Valioliigan tämän kauden surkein pelaajakauppa on rikos jalkapalloa kohtaan
Tiistaiseura kömpi kolostaan ja listasi Valioliigan tämän kauden surkeimmat pelaajaostot.
Valioliiga-kauden surkeimmat pelaajaostot
1. João Félix
Jos tämän kauden Valioliigan pelaajasiirroista saisi lukea yhden raportin, se olisi tämä: Millä perusteilla Chelsea päätti maksaa elokuussa 45 miljoonaa puntaa João Félixistä Atlético Madridille ja tehdä hänen kanssaan seitsemän vuoden sopimuksen?
Portugalilainen oli jo kertaalleen flopannut Chelseassa lainapelaajana, joten kysymys ei ollut vain surkeasta ostosta, vaan rikoksesta jalkapalloa kohtaan. Félix pelasi syyskaudella kolmesti Chelsean avauksessa, kunnes hänet lainattiin tammikuussa AC Milaniin.
2. Kiernan Dewsbury-Hall
Kiernan Dewsbury-Hallin 30 miljoonan punnan hankinta on jopa Chelsean päättömillä mittareilla mitattuna järjettömyyden äärirajoilla. Jokaiseen pelaajakauppaan liittyy riskinsä, mutta Dewsbury-Hall tuli Leicesteristä, jota viime kaudella valmensi Chelsean nykyinen manageri Enzo Maresca. Eikö hän oikeasti ymmärtänyt, mitä Chelsea osti vai eikö häneltä edes kysytty?
3. Federico Chiesa
Jos joku olisi sanonut Liverpoolin kannattajille 2-3 vuotta sitten, että seura hankkii Federico Chiesan, Kop olisi hyppinyt ilosta. Ei hypi enää. Chiesa ei ole pelannut tällä kaudella kertaakaan Liverpoolin avauksessa Valioliigassa. Chiesan onneksi Liverpoolin liigamestaruus peittää alleen hänen surkean kautensa – eikä 10 miljoonan punnan siirtosumma ollut mitään verrattuna Chelsean roiskintaan.
4. Eddie Nketiah
Ennusmerkkien piti olla kaikkien näkyvillä. Eddie Nketiah oli jo epäonnistunut lainapestillään Leedsissä ja Arsenalissakin hän pääsi kehiin vain hätätilassa. Ehkä Crystal Palace näki hänessä uuden Cole Palmerin – mutta väärin näki. Nketiah on tehnyt vain yhden maalin Valioliigassa tällä kaudella. Kallis maali, sillä Palace maksoi hänestä Arsenalille viime kesänä 30 miljoonaa puntaa.
5. Raheem Sterling
Arsenal voi puolustautua sillä, ettei se ostanut Sterlingiä viime kesänä, vaan ainoastaan lainasi hänet Chelseasta. Sterling surkeus on samaa luokkaa kuin Kim Källströmillä ja Igors Stepanovsilla heidän pelatessaan Arsenalissa. Vain legendaarinen Gus Caesar oli vielä huonompi pelaaja Arsenalissa kuin Sterling, mutta hän olikin syntynyt Tottenhamissa.
6. Matthijs de Ligt
Paul Scholes esitti viime kesänä oleellisen kysymyksen: Kannattaako Manchester Unitedin oikeasti hankkia toppari, jota Bayern Münchenissä pitää penkillä Eric Dierin kaltainen jaloille potkija ja maksaa hänestä 42,5 miljoonaa puntaa? Ei olisi.
7. Joshua Zirkzee
Manchester Unitedin viime vuosien surkeimpien ostojen lista on synkeää ja kallista luettavaa. Ainoa lohtu Joshua Zirkzeessä on, että italialaiset seurat ovat valmiit ostamaan hänet kesällä takaisin ja maksamaan jopa rahaa. Ei kuitenkaan 36,5 miljoonaa puntaa, kuten Manchester United maksoi viime kesänä Bolognalle.
8. Kalvin Phillips
Kalvin Phillipsin oli pakko tarttua Manchester Cityn tarjoukseen kesällä 2022. Se ei ollut vain loistava tarjous, vaan tunnustus Englannin maajoukkuepelaajan taidoista. Jos Phillips saisi palata tuohon hetkeen nykyisellä viisaudellaan, hän päättäisi vuorenvarmasti toisin, sillä tuosta hetkestä alkoi yksi viimeisten vuosikymmenten uskomattomimmista alamäistä, joka jatkui tällä kaudella lainapestillä Ipswichissa. Voi Ipswich parkaa.
9. Niclas Füllkrug
Kun joku pelaaja pelaa Saksan EM-kisajoukkueessa, hänen on pakko olla erinomainen jalkapalloilija – vai mitä West Ham ajatteli maksaessaan Füllkrugista viime kesänä 27 miljoonaa puntaa Dortmundille? Viisi Valioliigan ottelua avauksessa, 10 kertaa kentälle vaihdosta ja kolme liigamaalia. Siinä kaikki, mitä West Ham 27 miljoonalla punnalla on saanut.
10. James Ward-Prowse
Nottinghamin sensaatiomaisessa kaudessa on yksi tahra – James Ward-Prowsen lainaaminen West Hamista viime kesänä koko kauden mittaisella lainasopimuksella. Joskus asiat toimivat, joskus eivät. Ward-Prowsen kohdalla ne toimivat niin surkeasti, että tammikuussa Nottingham, Ward-Prowse ja West Ham totesivat, että tätä näytelmää on turha enää pitkittää ja Ward-Prowse palasi maitojunan kyydissä takaisin Itä-Lontooseen.