Valioliigan tammikuun siirtoikkuna on nyt paketissa. Jukka, ketkä olivat siirtoikkunan suurimmat voittajat?

Suurin voittaja oli ilman muuta Chelsea. Enzo Fernandezin ja Mykhailo Mudrykin hankinnat olivat maailmanluokan vetoja – niin siirtoina kuin myös sitä kautta, millä tavalla ja miten aggressiivisesti Chelsea sai hoidettua ne maaliin. Samaan kategoriaan pitää laskea myös Joao Felixin lainasiirto Atletico Madridista.

Fernandez, Mudryk ja Felix vahvistavat Chelseaa jo tällä kaudella, mutta Fernandez ja Mudryk – kuten myös Chelsean muut tammikuun hankinnat, Malo Gusto, Noni Madueke, Benoit Badiashile, Andrey Santos ja David Datro Fofana,  ovat osa Chelsean suurempaa tulevaisuuden palapeliä.

Rahaa The Bridgella on palannut ja varmasti taloudellisen reilun pelin raamit tulevat natisemaan, mutta Chelseaa pitää joka tapauksessa onnitella. Nyt kysymys on vain siitä, saako Graham Potter rakennettua näistä paloista menestyvän joukkueen ja miten paljon se vie aikaa – vai pitääkö Chelsean vaihtaa jälleen manageria. Palikoista homma ei ole nyt kiinni.

Toinen siirtoikkunan voittaja on Arsenal, vaikka se kärsikin kaksi kirvelevää tappiota, kun Mudryk luiskahti loppumetreillä Chelseaan ja Brighton ei myynyt Moises Caicedoa. Molemmat olisivat olleet erinomaisia tulevaisuuden hankintoja, mutta Arsenal ei ollut tässä siirtoikkunassa etsimässä loppukaudeksi uusia pelaajia avaukseensa, vaan leventämässä penkkiä – ja ennen kaikkea hankkimassa Thomas Parteylle ja laitureille mitat täyttävän varavaihtoehdon.

Ja ne Arsenal sai. Leandro Trossard on erinomainen vaihtoehto molemmilla laidoille ja Jorginho keskikentän keskelle, joko puolustavaan rooliin tai hieman hyökkäävämpään roolin Granit Xhakan paikalle. Puolan maajoukkuetoppari Jakub Kiwior on vasenjalkaisena topparina mahdollinen Gabriel Magalhaesin korvaaja.

Tämä kausi on tässä squadin leventämisen mielessä pelastettu ja seuraava iso näytös on sitten se, mitä Arsenal tekee kesällä.

Eli Chelsea ja Arsenal ovat siirtoikkunan suurimmat voittajat. Sen lisäksi nostaisin suurimpiin onnistujiin Bournemouthin, joka hankki uusien omistajiensa turvin kuusi uutta pelaajaa – neljä pysyvällä siirrolla ja kaksi lainalla – ja käytti rahaa uusien pelaajien ostamiseen yhteensä 54,5 miljoonaa puntaa. Se on todella rankka satsaus joukkueeseen Bournemouthilta.

Southampton käytti vieläkin enemmän rahaa viiden uuden pelaajan ostamiseen – 61 miljoonaa puntaa –, mutta Southamptonin kohdalla kysymys ei ollut yhtä järisyttävästä asiasta kuin Bournemouthilla.

Nottingham jatkoi jo kesällä alkanutta surutonta menoaan ja osti Keylor Navasin, Danilon ja Felipen johdolla kuusi uutta pelaajaa, joista yhden lainalle ja viisi pysyvästi. Plussat myös Forestille.

Myös Brightonille on nostettava hattua, että he sanoivat Arsenalin tarjoamalle puntavuorelle ”kiitos ei” eivätkä päästäneet Caisedoa lähtemään kesken kauden.

Entä sitten siirtoikkunan suurimmat häviäjät?

Suurimman epäonnistujan tittelin vie ilman muuta Everton, joka tunaroi urakalla tammikuussa. Ensin se jahkaili ylipitkään Frank Lampardin potkujen kanssa ja sitten kun Sean Dyche saatiin viimeinkin ruoriin, puuruset oli jo housussa.

Everton yritti naarata lukuisia vahvistuksia Olivier Giroudista, Hakim Ziyechista, Conor Gallagherista ja Michy Batshuayista alkaen, mutta lopputuloksena oli, että Everton oli ainoa Valioliiga-seura, joka ei saanut hankittua siirtoikkunassa yhtään pelaajaan. Kaiken lisäksi se menetti suurimman tulevaisuuden timanttinsa, kun Everton taipui Anthony Gordonin painostuksen edessä ja myi hänet 45 miljoonalla punnalla Newcastleen.

Lasken siirtoikkunan häviäjiin myös Manchester Cityn. Olivatpa syyt mitkä tahansa, vielä viime kaudella maailman parhaana vasempana laitapuolustajana pidetyn Joao Cancelon työntäminen lainalle Bayern Müncheniin on iso riski ja iso menetys. Nathan Ake on pelannut Cancelon paikalla hyviä otteluita, mutta hänen roolinsa ja merkityksensä ylöspäin pelatessa on huomattavasti pienempi kuin Cancelolla.

Kun tammikuun siirtoikkuna on nyt paketissa, tapahtuiko joukkueen välisissä voimasuhteissa muutoksia?

Jos aloitetaan sarjataulukon kärjestä, mestaruustaistelu kallistui entisestään naksauksen Arsenalin eduksi. Nyt sen penkiltä löytyy kokeneet ja Valioliigassa tasonsa osoittaneet korvaajat molemmille laitureille sekä Parteylle ja Xhakalle. Arsenalin tilanne on siis parempi kuin siirtoikkunan auetessa, sillä potentiaaliset riskikohteet on nyt tuplavarmistettu.

Manchester Cityn tilanne on sen sijaan astetta heikompi ja riskialttiimpi Cancelon riitauduttua Pep Guardiolan kanssa. Muutenkin Cityn leirissä on sisäistä liikehdintää ja sieltä olisi halunnut lähteä ilmeisesti 1-2 muutakin pelaajaa jo tammikuussa.

Taistelu Mestarien liigan paikoista kallistui tammikuussa aavistuksen Newcastlen eduksi. Gordon on potentiaalinen vahvistus hyökkäyspeliin. Hän on Valioliigan nopeimpia pelaajia ja voi olla hyvinkin arvokas ase Newcastlen vastaiskuissa.

Oleellisin asia oli kuitenkin se, mitä muissa seuroissa tapahtui tai ei tapahtunut tammikuussa.

Manchester United koki kovan takaiskun, kun Christian Eriksen loukkaantui ja on sivussa huhti-toukokuulle asti. Olisin todella yllättänyt, jos Bayern Münchenissä penkille juuttunut lainapelaaja Marcel Sabitzer pystyisi täyttämään loistokautta pelaavan tanskalaisen saappaat. En myöskään osaa pitää Wout Weghorstia minään raskaansarjan vahvistuksensa.

Manchester United näytti olevan väkisin matkalla ensi kaudeksi Mestarien liigaan, mutta nyt kysymysmerkkien määrä on nopeasti kasvanut ja edessä voi olla vielä haastava kevät.

Fulhamin, Brightonin ja Brentfordin alkukauden esityksiä ja tuloksia on pakko kunnioittaa, mutta kyllähän Newcastlen ja Manchester Unitedin suurimmat uhkaajat tulevat kuitenkin näiltä isoilta jäteiltä.

Tottenham on tällä hetkellä kaksikon lähin haastaja. Pedro Porro on varmasti looginen vahvistus, mutta samanlaista kurssinmuutosta hän tuskin tuo, mitä Dejan Kulusevski ja Rodrigo Bentancurin toivat viime vuonna tammikuun jälkeen. Tottenhamia ei kannata kuitenkaan kuopata, sillä Harry Kane on hurjassa iskussa jo nyt, ja jos sappirakkoleikkaukseen joutuva Antonio Conte saa Heung-Min Sonin ja Richarlisonin edes jotenkuten säälliseen lentoon, Spurs tulee vielä.

Chelsea vahvistui tosi rankasti tammikuussa ja vaikka joukkue ei ehkä ostanutkaan uutta superviimeistelijää, Felix ja Mudryk osaavat myös viimeistellä. Chelsean kohdalla kaikki riippuu nyt siitä, miten hyvin toveri Potter saa Chelsean pelaamaan. Chelsean pelaaminen oli välillä jo kaoottista, mutta viime viikkoina pelaamisessa on näkynyt selvästi paranemisen merkkejä. Kun Fernandez, Mudryk ja Felix saadaan ajettua sisään, Chelsea voi tulla loppukevään tosi lujaa.

Liverpool hankki Cody Gakpon, joka tulee Luis Diazin pitkän loukkaantumisen vuoksi tarpeeseen, mutta Liverpoolin pelissä on muita ongelmia ja valtava määrä loukkaantumisia. Ihannetilanteessa Liverpoolin olisi pitänyt olla aktiivisempi tammikuussa, mutta ilmeisesti Anfieldilla ramataan nyt kesään ja ennen kaikkea Jude Bellinghamin ostamiseen ja joukkueen isompaan remonttiin.

Tämän kauden osalta Liverpoolilla on sama haaste kuin Chelsealle eli sen olisi kurottava Mestarien liiga -paikoille oleva kymmenen pisteen kaula kiinni. Siksi Liverpoolin olisi saatava pikaisesti loukkaantuneita pelaajiaan takaisin kehiin ja Jürgen Kloppin olisi pystyttävä korjaamaan pelilliset ongelmat pikavauhtia tai muuten Mestarien liiga -paikka jää ainakin Valioliigan kautta haaveeksi.

Jos nyt pitäisi loppukevään ennuste laatia, niin Arsenal vie mestaruuden ja Manchester City, Newcastle ja Manchester United kolme muuta Mestarien liiga -paikkaa.

Entä putoamistaistelu? Siirtyikö siellä mannerlaattoja tammikuussa?

Taistelu kiristyi entisestään. Bournemouth, Southampton ja Wolverhampton vahvistuivat selvästi ja jos uudet hankinnat tuovat kaivatun parannuksen myös peliin, keväästä tulee todellinen jännitysnäytelmä putoamisen osalta.

Nyt vaaravyöhykkeessä ovat Bournemouth, Southampton, Everton, Wolverhampton, West Ham, Leicester, Leeds ja jopa Nottingham. Näin ollen Championshipiin voi lähteä kohtalaisen nimekkäitä putoajia.

Putoajia on tässä vaiheessa vaikea ennakoida, sillä jokaisella nielun suulla olevalla seuralla on useita sellaisia muuttujia, joissa onnistumisella tai epäonnistumisella on kriittinen merkitys. Ehkä turvallisin tilanne on kuitenkin West Hamilla pitkälti vahvan materiaalinsa kautta, ja Wolvesilla, jonka peli on parantunut suurin harppauksin Julen Lopeteguin aikana. Lisäksi Wolves vahvistui tammikuun siirtoikkunan aikana ja sai hankittua ennen kaikkea Lopeteguin näköisiä pelaajia.

Oman mausteensa putoamistaisteluun antavat psykologiset tekijät. Kauden alussa Leicesterissä, West Hamissa ja Southamptonissa tuskin kukaan ajatteli vakavissaan, että saatamme pudota tällä kaudella. Historia on osoittanut, että kun jossain vaiheessa tilanteen vakavuus tajutaan, silloin tekemistä alkaa ohjata onnistumisen sijasta epäonnistumisen pelko.

Sano nyt kuitenkin, ketkä lähtevät?

Bournemouth, Everton ja Southampton.