Valioliiga-seura osti kesällä rekkalastillisen sitä itseään – taju lähti siltä istumalta
Wolverhamptonille tuli tyly lähtö Valioliigasta. Katastrofin siemen kylvettiin viime kesän siirtomarkkinoilla.
Jalkapallossa on surullisia tarinoita. Yksi tällainen tarina on Wolverhampton Wanderers.
Wolverhamptonilla on hieno menneisyys, mutta ankea nykyisyys. Wolves voitti peräkkäisillä kausilla 1957-58 ja 1958-59 liigamestaruudet ja vuotta myöhemmin FA Cupin. Keväällä 1980 se nosti vielä kerran kättään ja voitti Liigacupin.
Sitten alkoi syöksy. Se putosi samaisella 1980-luvulla jopa silloiseen neljänteen divisioonaan. Sieltä alkoi hoiperteleva nousu. Tuli nousuja, jopa Valioliigaan, mutta vielä kaudella 2013-14 Wolves käväisi kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla, Ykkösliigassa.
Valioliigan mahtavat portit avautuivat Wolvesille keväällä 2018. Nyt, kahdeksan vuotta myöhemmin, ne suljetaan siltä jälleen.
Tällä kertaa vielä tylysti, sillä Wolvesin putoaminen on ollut käytännössä varmaa syksystä lähtien. Susilauma oli syksyn täysin hukkateillä ja keräsi kauden puoliväliin mennessä 19 ottelusta vain rupiset kolme pistettä.
***
Wolverhamptonin viimeisen kymmenen vuoden tarinassa on erikoinen dilemma: se, mikä nosti Wolvesin keväällä 2018 takaisin Valioliigaan ja toi heti nousun jälkeisinä kausina kaksi peräkkäistä seitsemättä sijaa, on myös sen alamäen arkkitehti.
Wolverhamptonin viimeisen kymmenen vuoden tarina alkoi vuonna 2016, kun kiinalainen monialakonserni Fosun International osti Wolvesin reilulla 50 miljoonalla eurolla.
Fosun palkkasi ensitöikseen seuran neuvonantajaksi ja agentiksi portugalilaisen superagentin Jorge Mendesin ja tämän GestiFute-agenttitoimiston.
Muutaman hapuilevan askeleen jälkeen Wolves löysi Mendesin suhteiden ja kontaktien avulla kultasuonen. Molineuxille alkoi virrata Mendesin käsien kautta Diogo Jotan, Pedro Neton, Raúl Jiménezin, Adama Traorén, Rayan Aït-Nourin, Matheus Nunesin, João Gomesin ja Matheus Cunhan kaltaisia pelaajia, joista Wolves jalosti maailmanluokan jalkapalloilijoita.
Mendesin mylly ei pyörinyt ilmaiseksi. Seitsemän ensimmäisen Fosunin vuoden aikana Wolverhampton käytti uusien pelaajien ostamiseen lähes 300 miljoonaa puntaa enemmän kuin mitä se kuittasi pelaajamyynneistä.
***
Kaksi vuotta sitten tuulensuunta kääntyi. Wolves painoi jarrua ja alkoi rahoittaa siirtoja ja seuran toimintaa pelaajamyynneillä. Strategian muutos on näkynyt viivan alla: Wolves on tehnyt kahdella edellisellä kaudella siirtomarkkinoilla voittoa yli 60 miljoonaa puntaa, mutta silläkin on ollut hintansa.
Tai oikeammin riskinsä.
Jos seura myy Neton, Cunhan, Nunesin, Strand Larsenin ja Aït-Nourinin kaltaisia pelaajia, silloin on onnistuttava ostoissa.
Wolves ei ole kuitenkaan onnistunut. Pohjakosketus tuli viime kesänä, jolloin GestiFute toimitti Molineuxille rekkalastillisen sitä itseään.
Vai miltä viime kesän kuusi suurinta hankintaa kuulostavat:
Viime kesän kallein uusi naama, 23 miljoonaa puntaa maksanut Tolu Arokodare kruunasi heikon painajaismaisen kautensa käymällä aiemmin tässä kuussa pelatun West Ham-ottelun jälkeen kiinni Wolvesin 18-vuotiaaseen uuteen komeettaa Mateus Maneén. Tuloksena sakot, pudottaminen joukkueesta ja joukkuetovereiden halveksunta.
21 miljoonaa puntaa maksanut Fer López osoittautui täysin hukkaputkeksi ja hänet lainattiin tammikuussa takaisin Celta Vigoon.
11 miljoonalla punnalla hankittu Jackson Tchatchoua on pelannut 19 kertaa avauksessa, mutta saanut whoscored.comin arvioinneissa joukkueen 19:nneksi heikoimmat arvosanat.
10 miljoonaa puntaa maksaneella David Møller Wolfelle on ollut vaikeuksia mahtua edes avauskokoonpanoon.
Viime kesän hankinnoista toppari Ladislav Krejčí on onnistunut tällä kaudella parhaimmin. Tšekin siirto oli alun perin lainasopimus, jossa oli 26 miljoonan punnan ostopykälä. Krejčí ei jatka pelaamistaan Wolvesissa eikä Wolvves maksa hänestä 26 miljoonaa puntaa. Leeds on ilmoittanut olevansa sen sijaan valmis maksamaan siirtosumman.
15 miljoonaa puntaa maksaneen Jhon Ariasin tapauksessa on myös positiivisia juonteita. Kolumbialaislaituri teki 23:ssa liigaottelussa syyskaudella vain yhden maalin, mutta Palmeiras tarjosi hänestä helmikuun alussa 25 miljoonaa puntaa ja Wolves hyväksyi kaupan saman tien.
***
Kun pelaaja epäonnistuu siirtonsa jälkeen uudessa seurassa, kysymys on kahdesta muuttujasta: hankkiko seura oikeasti huonon pelaajan vai eikö valmennus osannut roolittaa ja käyttää pelaajaa siten, että hänestä olisi saatu maksimaalinen osaaminen esille?
Wolverhamptonin kannalta on se ja sama kuka oli syyllinen katastrofiin, tämän kauden katastrofi ei siitä miksikään muutu.
Ensimmäisenä maksumieheksi tällä kaudella joutui manageri Vítor Pereira, joka sai potkut marraskuun alussa. Koomisinta Pereiran tapauksessa oli, että Wolves oli tehnyt hänen kanssaan kolmivuotisen jatkosopimuksen vain kuusi viikkoa ennen potkuja.
Pereiran seuraajaksi palkattu Rob Edwards ei saanut Wolvesin syöksyä pysäytettyä ensimmäisten viikkojen aikana, mutta kun pito löytyi, suunta muuttui nopeasti.
Wolves on ottanut vuodenvaihteen jälkeen pelaamistaan 15 liigaottelusta 15 pistettä, mikä on seitsemän pistettä enemmän kuin mitä Burnley on saanut pisteitä samaan aikaan ja yhdeksän pistettä enemmän Tottenhamin 15 viimeisen ottelun pistemäärää.
Jos Wolvesin pistetahti olisi ollut samanlainen alkukaudella, sillä olisi edelleen kaikki mahdollisuudet pelastaa sarjapaikkansa.
Englannissa hoetaan slogania, jonka mukaan joku joukkue on liian hyvä putoamaan Valioliigasta. Vaikka Wolves onkin pelannut siedettävän loppukauden, se ei ole liian hyvä putoamaan. Tosiasiassa se olisi ollut liian huono säilymään.
***
Seuraava kysymys kuuluu, mitä Wolverhamptonin tarinassa tapahtuu seuraavaksi?
Putoaminen Valioliigasta lohkaisee sen tuloista arviolta 60–70 miljoonaa puntaa. Summa ei kuulosta Tottenhamin mahdollisen putoamisen tuomaan 250 miljoonaan punnan romahdukseen verrattuna paljolta, mutta Wolvesin koko liikevaihto oli viime kaudella 172 miljoonaa puntaa.
Wolvesin onni on siinä, että jos Tottenham ei pelaa ensi kaudella Mestaruussarjassa, Wolves voi tulla heittämällä takaisin Valioliigaan vuoden päästä – olettaen, että Edwards jatkaa joukkueen sarvissa ja nykyisestä rungosta jää jäljelle säällinen määrä pelaajia.
Englannin Mestaruussarjaa on viime vuosina hehkutettu ja pitkälti aiheesta, mutta tasoero Mestaruussarjan ja Valioliigan välillä on kasvanut pelottavan suureksi.
Kahdella edellisellä kaudella Valioliigan kaikki putoajat olivat edelliskauden nousijoita. Tällä kaudella Sunderland ja Leeds ovat rikkoneet pahaenteisen kehityksen.
Toinen vaara on, että Valioliigasta putoaminen voi johtaa rumimmillaan suurempaan syöksyyn, kuten Leicesterin esimerkki osoittaa.
Sen vaaran kanssa myös Wolves joutuu taiteilemaan. Sen on oltava tarkkana kulurajoitusten kanssa eikä sillä ole varaa hankkia toisena kesänä yhtä haisevaa kuormaa kuin viime kesänä.
