NHL:n siirtotakaraja oli perjantaina. Jo paljon ennen perjantaita nähtiin melkoista siirtohulinaa. Eetu, millaisena näit siirtorajan?

Perjantaiksi sirkus odotetusti hieman rauhoittui, kun pajatso oli tyhjennetty jo aiempien päivien aikana. Kuitenkin, kun koko siirtokarusellia tarkastellaan, nähtiin NHL:ssä hurjimmat siirtomarkkinat vuosiin.

Pelaajia liikkui määrällisesti paljon, mutta myös todellisten tähtipelaajien nähtiin siirtyvän. Usein juuri nämä kovasti huhuissa pyörivät blockbuster-treidit jäävät seuroilta tekemättä.

Pelaajista maksettiin myös kovaa hintaa. Menestystä tavoittelevien joukkueiden GM:t eivät pelanneet polttaa varausvuorojaan.

Paras esimerkki lienee Tampa Bay Lightningin hankinta, romuluinen Tanner Jeannot laitahyökkääjän paikalle. Moni ihmetteli Nashville Predatorsin saamaa palautusta.

Jeannotin hinta oli puolustaja Cal Foote ja peräti viisi varausvuoroa, joista yksi oli ehdollinen vuoden 2025 ykköskierroksen varausvuoro. Jos kyseessä ei olisi menestynyt Lightining ja GM Julien BriseBois, olisi maksetulle hinnalle naureskeltu.

Tampan toimintatavalle ei kuitenkaan ymmärrettävistä syistä paljoa naureskella.

Puhetta on myös riittänyt siitä, että itäinen konferenssi vahvistui lännen kustannuksella. Kävikö todella näin ja mistä se johtuu?

Kyllä itä todellakin vahvistui entisestään. Ja sanon entisestään siksi, että tällä kaudella itäisessä konferenssissa taso on ollut huomattavasti läntistä kovempi ja laajempi.

Pelkästään katsaus sarjataulukkoon paljastaa nykytilanteen. Lännen kärkijoukkue Vegas Golden Knights olisi itäisen konferenssin sarjataulukossa omilla pisteillään vasta sijalla neljä, 21 pistettä kärkijoukkue Boston Bruinssia perässä.

Tulkitsen niin, että myös hirvittävän tiukka kilpailutilanne idässä sai GM:t kilpavarustelemaan nippujaan siirtotakarajalla. Idästä tulevat suurimmat ennakkosuosikit myös mestariksi asti, mutta yksikään niistä ei voi olla varma edes pääsystä jatkoon ensimmäiseltä pudotuspelikierrokselta.

Niinpä itään liikkui todella isoja kaloja. Vladimir Tarasenko aiemmin ja lopulta Patrick Kane saapuivat vahvistamaan jo alun perin vahvaa New York Rangersin hyökkäystä. Timo Meier tuo tulivoimaa New Jersey Devilsille ja Ryan O’Reilly vahvistaa Toronto Maple Leafsin hyökkäystä.

Lännessä sen sijaan verraten harva joukkue varmasti kokee Stanley Cupin realistiseksi tavoitteeksi tällä kaudella. Siksikin erot konferenssien välillä vain kasvoivat siirtorajalla.

Mitkä joukkueet nostivat omia osakkeitaan mestaruustaistoa ajatellen siirtorajalla?

Helppo vastaus tähän olisi New York Rangers, koska se hankki Tarasenkon ja Kanen kaltaiset tähtihyökkääjät joukkueeseensa. Toki molemmat ovatkin tuloksentekijöitä, jotka tekevät joukkueesta kuin joukkueesta uhkaavamman.

Silti asetun tämän asian kanssa hieman poikkiteloin. Gerard Gallant on aivan NHL:n parhaita päävalmentajia, mutta hänellä on täysi työ pitää kaikki tähtihyökkääjänsä tyytyväisinä. Kaikille ei riitä aikaa esimerkiksi ykkösylivoimasta.

Harvemmin myöskään Stanley Cupin voittajat ovat hankkineet aivan eturivin pelaajia siirtorajalla. Supertähdet ovat menestysjoukkueissa usein omasta takaa. Mestarit ovat pääsääntöisesti tehneet siirtorajahankintansa juuri syvyyteen.

Siksi katseet kääntyvätkin yllättäen länteen. Hallitseva mestari Colorado Avalanche eli hiljaiseloa, mutta tanskalainen Lars Eller tuli vahvistamaan joukkuetta todennäköisesti kolmossentterin paikalle.

Viime vuonna Avs tarvitsi laiturin ja hankki Artturi Lehkosen. Loppu oli satumainen. Nyt sentteristä oli pulaa ja syvyyteen tuli Eller.

Kukaan ei pidä hallitsevasta mestarista meteliä, mutta joukkueen tervehtyessä pudotuspeleihin itää hieman helpompi läntinen kaavio saattaa siivittää Avalanchen jälleen mestaruusiskuun.