Tappara otti toisen voittonsa TPS:stä kaatamalla turkulaiset jatkoerässä 2-1. Samuel, voidaanko sanoa, että onnekkaasti?

2-1-maali oli Tapparan kannalta onnekas, kun kiekko pomppi Ruben Rafkinin luistimen kautta omaan maaliin, mutta Tappara ja onni ovat sellainen sanapari, että ne sopivat kovin huonosti yhteen. Tapparan pelaaminen ei perustu onneen, vaan vuosikausia hiottuun identiteettijääkiekkoon, jolle kauden tärkeimmissä otteluissa on leimallista vähämaalisuus. Ja lopulta näissä otteluissa käy, kuten lauantaina kävi. eli Tappara voittaa maalilla. Se ei ole sattuma, vaan lähtökohta Tapparaa vastaan pelatessa.

Myös lauantaina TPS oli pelillisesti hieman niskan päällä, mutta se ei Tapparaa vastaan takaa vielä mitään. TPS sai itselleen mieluisamman pelillisen käsikirjoituksen kovalla tempolla ja tunteella. Se meni ottelussa aiempia otteluita aggressiivisemmin vauhdilla päädystä päätyyn. Hyökkääminen ei ollut yhtä kontrolloitua ja yhtä organisoitua kuin aiemmin, mutta Tappara ei siitä hätkähtänyt.

Totta kai ratkaisu oli turkulaisten kannalta karmea, mutta tällaiset maalit kuuluvat pudotuspeleihin, eikä niistä kannata tehdä elämää suurempaa asiaa. TPS:llä oli ennen ratkaisumaalia yli tunti aikaa ratkaista ottelu, mutta sitä he eivät pystyneet tekemään. Ja juuri siitä Tappara tunnetaan. Se ei taivu, eikä murru, vaan pelaa omaa peliään ja odottaa.

Tappara johtaa finaalisarjaa nyt 2-0. Joko tämä ottelusarja alkaa kallistua Tapparalle?

En tiedä, tohdinko sanoa tätä edes ääneen, mutta kyllähän tänä iltana Turussa ratkesi todennäköisesti Suomen mestaruus. On vaikea nähdä, kuinka TPS voisi voittaa Tapparan tässä ottelusarjassa neljä kertaa. Yksittäisiä otteluita he voivat voittaa, mutta eivät neljää kertaa – tai sitten olen todella, todella yllättynyt.

Kysymys ei ole vain siitä, millainen joukkue Tappara on. Kysymys on myös siitä, kuinka Tappara on pystynyt näissä kahdessa ottelussa syömään ne marginaalit, joissa piili TPS:n mahdollisuus.

Ensimmäinen iso asia on ollut se, että Tapparan nukkumattiosastolla on herätty ja aiemmin unessa olleet ratkaisupelaajat ovat alkaneet finaaleissa tehdä maaleja ja ratkaista näitä otteluita. Ensimmäisessä ottelussa Anton Levtchi ja Kristian Kuusela tekivät molemmat maalit ja tänään maalinteossa onnistui Waltteri Merelä. Jos Tapparan ratkaisupelaajat olisivat jatkaneet päiväuniaan, se olisi ollut iso plussa TPS:lle, mutta nyt se plussa näyttää menneen.

Toinen iso asia on ollut maalivahti Christian Heljanko. Hän oli ennen finaalisarjaa kysymysmerkki, mutta näiden kahden virheettömän pelin jälkeen hän onkin huutomerkki. Ennen finaalia maalivahtipeli oli yksi asia, jossa vaaka olisi voinut olla TPS:n eduksi, mutta nyt se ei ole. Andrei Karejev pelasi toki jälleen erinomaisen ottelun, mutta niin pelasi jälleen myös Heljanko.

Kolmas asia ennen finaaleita olivat ykköskentät. TPS:n ykkönen on pelannut erinomaiset finaalit, mutta näissä kahdessa ottelussa on nähty, että yhden kentän loistava pelaaminen ei vielä riitä. Tänäänkin TPS:n ykkönen teki turkulaisten ainoan maalin, mutta kuten nähtiin, sekään ei Tapparaa vastaan vielä riitä. Voidaanko heiltä vaatia kahta tai kolmea maalia illassa? Minusta ei. Ratkaisijoita pitäisi löytyä leveämmältä, mutta nyt niitä ei löydy – ja siksi on vaikea nähdä, että TPS voisi kaivaa pelkästään tulikuuman ykköskenttänsä kautta sellaisia marginaaleja, että se voisi vielä nousta mestariksi.

Eli jos Tappara on pystynyt kääntämään kaikki ne TPS:n kannalta potentiaaliset marginaalit pois, mitä silloin TPS:lle jää? Millä aseilla he voisivat kaataa Tapparan vielä neljästi? Tähän en löydä mitään loogista vastausta – eikä tämä ole millään tavalla moite TPS:ää kohtaan, vaan kunnian tekemistä Tapparalle.

Itse asiassa myös TPS:lle pitää tehdä kunniaa. Koko joukkue ja valmennusjohto on taikonut upean kevään ja sitten siellä ovat olleet vielä nämä muutamat superonnistujat. Maalivahti Andrei Karejevia on kehuttu paljon, samoin ykkösketjua ja varsinkin Markus Nurmea ja Mikael Pyyhtiää, mutta minusta myös tänään TPS:n maalin tehnyt ykkösketjun kolmas pala, Juuso Pärssinen, ansaitsee samanlaista suitsutusta. Pärssisestä on kypsymässä kovaa vauhtia EHT- ja MM-tason pelaaja, enkä olisi yhtään yllättänyt, jos hänen kehityskäyränsä heittäisi Pärssisen jossain vaiheessa myös NHL:ään.

Sen lisäksi turkulainen yleisö ansaitsee suuren kiitoksen. Tämänpäiväinen tunnelma täpötäydessä Turku-hallissa oli maaginen ja osoitti, kuinka suuri asia Liigalle on menestyvä TPS. Näistä tämän kevään pudotuspeleistä ja finaaleista on tulossa Liigalle vuosikausien paras mainoskampanja. Luulen, että aika monelle ottelun tv:stä katsoneelle tuli mieli olla paikan päällä.