Tottenham räväytti vuorokauden sisällä kaksi jättikauppaa, kun se paketoi Mohammed Kudusin ja Morgan Gibbs-Whiten hankinnat 115 miljoonan punnan yhteishintaan. Jukka, mistäs päin nyt N17:ssä tuulee?

Tottenhamissa tehtiin päättyneen kauden aikana ja sen jälkeen tylyjä ratkaisuja, joita tässä nyt pannaan käytäntöön.

Huhtikuussa Tottenham palkkasi uudeksi toimitusjohtajaksi Arsenalin entisen toimitusjohtajan Vinai Venkateshamin, jonka johdolla seuraa ja sen toimintatapoja on alettu organisoida uudelleen.

Seuraava todennäköinen siirto taustoissa on nykyisin Tottenhamin konsulttina työskentelevän Fabio Paraticin paluu seuran jalkapallojohtajaksi, kun hänen maailmanlaajuinen toimitsijakieltonsa päättyy viikon päästä sunnuntaina.

Kentän tasolla radikaalein muutos oli manageri Ange Postecogloun erottaminen ja Brentfordissa erinomaista työtä tehneen Thomas Frankin palkkaaminen hänen tilalleen.

En sano, että Tottenhamissa on alkanut koko uusi aikakausi, mutta strategiaa on varmasti hiottu ja tarkennettu – ja näiden hankintojen perusteella ehkä jopa muutettu.

Mitä tarkoitat?

Tottenham käynnisti ennen Paracitin toimitsijakieltoa prosessin, jonka tähtäin oli tulevaisuudessa. Syksyllä 2023 seuran tekniseksi johtajaksi palkattu Johan Lange jatkoi tätä prosessia.

Tottenham osti toki myös kokeneita pelaajia, mutta pääpaino oli selkeästi nuorissa pelaajissa. Tottenham hankki uuden strategiansa mukaisesti Micky van den Venin, Ashley Phillipsin, Alejo Velizin, Radu Dragusinin, Lucas Bergvallin, Archie Grayn, Wilson Odobertin ja Luka Vuškovićin kaltaisia nuoria lahjakkuuksia ja käytti heidän ostamiseensa suuria summia. Esimerkiksi van den Ven ja Gray maksoivat molemmat noin 40 miljoonaa puntaa.

Haasteena tällaisessa prosessissa on aika. Ollaanko tuloksista valmiita tinkimään ja kuinka pitkään – ja mitä tuloksista tinkiminen käytännön tasolla tarkoittaa?

Liian pitkälle menevien johtopäätösten kanssa pitää toki olla tarkkana, sillä siirtoikkuna on vielä kesken ja on varmaa, että Tottenhamissa nähdään heinä- ja elokuussa vielä liikettä molempiin suuntiin.

Kudus ja Gibbs-White ovat molemmat syntyneet vuonna 2000 ja ovat tulevalla kaudella 25-vuotiaita. Heitä ei voi siis pitää minään ikämiespelaajina. Paljon tärkeämpi kysymys on kuitenkin se, mitä heidän ja mahdolliset muut kesän aikana tehtävät hankinnat tarkoittavat Spursin nuorten pelaajien kannalta? Miten paljon he saavat jatkossa vastuuta ja miten heidän kehitystiensä etenee?

Gibbs-White ja Kudus ovat molemmat keskikenttäpelaajia. Gibbs-White pelaa hyökkäävässä roolissa keskellä, ja Kudus pelasi West Hamissa useammassa roolissa niin keskellä kuin laidalla ja jopa kärjessä.

Heidän lisäkseen Tottenham etsii myös uutta puolustavaa keskikenttäpelaajaa, jolloin sen päävaihtoehdot kuutospaikan pelaajaksi olisivat tämä uusi pelaaja luokkaa Douglas Luiz ja Rodrigo Bentancur.

Ymmärrän toki, ettei Tottenham voi pelata toista yhtä surkeaa kautta kuin päättyneellä kaudella, jolloin se hävisi 38:sta Valioliigan ottelustaan täysin käsittämättömät 22 ottelua ja oli viimeinen säilyjä Valioliigassa.

Kysymys kuitenkin kuuluu, tekeekö se kovien paineiden alla nyt oikean korjausliikkeen? Varmasti sen sijoitus paranee tulevalla kaudella ja jos Frank onnistuu managerina, Spurs voi hyvinkin taistella pääsystä Mestarien liigaan myös seuraavaksi kaudeksi.

Tavoitteiden pitääkin olla korkealla ja Mestarien liiga -paikan täytyy olla jokaisen suurseuran tavoitteena, mutta jotta menestys olisi aidosti pysyvää, pohjien täytyy olla kunnossa. Englannissa hirnuttiin aikoinaan Manchester Unitedin väliaikaiselle managerille Ralf Rangnickille, kun hän sanoi kolme vuotta sitten, että United on kuusi vuotta Liverpoolia perässä.

Rangnickin viesti oli, ettei kestävään menestykseen ole oikotietä. Talo on rakennettava pala kerrallaan pohjalta alkaen. Manchester United on elävä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun tätä ei ymmärretä.

Tottenhamissa nähtiin 2-3 vuotta sitten Rangnickin tavoin, että myös sen on ensin laitettava urheilulliset ja toiminnalliset pohjat kuntoon – ja siksi Spursissa päädyttiin sijoittamaan ensisijaisesti nuoriin pelaajiin. Nyt näyttää hieman siltä, että Mestarien liigan kiima ja päättyneen kauden synnyttämät paineet ovat saaneet sen etsimään oikopolkua takaisin huipulle.

Kudus ja Gibbs-White ovat molemmat loistavia pelaajia ja he istuvat varmasti Frankin haluamaan ja ajamaan pelitapaan. Heidän myötään Tottenhamin tulevan kauden menestysnäkymä on myös varmasti paljon vahvempi kuin ilman näitä kahta hankintaa – mutta mikä on tulevalla tai ylipäätään tulevilla kausilla esimerkiksi Bergvallin, Grayn tai Spursin juniorimyllyn lahjakkaimpana helmenä pidetyn Mikeyn Mooren rooli ja kehitysnäkymä?

Strategiat on tunnetusti helppo laatia, mutta niiden vieminen käytäntöön ja niissä pysyminen on se varsinainen haaste.

Tottenham on tehnyt kahdella edellisellä kaudella taloudellista tappiota. Kuinka paljon sillä on rahaa käytössä kulurajoitusten puitteissa uusien pelaajien ostamiseen?

Tarkkaa summaa ei vielä tiedetä, koska uusi tilikausi alkoi vasta heinäkuussa eikä kesäkuussa päättyneen edellisenkään tilikauden numerot ole vielä selvillä.

Tottenhamilla on arviolta noin 330 miljoonaa puntaa niin sanottua siirtomaksuvelkaa eli sitä velkaa, jonka pelaajahankintojen maksaminen ”osamaksulla” aiheuttaa. Tämä velan merkitystä on turha määräänsä enempää siunailla, sillä samanlaista velkaa on käytännössä kaikilla seuroilla.

Se, että Tottenham on voinut jo nyt polttaa Kudusin, Gibbs-Whiten ja Kota Takain hankintoihin sekä Telin ja Kevin Danson lunastamiseen tänä kesänä 170 miljoonaa puntaa, kertoo ennen muuta siitä, kuinka tärkeää Tottenhamille oli Eurooppa-liigan voitto ja selviytyminen ensi kaudeksi Mestarien liigaan.

On hyvä kysymys, olisiko Gibbs-White ja Kudus siirtyneen Tottenhamiin, jos Spurs ei pelaisi ensi kaudella Mestarien liigassa – ja on yhtä lailla hyvä kysymys, olisiko Tottenham polttanut tällaisia summia yhtä huolettomasti ilman Mestarien liigan tai tässä tapauksessa ilman europelien tuomaa rahaa?

Manchester Unitedin kaataminen Eurooppa-liigan finaalissa teki hyvää Tottenhamin kannattajien piinatulle sielulle, mutta se teki hyvää myös sen mahdollisuuksille vahvistaa joukkuetta, sillä Mestarien liigaan selviytyminen tuo Tottenhamille jopa yli 100 miljoonaa puntaa sellaisia tuloja, jotka siltä olisivat jääneet saamatta ilman Eurooppa-liigan voittoa.

Kysymys ei ole myöskään pelkästä 100 miljoonasta lisäpunnasta tämän kesän pelaajakauppoihin, sillä pelaajista maksetut siirtosummat voi jyvittää jopa viideksi vuodeksi. Näin esimerkiksi nyt maksetut 170 miljoonaa puntaa rasittavat nykyisiä kulurajoituksia laskennallisesti ”vain” 34 miljoonaa puntaa kaudessa.