Manchester City ja Arsenal putosivat jo Mestarien liigan puolivälierissä hävittyään keskiviikkona Real Madridille ja Bayern Münchenille. Jukka, mitä ihmettä englantilaisseuroille on tapahtunut?

Näistä tappioista ei kannata vetää liian suuria johtopäätöksiä. Jokainen ymmärtää, että rangaistuspotkukilpailut ovat kolikon heittämistä ja Arsenalin ja Bayern Münchenin välisen otteluparin ratkaisivat hyvin pienet marginaalit.

Jos esimerkiksi Manchester City olisi mennyt jatkoon rankkareilla, nyt pohdittaisiin, mikä Real Madridia vaivaa.

Mestarien liigassa on nyt edetty pudotuspelivaiheeseen, joka on cup-muotoinen kisa, jossa isoa roolia näyttelee myös arpa. Nyt arpa heitti vastakkain kaksi suursuosikkia, Manchester Cityn ja Real Madridin, ja oli selvää, että jompikumpi niistä lähtee lauluun jo nyt.

Se, ettei yksittäisistä otteluista ja ottelupareista kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, ei kuitenkaan merkitse, etteikö Manchester Citylla ja Arsenalilla olisi molemmilla mietittävää siinä, miten he kehittävät joukkueitaan ja prosessiaan.

Manchester City johtaa toki Valioliigaa, mutta se ei ole pelannut tällä kaudella yhtä loisteliasta jalkapalloa kuin viime kaudella tai niillä kausilla, kun se ylsi 100 ja 98 pisteeseen.

On selvää, että Pep Guardiola haluaa vahvistaa joukkuetta ensi kaudeksi. Hän joutuu miettimään myös 33 vuotta kesällä täyttävän Kevin De Bruynen tulevaisuutta sekä sitä, miten Erling Haalandista saadaan enemmän irti norjalaisen kokonaisvaltaisen pelaamisen suhteen.

Roy Keanen lausunto, että Haaland on huippupelaaja boksissa, mutta muuten lähinnä Kakkosliigan tasoa, oli toki raju kärjistys, mutta siinä oli asiaa siteeksi. En sano, että Haaland olisi ongelma Citylle, mutta hänen pelaamisessaan on paljon ongelmia, jotka pitäisi ratkaista.

Arsenal on hieman toisenlaisten haasteiden edessä. Joukkue on vasta kehittymässä ja kypsymässä täyteen loistoonsa ja Mikel Artetan haasteena on, miten prosessia saadaan edelleen kehitettyä ja miten Arsenal olisi ensi kaudella jälleen askeleen tai kaksi parempi kuin tällä kaudella.

Artetan valmennuksellinen prosessi etenee omaa latuaan, mutta sen lisäksi hän ja urheilujohtaja Edu joutuvat miettimään myös sitä, mitä pelinappuloita heidän on vaihdettava ensi kaudeksi, jotta Arsenal kehittyy myös sitä kautta.

Haasteena ei niinkään ole se, etteikö Arsenal löytäisi kesän siirtoikkunassa joukkuetta vahvistavia pelaajia, kuten se on löytänyt aiemmissakin siirtoikkunoissa. Haasteena on se, kuka menettää korttien uusjaossa oman paikkansa.

Eddie Nketiahin, Emile Smith Rowen, Reiss Nelsonin, Aaron Ramsdalen ja Jorginhon kaltaisten pelaajien kohtaloista on helppo päättää, mutta entä jos puntariin pannaan esimerkiksi Gabriel Martinellin, Gabriel Jesusin ja Oleksandr Zintšenkon ja jopa Gabriel Magalhaesin korvaaminen avauksen pelaajina tai koko joukkueessa?

Eli sinusta englantilaisjoukkueiden putoaminen Mestarien liigasta ei ole katastrofi?

Se on katastrofi vain yhdessä mielessä – siinä, menettääkö Valioliiga varmana pidetyn viidennen paikan ensi kauden Mestarien liigassa.

Mestarien liiga uudistuu ensi kaudella siten, että lohkopelivaiheeseen pääsee mukaan 32 joukkueen sijasta 36 joukkuetta. Neljästä lisäpaikasta kaksi menee kahdelle edellisen kauden eurocupeissa parhaimman menestyneelle sarjalle.

Kuudella edelliskaudella Valioliiga on ollut eurocupien parhaiden menestynyt sarja eurokentillä, mutta tällä kaudella se on Serie A:n ja Bundesliigan jälkeen vasta kolmanneksi paras sarja – ja on epätodennäköistä, että englantilaisseurat voisivat enää ottaa Bundesliigaa ja Serie A:ta kiinni.

Arsenal ja Manchester City ovat jo ulkona, Liverpool hävisi Eurooppa-liigan puolivälierien ensimmäisessä osaottelussa Atalantalle kotonaan 0-3 ja West Ham Bayer Leverkusenille 0-2. Näin ollaan lähellä tilannetta, jossa englantilaisseuroista eurocupeissa jatkaa vain Aston Villa, kun Bundesliigasta on jatkossa varmuudella jo kaksi seuraa ja sen päälle todennäköisesti vielä Leverkusen – ja myös Italiasta jopa kolme seuraa.

Arsenalin ja Manchester Cityn kannalta yhden Mestarien liiga -paikan todennäköinen menettäminen ei ole katastrofi, mutta jos Valioliigan viides seura ei pääse ensi kaudeksi Mestarien liigaan, se tarkoittaa sitä, että Aston Villan ja Tottenhamin taistelusta tulee todella hyytävä ja Manchester United voi kuopata viimeisetkin Mestarein liiga -toiveensa, jollei se ole kuopannut niitä jo nyt.

Kun nyt on nähty Mestarien liigan puolivälierät, miten ranking on muuttunut loppukevään suhteen?

Varmasti yleisin suosikkirivi on, että Mestarien liigan finaalissa pelaavat Real Madrid ja PSG, mutta en ole vieläkään niin vakuuttunut PSG:stä.

En muista, milloin olemme nähneet näin heikkoa Barcelonaa kuin tällä kaudella, mutta siitä huolimatta se pystyi kaatamaan PSG:n vieraissa ja varmasti tilanne olisi toinen myös tiistaina, ellei Ronald Araujoa olisi ajettu ulos Barcan 1-0-johtotilanteessa.

Borussia Dortmundin esitykset ailahtelivat alkukaudesta, minkä vuoksi se on Bundesliigassa vasta viidentenä, mutta se on saanut kevään aikana pelinsä jengoilleen. Dortmund tekee edelleen yllättävän paljon kohtalokkaita virheitä, mutta jos se pystyy välttämään lapsuksensa, sillä on kaikki mahdollisuudet PSG:tä vastaan.

PSG:n kannalta kriittinen tekijä on Kylian Mbappe. Hän osoitti Barcelonaa vastaan olevansa sellainen talismaani, jonka onnistumisesta riippuu moni asia PSG:ssä. Kaikki petaavat nyt Mbappen PSG-uralle upeaa kruunua, mutta pidän otteluparia fifty-sixty-parina.

Real Madrid on suosikki Bayern Müncheniä vastaan, mutta Bayern osoitti Arsenalia vastaan, että se pystyy halutessaan ja tarpeen mukaan jäädyttämään hyvin vastustajan peliä – ja siltä itseltään löytyy paljon vastaiskuvoimaa ja viimeistelyvoimaa.

On vaikea uskoa, että Bayern München lähtisi mihinkään koripallo-otteluun Real Madridia vastaan. Pikemminkin pelataan shakkia ja vaikka Carlo Ancelottin ura onkin vuorattu kullalla ja mirhamilla, yksittäisten otteluiden taktisessa shakissa Thomas Tuchel pystyy kyllä haastamaan Ancelottin ja Real Madridin.

Niukka etu Real Madridilla, mutta vain niukka.

Eli voisiko Harry Kane sittenkin saada tällä kaudella palkintokaappiinsa tällä kaudella jotain muutakin kuin Audi Cupin?

Hah! Minä olen nauranut Harry Hevoselle vain kerran – silloin kun Kari Peitsamo julkaisi vuonna 1980 älppärin Levylauluja