oli tullutkin – suureen tuntemattomuuteen.
Vuonna 2019 Tottenhamin johtamiskulttuurista saatiin vieläkin räikeämpi esimerkki. Mauricio Pochettino oli nostanut Tottenhamin yhdeksi Valioliigan kärkiseuroista ja luotsannut sen kevään 2019 Mestarien liigan finaaliin.
Pochettino olisi halunnut ottaa viimeisen askeleen, joka hänen mukaansa olisi tehnyt Tottenhamista liigamestarin. Hän esitti Levylle listan kuudesta pelaajasta, jotka hän halusi Tottenhamiin.
Levy oli eri mieltä. Sen sijaan, että hän olisi ostanut edes yhden tai kaksi Pochettinon haluamista pelaajista, hän upotti lähes 100 miljoonaa puntaa Tanguy Ndombelen, Ryan Sessegnonin ja Jack Clarken siirtoihin, minkä lisäksi Tottenham lainasi vielä kauden alla Giovani Lo Celson.
Kaikki hankinnat osoittautuivat pelkäksi kuraksi.
Kun Tottenhamin kausi ei lähtenyt lentoon, Levy vihelsi pelin poikki ja erotti Pochettinon marraskuussa, vain viisi kuukautta Mestarien liigan finaalin jälkeen.
***
Tottenham voi nyt tuulettaa sarjapaikkaansa, mutta kysymys kuuluu, onko mikään Tottenhamissa muuttunut?
Levy savustettiin viime syksynä ulos puheenjohtajan paikalta ja valta Tottenhamissa siirtyi seuran pääomistajan, 89-vuotiaan Joe Lewisin kahdelle lapselle, Viviennelle ja Charlesille. He eivät ole varsinaisesti enää lapsia, vaan yli kuusikymppisiä kokeneita yritysjohtajia.
Operatiivista valtaa Tottenhamissa käyttää Arsenalin entinen toimitusjohtaja Vinai Venkatesham ja urheilullista valtaa tanskalainen urheilujohtaja Johan Lange.
Tottenhamissa on siis vuoden aikana muuttunut iso asia, teoriassa jopa megaluokan asia.
Levy sai 25 vuotta kestäneen valtakautensa aikana paljon hyvääkin aikaan, mutta hän oli päävastuussa siitä, että Tottenham oli jo vuosi sitten viimeinen säilyjä Valioliigassa – ja tällä kaudella sen putoaminen oli vieläkin lähempänä.
Tottenhamia viime kaudella luotsannut Ange Postecoglou oli Levyn palkkaus, samoin tämän kauden katastrofin pohjustanut Postecogloun seuraaja Thomas Frank.
***
Nyt tullaan kuitenkin oleelliseen: Onko Tottenham Levyn erottamisen jälkeen seurajohdollisessa mielessä paremmissa käsissä?
Venketesham ja Lange olivat Levyn ohella ainakin teoriassa osa sitä prosessia, joka päätyi viime kesänä palkkaamaan Frankin. Näin he eivät voi pestä käsiään tämän kauden murheista.
Levyn erottamisen jälkeen kaksikon osaamista on mitattu kolmessa kriittisessä kohdassa.
Ensimmäinen oli tammikuun siirtoikkuna. Tottenham kaipasi kipeästi uutta hyökkääjää, mutta Lange ja Venkatesham näkivät asian toisin. He eivät uskoneet Tottenhamin olevan aidosti putoamisvaarassa ja vetivät tammikuun siirtoikkunassa tiukkaa linjaa: he myivät hyökkääjä Brennan Johnsonin 35 miljoonalla punnalla ja ostivat keskikenttäpelaaja Conor Gallagherin ja laitapuolustaja Souzan yhteensä 48 miljoonalla punnalla.
Toinen iso ratkaisu oli ensimmäinen päävalmentajanvaihdos. Tottenhamissa ymmärrettiin helmikuussa, että jotain oli tehtävä ja Venketeshamin ja Langen päätös oli vaihtaa päävalmentajaa. Frankin potkuja ei juurikaan ihmetelty, mutta mistä ihmeestä Tottenham löysi hänen tilalleen Igor Tudorin?
Tudorin valinta oli riski, joka löi sormille julmalla tavalla. Tottenham pelasi Tudorin alaisuudessa seitsemän ottelua. Niiden otteluiden aikana se putosi Mestarien liigasta ja sai naarattua Valioliigassa vain yhden pisteen.
Sen jälkeen Tottenhamin oli pakko vaihtaa jälleen päävalmentajaa. Roberto De Zerbi on sinällään erinomainen valmentaja, mutta Tottenham joutui tekemään hänestä Valioliigan kolmanneksi parhaimmin palkatun managerin saadakseen italialaisen hyppäämään upoksissa olevaan tankkeriinsa.
***
Tottenhamin uutta regiimiä – Lewisin lapsia, puheenjohtaja Peter Charringtonia, Venketeshamia ja Langea – on turha tuomita vielä, mutta heidän ensimmäiset näyttönsä viittaavat parempien aikojen palaamisen sijasta siihen, että Tottenham on uppoamassa entistäkin syvemmälle Levyn lähdettyä.
Levy teki puheenjohtajana paljon virheitä ja vääriä ratkaisuja, mutta hänen johdollaan Tottenham uhkasi parhaimmillaan oikeasti nousta yhdeksi Englannin ja Euroopan suurseuroista ja syrjäyttää vallankumouksen sivutuotteena Arsenalin Pohjois-Lontoon valtaistuimelta.
De Zerbi sanoi sunnuntaisen Everton-voiton jälkeen, ettei Tottenham voi pitää kesälomaa. Tämän kauden katastrofin syiden ruotiminen ja korjausliikkeistä päättäminen pitää aloittaa heti maanantaiaamuna.
De Zerbi on oikeassa, mutta kaikki on nyt kiinni siitä, mikä Tottenhamissa muuttuu vai muuttuuko mitään?
Levya voidaan syyttää monesta asiasta, mutta Tottenhamissa on valinnut yi 60 vuotta sama spursilainen johtamiskulttuuri, jossa jalkapalloilullisista asioista päättävät ja niitä sorkkivat amatöörit.
On myös muistettava, että Lewisin suvun pää ja todellinen valtias, Joe Lewis, on ollut Tottenhamin suurin omistaja viimeiset 25 vuotta ja veteli koko ajan suuria naruja myös Levyn aikana.
Toinen asia on Venketeshamin ja Langen muodostama valtakeskittymä. Venketesham on numeroiden pyörittämisen ja kirjanpidon ammattilainen, mutta hänen ymmärryksensä pelillisistä kysymyksistä on nollatasoa. Lange teki Aston Villassa muutamia erinomaisia hankintoja Ollie Watkinsista ja Emiliano Martínezista alkaen, mutta lopulta hänet työnnettiin tylysti sivuraiteelle Monchin tultua seuraan.
***
Tottenhamilla on edessään haastava kesä, jonka aikana nykyistä joukkuetta pitäisi remontoida raa’alla kädellä.
Tehtävä ei ole kuitenkaan helppo. Joukkueen suurimmat tähtipelaajat, Micky van den Ven ja Cristian Romero, ovat molemmat olleet talven aikana lähtökuopissa. Ei pelkästään siksi, että Tottenham oli putoamisvaarassa, vaan siksi, etteivät he usko Tottenhamin nousevan jaloilleen nykyisestä alennustilastaan vuodessa tai kahdessa. Siksi on todennäköistä, että ainakin toinen, mahdollisesti jopa molemmat, vaihtavat kesällä maisemaa.
HSV:ssä lainalla pelannut Luka Vušković olisi ilmeinen paikkaaja toiseksi toppariksi ja jos Tottenham saa viimeisteltyä Marcos Senesin ilmaisen siirron Bournemouhtista, Spursilla olisi silloin kaksi hyvää rakennuspalikkaa toppariosastolle korvaamaan van den Denin ja Romeron lähtöä.
Tottenhamin nykyisessä joukkueessa on myös paljon kuuluisaa kuollutta puuta. On helppo ennakoida, että Tottenham myy tai ainakin yrittää myydä joukkueesta Pape Matar Sarrin, Guglielmo Vicarion, Ben Daviesin, Yves Bissouman, Dragu Dragusinin, Wilson Odobertin ja Kevin Danson kaltaisia pelaajia.
Randal Kolo Muanin lainasopimusta Tottenham ei lunasta, mutta João Palinhan lainan Tottenham voi hyvinkin muuttaa pysyväksi siirroksi.
On myös mielenkiintoista nähdä, mitä Tottenham tekee nuorten tähtiensä kanssa. Lucas Bergvallilla ja Archie Graylla olisi ottajia isoissakin seuroissa ja Tottenham löytäisi halutessaan helposti ostajat myös Pedro Porrolle, Richarlisonille, Dominik Solankelle ja Mathys Telille.
***
Kaikkia pelaajia Tottenham ei myy, mutta N17:ssä on edessä joka tapauksessa raju siirtokesä – myös tulopuolella.
Tottenham sopi Senesin ja Liverpool-puolustaja Andy Robertsonin siirroista jo ennen De Zerbin tuloa. Kumpikin siirto vaikuttaa paperilla järkevältä, varsinkin, kun kyseessä ovat ilmaiset siirrot.
Tottenhamin kannalta kriittisin kysymys on kuitenkin se, onko De Zerbi hyväksynyt siirrot vai onko päätökset tehty muualla kuin De Zerbin toimistossa?
Olisi helppo sanoa, että De Zerbin sivuuttamista on mahdoton uskoa, mutta nyt kysymys on Tottenhamista.
Jos De Zerbin sana on siirtoneuvotteluissa painavin sana, silloin Tottenhamilla on toivoa. Tuota toivoa lisäisi se, että Langen tilalle urheilujohtajaksi saataisiin palkattua joku raskaansarjan osaaja.
Dortmundista maaliskuussa lähteneen Sebastian Kehlin nimi on jo linkitetty Tottenhamiin. Tulipa Kehl Spursiin tai ei, painoluokka on kuitenkin oikea.
Jos De Zerbin on otettava ja tyydyttävä siihen, mitä hänelle annetaan, ja siirroista ja muista jalkapalloilullisista asioista päättävät spursilaiseen tapaan jatkossakin täys- tai puoliamatöörit, silloin mikään ei muutu, vaan Tottenham jatkaa seikkailuaan sokeana ja voi törmätä samanlaisiin karikoihin tulevaisuudessakin kuin tällä kaudella.
Ja De Zerbille siinä tanssissa käy samalla tavalla kuin Pochettinolle, José Mourinholle ja Antonio Contelle.
