Jääkiekkomaailmaa ravistelee urheilun kansainvälisen vetoomustuomioistuimen CAS:in päätös, jonka mukaan Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n on sallittava Venäjän osallistuminen jääkiekon kansainväliseen toimintaan.

Päätös tarkoittaa, että Venäjä ja Valko-Venäjä voivat osallistua ensi kevään MM-kisoihin Saksassa ja sitä ennen esimerkiksi vuodenvaihteessa järjestettäviin nuorten MM-kisoihin.

CAS:in päätöstä voidaan arvostella, mutta tässä kohtaa on ymmärrettävä, miten CAS toimii.

Se ei toimi mielipiteiden pohjalta. CAS perustaa ratkaisunsa pelkistetysti sanottuna vain pykäliin. Siihen, onko urheilun toimijoiden tekemät linjaukset ja päätökset niiden omien sääntöjen mukaisia.

CAS perustettiin vuonna 1984. Sen pohjimmainen tarkoitus oli ja on edelleen, että urheilulla olisi oma elin, joka käsittelisi juridisesti hankalat kiistakysymykset ilman kalliita ja pitkiä oikeusprosesseja.

Jotta järjestelmä toimisi, urheilun kattojärjestöt ja lajiliitot ovat sitoutuneet siihen, että ne kunnioittavat CAS:in päätöksiä.

Tähän perustuu myös Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtajan Heikki Hietasen ilmoitus, että vaikka päätös onkin Hietasen mukaan ”kokonaisuudessaan käsittämätön”, Jääkiekkoliitto kunnioittaa CAS:in päätöstä.

***

CAS on saanut maailmanlaajuisesti urheilussa laajan mandaatin, mutta kaikki eivät ole siihen sitoutuneet.

Hyvä esimerkki on Englannin Valioliiga, joka käsittelee parhaillaan Manchester Cityn saamia syytteitä taloudellisista väärinkäytöksistä. Jos ja kun Manchester City saa aikanaan mittavat rangaistukset, se ei voi valittaa niistä CAS:iin, koska Valioliiga ei ole liittynyt CAS:in jäseneksi eikä sitoutunut sen päätöksiin.

Manchester Cityn ainoa valitustie mahdollisten rangaistusten jälkeen olisi valittaa Ison-Britannian Korkeimpaan oikeuteen, minkä Manchester City on myös uhannut tehdä.

Asiassa on mielenkiintoinen sivujuoni, sillä Euroopan jalkapalloliitto UEFA on liittynyt CAS:iin ja sitoutunut sen päätöksiin. Näin teoriassa olisi mahdollista, että Manchester City saisi kovat rangaistukset Englannin kentillä, mutta CAS kumoaisi UEFA:n mahdolliset antamat rangaistukset eurocupeista sulkemista. Tämä siis teoriaa.

***

Nyt ollaan kuitenkin erilaisessa tilanteessa, jossa vaihtoehdot ovat vähissä.

Jääkiekkoliitto voi tuomita Venäjän ja Valko-Venäjän palaamisen kansainväliseen jääkiekkotoimintaan ja pitää sitä kuinka käsittämättömänä tahansa, mutta huutaminen ei muuta mitään.

Toki CAS:in päätöksen ja muiden venäläisiä urheilijoita koskevien vastaavanlaisten päätösten tuomitsemisessa on oma moraalinen viestinsä, mutta niille viesteille Kremlissä ja Venäjällä vain naureskellaan.

Ainoa todellinen keino tässä tilanteessa olisi ilmoittaa, etteivät Suomi, Ruotsi, Kanada, Yhdysvallat ja Tšekki osallistu lainkaan sellaisiin MM-kisoihin, joissa Venäjä on mukana.

Sellaista päivää emme kuitenkaan tule koskaan näkemään. Emme jääkiekossa emmekä missään muussakaan urheilulajissa. Huutaminen ja julkilausumien kirjoittaminen on helppoa, mutta oikeasti järeisiin toimenpiteisiin ryhtyminen vaatii sellaista selkärankaa, jota urheilusta ei löydy.

Joku voi perustellusti pitää boikotteihin ryhtymistä kohtuuttomina keinoina urheilijoiden kannalta, mutta kysymys on silti arvovalinnasta: missä kulkee se raja, jonka jälkeen me mieluummin päästämme venäläiset urheilijat kansainvälisille kentille kuin pidämme kiinni omista arvoistamme?