Veikkausliiga-kautta leimasi se, että mestaruus voitettiin pienseurafutiksella käsijarru päällä
Veikkausliiga-kaudessa riitti väriä ja yllättäviä käänteitä, mutta mestaruus voitettiin pelaamalla pienseurajalkapalloa käsijarru päällä, arvioi Joel Perovuo Veikkausliigan kauden yhteenvedon kakkososassa.
6. FC Inter
Inter oli yksi kauden pettymyksistä ja Jarkko Wissin paluu Veikkausliiga-valmentajaksi jäi keskinkertaiseksi. Kaiken lisäksi Inter erotti Wissin kauden päätöstilaisuuden tapahtumien seurauksena. Ei siis mikään täysosumakausi Wissiltä.
Kentällä Interillä oli haasteena ennen muuta puolustuspelaamisen organisointi. Ongelmien keskiössä oli Huuhkajillekin aiemmin harmaita hiuksia aiheuttanut 5-3-2-muoto.
Kolmen topparin systeemissä, jossa laidoilla operoivat lähtökohtaisesti ainoastaan wing-backit, on olennaista, miten joukkue ratkaisee yhden laitapelaajan ’’ongelman”. Joukkueet, jotka jäävät makaamaan viiden puolustuslinjalla alas, ajautuvat monesti ongelmiin ja juoksemaan pallon perässä. Esimerkiksi 5-4-1:ssä vastustajalla ei ole automaattisesti helppoja tiloja, johon edetä tai juoksuttaa vastustajaansa.
5-3-2 systeemissä on ensiarvoisen tärkeää, että wing-backit ovat aktiivisesti nostamassa ylös linjasta pallolliselta puolelta muun linjan liikkuessa poikittain, jolloin joukkue pelaa hetken ajan neljän puolustuslinjalla. Tämä pienentää keskikentän kolmikon hallitsemaa aluetta ja mahdollistaa keskikenttäpelaajille järkevät lähtökohdat alueen puolustamiseen.
Nyt Interin keskikentän kolmikko joutui usein operoimaan kohtuuttoman kokoisella alueella ja vastustaja pystyi valitsemaan, mistä välistä se halusi edetä.
Wiss sai ruuvattua Interin puolustamisen parempaan kuntoon kesällä. Tämä näkyi myös tuloksissa. Inter voitti runkosarjan viimeisistä seitsemästä ottelusta viisi. Tappiot tulivat HJK:ta ja Honkaa vastaan.
Vaativassa yläloppusarjassa kyyti oli kuitenkin kylmää ja Inter hyytyi lopulta ulos mitaleilta ja Euroopasta.
Inter ilmoitti perjantaina palkanneensa uudeksi päävalmentajaksi FC Honkaa viimeiset vuodet luotsanneet Vesa Vasaran. Suomen kentiltä Vasaraa parempaa vaihtoehtoa on vaikea löytää päävalmentajaksi.
5. FC Honka
Hongan kaudesta pelikentällä tuntuu turhalta kirjoittaa mitään. On kuitenkin annettava tunnustus joukkueelle ja valmennukselle siitä, että he pystyivät ilmeisen haastavassa ympäristössä pelaamaan hyvän kauden. Honka oli lopulta laadukasta keskushyökkääjää vaille mitalisti.
Färid Ainetdin lähipiireineen paljasti todelliset kasvonsa törkeällä tavalla ja tapahtunutta tullaan käsittelemään ElmoTV:ssä vielä tarkemmin erillisessä artikkelissa.
Tämä episodi on yksi kappale lisää suomalaisen urheilun surulliseen urheilujohtamiseen. Tässä tapauksessa kyse on myös johtamisesta ylipäätään, sillä koko Esportia johdetaan luonnollisesti samalla tyylillä.
4. SJK
SJK pelasi positiivisen kauden. Sarjasijoitus parani pari pykälää ja SJK oli lopulta sarjassa neljäs. Joukkueeseen saapui tukku hyviä pelaajia täksi kaudeksi ja Joaquin Gómez sai kehitettyä SJK:n pelaamista aiempaa parempaan malliin.
SJK:n paketti hajosi kuitenkin maalivahti Ovie Ejeherin paluuseen Arsenaliin kesän ikkunassa. Samalla kävi selväksi joukkueen suhteellisen suoraviivaisen pelityylin keskeinen sisältö. Ejeheri on hyvä pelinavaaja ja hän pelasi laadukkaita pitkiä palloja SJK:n kyvykkäälle kärkiparille, jotka pystyivät luomaan näistä nopeista hyökkäyksistä lukuisia maalipaikkoja itselleen. Ejeherin jälkeen tulleet maalivahdit pettivät pahasti ja kriittiset virheet isoissa otteluissa söivät tulosta.
Yksin Ejeherin lähtöön SJK:n kausi ei kuitenkaan kaatunut. Kauden kriittisillä hetkillä tulleet tappiot kuuleman mukaan aiheuttivat Gomezissa vahvoja reaktioita, jotka sitten näkyivät varmasti joukkueen arjessa negatiivisesti. Luultavasti Gomezilla oli myös taskussaan lennot Saudi-Arabiaan jo syksyllä, joten vaisu loppukausi oli lopulta looginen lopputulos, vaikka materiaalin suhteen olisi ollut enemmän tarjolla.
SJK on tulevaa kautta ajatellen tutussa tilanteessa ja joutuu käynnistämään taas kerran uuden prosessin uudessa valmennuksessa. Vesa Vasara olisi ollut loistoveto myös SJK:n päävalmentajaksi, mutta Inter oli Vasara-jahdissa nopein.
3. VPS
Vaasassa nähtiin jälleen tapahtumarikas kausi.
Alkukauden vaikeudet käännettiin johdonmukaisella toiminnalla, eikä seurajohto panikoinut kesken vaikean jakson. Alkukauden tulokset olivat huonompia, miltä peli näytti. Kurssi saatiin kääntymään järkevillä taktisilla muutoksilla, avainpelaajien paluulla kentille ja kesän ikkunassa saapuneen Harrison Sawyerin avulla.
Vaasassa nähtiin malliesimerkki tilanteesta, jossa vaikeuksiin osataan reagoida oikealla tavalla. Löydetään joukkueelle toimivampi pelitapa, osataan roolittaa pelaajia uudelleen ja saadaan vielä vahvistettua joukkuetta kesken kauden.
VPS pääsee nauttimaan hyvin tehdystä työstä pelaamalla kymmenen vuoden tauon jälkeen jälleen euro-otteluita. Myös pronssimitalit ovat ikuinen muisto hienosta noususta sarjan pohjalta kärkisijoille.
Huippu-urheilussa työ ei ikinä lopu ja VPS:llä on edessään sama työmaa taas ensi vuonna. Joukkueesta moni pelaaja esiintyi edukseen ja talven aikana nähdään, tapahtuuko Vaasasta enemmänkin liikettä muualle, mikä tekisi joukkueen vahvistamisen ensi kautta varten haastavaksi.
2. KuPS
Pasi Tuutti aloitti kauden joukkueen päävalmentajana, mutta sai väistyä jo kolmannen Veikkausliiga- kierroksen jälkeen Jani Honkavaaran tieltä. Honkavaara käänsi kuopiolaisten siihen saakka vaisun kauden takaisin raiteilleen.
Honkavaara teki Kuopiossa hyvää työtä eikä mestaruus jäänyt kauaksi. Ilman hyvävireisen Joona Vetelin loukkaantumista ja Urho Nissilän siirtymistä verotussyistä ulkomaille KuPS olisi todennäköisesti juhlinut kauden päätteeksi mestaruutta.
Vaikka Ari Lahti ilmoittikin laittavansa rahahanoja pienemmälle Kuopiossa, on joukkueen prosessi hyvissä käsissä Honkavaaran ja Sixten Boströmin alaisuudessa. HJK:n ensi kauden yllä on pienehköjä kysymysmerkkejä, joten KuPS taistelee todennäköisesti ensi kaudellakin mestaruudesta HJK:n ykköshaastajana.
KuPSin tulevaisuuden kannalta olisi kriittistä, että Kuopion kaupunki saisi stadionprojektin etenemään maaliin saakka.
1. HJK
HJK oli kauden seuratuin ja puhutuin seura – ainakin kentällä.
HJK:n organisaatiossa on jo pitempään ollut ristivetoa eri suuntiin, mikä näkyi henkilövaihdoksina avainpaikoilla. Urheilujohtaja Miika Takkula pakkasi kesken kauden laukkunsa ja siirtyi Ilveksen palkkalistoille Tampereelle.
Päävalmentaja Toni Koskela oli jo viime kaudella joidenkin medioiden hampaissa kovaksi koetun verbaalisen ulosantinsa takia ja ilmapiirin kerrottiin olevan joukkueessa heikoilla tasolla. Näistä asioista huolimatta menestystä tuli vielä viime kaudella.
Tänä vuonna nihkeät otteet kentällä johtivat Koskelan potkuihin heinäkuussa ja valmentajaksi palkattiin viime kaudella Koskelan valmennustiimiin kuulunut Toni Korkeakunnas.
Korkeakunnaksen avuksi palkattiin kesken kauden Hakasta Ossi Virta organisoimaan HJK:n hyökkäyspelaamista tai näin ainakin kuulopuheet kertoivat.
Arvioin kesällä tuoreeltaan Korkeakunnaksen nimitystä siten, että nähdäänköhän myös HJK:ssa Korkeakunnakselle ominaista puolustusvoittoista jalkapalloa, jossa pallollinen peli on pääosin riskien välttelyä. Näin kävi ja nihkeys säilyi HJK:n otteissa myös Korkeakunnaksen aikana.
Tulosta kuitenkin tuli, mikä vaimensi suurimman kritiikin. HJK pelasi jopa Veikkausliigassa Korkeakunnaksen aikana käsijarru päällä pienen seuran jalkapalloa. Kovan panoksen euro-otteluissa HJK:n on päässyt hyvin harvoin kontrolloidusti vastustajan kenttäpuoliskolle ja joukkue on keskittynyt lähinnä puolustamaan matalalla.
Klubi pääsi kuitenkin useamman mahdollisuuden tarjoaman mestarireittinsä turvin Konferenssiliigan lohkovaiheeseen ja onnistui ryömimään myös Veikkausliigan mestariksi kolmen maalin erolla KuPSiin. HJK saa olla kiitollinen, että KuPS ja Honka olivat tahoillaan vaikeuksissa, eivätkä kyenneet aivan parhaimpaansa. On muistettava, että HJK oli alkukauden haasteistaan huolimatta mukana kärjen kannassa myös Koskelan alaisuudessa.
Ossi Virran puoliaikahaastattelut Konferenssiliigan otteluiden puoliajoilla ovat nousseet vahvasti esiin somessa. Haastatteluista välittyy selvä viesti, että Virta ymmärtää hyvin, mitä ja miksi kentällä mitäkin tapahtuu.
Virran haastattelut ovat kuitenkin nostaneet kysymyksen siitä, missä kohtaa HJK:n pelaamisessa sähköt menevät niin sanotusti poikki, sillä Klubi on ollut pelillisesti monesti keskinkertaisella tasolla. Eikö harjoituskentällä ole saatu laadukasta ja toimivaa prosessia aikaan vai ovatko langat kuitenkin olleet niin vahvasti Korkeakunnaksen käsissä, ettei Virran ymmärrys ole muuttunut konkretiaksi, sillä pelaajat ovat ratkoneet tilanteita pääasiassa hyvin suoraviivaisin keinoin, eivätkä esimerkiksi tehneet itseään pelattavaksi riittävällä aktiivisuudella?
HJK on pelannut Konferenssiliigan lohkovaiheen otteluissa positiivisempaa jalkapalloa kuin karsintaotteluissa. Näkisin, että tämä johtuu siitä, että HJK on lohkopeleihin päästyään saavuttanut sen, mitä se voi realistisesti saavuttaa eurokentiltä. Tästä seurannut paineettomuus on näkynyt pelaajavalinnoissa. Konferenssiliigan lohkopeleissä avauksessa on ollut enemmän jalkapalloa ja vähemmän juoksijoita, joita Korkeakunnas arvotti karsintaotteluissa korkealle.
Esimerkiksi Tuomas Ollila pyörittelee varmasti päätään kotonaan kauden jälkeen, että millainen kausi tuli koettua. Laitapuolustajan tontilta seitsemän maalia ja kolme maalisyöttöä, mutta silti penkillä europeleissä.
Muutenkin HJK:sta on vaikea nimetä montaa oikeasti tasaisen vahvan kauden pelannutta pelaajaa. Keskeinen ongelma pelaajien epätasaiseen kauteen on ollut pelaajien heikossa roolittamisessa.
HJK uusi urheilujohtaja Vesa Mäki kaivoi uudeksi päävalmentajaksi todellisen jokerikortin, Malmö FF:n organisaatiosta löydetyn kokemattoman Ferran Sibilan. HJK yritti saada José Riveiron irti sopimuksestaan Etelä-Afrikasta, mutta ei onnistunut.
On mielenkiintoista nähdä, mitä HJK:ssa tapahtuu Sibilan alaisuudessa. Mikä on esimerkiksi Virran rooli? Kuuluuko Virran ääni oikeasti vai meneekö vuosi enemmän tai vähemmän tötsiä nostellessa ja kuunnellessa Sibilan ohjeita?
Myös pelillisesti Klubin on mielenkiintoinen seurattava. Liigacupissa nähdään ensimerkit siitä, mitä HJK:lta voidaan Sibilan alaisuudessa odottaa ensi kaudella.
