Markku Kanerva lähti uudistamaan Huuhkajien avausta syyskuun maaotteluissa jonkin verran. Tämä johtui osin poissaoloista, mutta taustalla näkyi selvästi Kanervan halu ajaa sisään uusia kasvoja maajoukkueeseen.

Moni muutos meni, kuten aiemmin Elmotv:ssä toivoin, mutta rhkä kaikista kriittisimmät muutokset jäivät kuitenkin toteutumatta.

Nikolai Alho tuli oikealle wing-backiksi ja onnistui kelvollisesti. Ranskaa vastaan oli hyvä nähdä, että Alho pyrki pelaamaan hyvää syöttöpeliä, eikä tyytynyt vain pitkiin palloihin ja purkuihin.

Huuhkajat tarvitsee edelleen lisää konkretiaa pallolliseen peliinsä, jotta voisimme pelata Ranskan tasoista joukkuetta vastaan. Tästä oli esimerkkinä Alhon syöttö kovan prässin alla Ranskan taskuun. Syöttö oli hyvä, mutta kumpikaan hyökkääjistä ei ollut valmiina tarjoamaan negatiivista tukea ja tiputtamaan pallon keskikentälle. Tällaisesta pelaamisesta malliesimerkkejä on tällä kaudella tarjoillut KuPS

***

Leo Väisänen korvasi Joona Toivion molemmissa maaotteluissa. Pelit menivät Väisäsellä edelleen tälle tasolle totutellessa ja Ranskaa vastaan hän oli usein vaikeuksissa – mukaan lukien Ranskan molemmat maalit. Väisäsessä on toki potentiaalia maajoukkuetoppariksi, mutta näkisin kuitenkin Toivion edelleen ykkösvaihtoehtona tälle paikalle.

Paulus Arajuuri pelasi maaotteluissa paremmin kuin EM- kisoissa, eikä tulos Ranskassa jäänyt hänestä kiinni, vaikka Arajuuri olisikin kyennyt estämään Ranskan ensimmäisen maalin paremmilla sivuaskelilla ja laukauksen peittämisellä. On edelleen vaikea ymmärtää, miksi Robert Ivanov istuu penkillä, eikä pelaa avauksessa.

Daniel O’Shaughnessy pelasi kelvolliset maaottelut. Ainoa asia, josta häntä edelleen moitin, on pelin avaaminen ja väärä päätöksenteko. O’Shaughnessy antaa liikaa palloja linjan taakse ei kenellekään. Tällaisista palloista hänen olisi päästävä eroon.

Kysymys ei ole mistään vähäpätöisestä asiasta. Suomi menetti Ranskaa vastaan ensimmäisen jakson kontrollin, kun hyvä pallonhallinnan vaihe keskeytyi O’Shaughnessyn turhaan keskitykseen, joka kilpistyi Ranskan ensimmäiseen toppariin. Tämän jälkeen juostiinkin kotiin kovaa 80 metriä, mitä seurasi Ranskan pitkä pyöritys, joka sisälsi myös Antoine Griezmannin 1–0 maalin. Näitä ’’helppoja’’ syöttöharhoja nähtiin muiltakin, mutta O’Shaughnessyn harhasyöttö oli viimeinen naula arkkuun.

Myös O’Shaughnessyn pitkiä heittoja olisi kyettävä hyödyntämään paremmin. Nyt niistä saattaa tulla lähinnä hyvä vastahyökkäys vastustajalle.

Tässä olisi edelleen mahdollista tuoda Jukka Raitala avaukseen tälle paikalle.

***

Kanerva oli organisoinut Suomen keskikentän Ranskaan vastaan juuri siten, kuten toivoin ennen Kazakstan-ottelua. Keskikentällä olisi mietittävä, onko tuo kolmen pelaajan keskikenttälinja sellainen, jolla pystymme pelaamaan laadukkaasti 90 minuuttia hyvää vastustajaa vastaan.

Keskikenttäpelaajista Glen Kamara oli jälleen vaikeuksissa puolustussuuntaan ja hänellä olisi ollut mahdollisuus estää Ranskan molemmat maalit paremmalla oman alueen hallinnalla. Toisessa maalissa oman alueen hallinta unohtui kokonaan.

Rasmus Schüller antoi pelissä kaikkensa ja juoksi ison määrän metrejä. Schüller on kiinni avauksen paikassa tällä hetkellä.

Pelin ehkä suurin nimi Huuhkajilta oli kuitenkin Urho Nissilä. Nissilä tuli näihin otteluihin suoraan Veikkausliigasta aika kylmiltään. Silti hän oli ehkä eniten kotonaan Ranskaa vastaan.

Nissilä on saanut juoksuunsa lisää terävyyttä, mikä antaa hänelle lisää aikaa kentällä. Fysiikan kehitys näkyy kaikessa ja Nissilä haki jatkuvasti rakentavia ja järkeviä pelintekoja. Samoin hän osasi liikkua Suomen puolustusmuodossa riittävän hyvin, eikä juurikaan pelannut itseään ulos tilanteista.

Nissilällä itseluottamus on kohdillaan. Erinomainen ja peloton esitys on toki Nissilän omaa ansiota, mutta samalla myös sulka Simo Valakarin valmennustiimin hattuun. KuPSilla on useampi pelaajia, jotka pelaavat samalla preesensillä kuin Nissilä. Se kertoo, pelaajien arki Kuopiossa on laadukasta niin fyysisesti kuin taktisella puolella.

Se on hyvä uutinen myös Huuhkajille, sillä näistä prosesseista meille voi kasvaa ne tulevaisuuden huiput huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä kuin sattumapalloa pelaavista Veikkausliiga-joukkueista.