Tilanne oli vuosi sitten tämä:

Victor Osimhen oli yksi Euroopan kuumimmista, kohutuimmista ja tehokkaimmista maalintekijöistä.

Hän oli tehnyt edellisellä kaudella Napolissa 26 liigamaalia ja johtanut Napolin ensimmäisen kerran 34 vuoteen Serie A:n mestariksi. Kaikki näytti uuden liigakauden alkaessa täydelliseltä 24-vuotiaalle nigerialaiselle.

Jalkapallossa tuulet muuttuvat kuitenkin nopeasti.

Napolin scudettoon luotsannut Luciano Spalletti oli siirtynyt Italian maajoukkueen päävalmentajaksi ja Napoli oli palkannut ranskalaisen Rudi Garcian.

Aikakausi Garcian alaisuudessa ei alkanut ruusuisesti – ei Napolilla, eikä Osimhenilla.

Sitten tuli surullisen kuuluisa ottelu Bolognaa vastaan syyskuun lopussa.

Kun Garcia otti Osimhenin vaihtoon viisi minuuttia ennen ottelun loppua, Osimhen kysyi kovalla äänellä valmentajaltaan, miksei Napoli voinut hakea ottelussa voittoa kahdella hyökkääjällä.

Osimhen tajusi astuneensa yli sopivien rajojen ja pyysi valmentajalta ja joukkueelta käytöstään anteeksi.

Mutta myrsky oli vasta nousemassa.

Osimhenin purkauksesta tuli viraalihitti eikä Napolikaan jäänyt osattomaksi. Se julkaisi kaksi päivää myöhemmin omalla Instagram-tilillään kaksi 15 sekunnin videota.

Ensimmäisessä Osimhenista oli tehty kuvakollaasi, jonka alapuolelle rullasi teksti: ”En ole poika, en ole tyttö, olen kookospähkinä.”

Lisäksi viimeisessä kuva Osimhen poseerasi kookospähkinän kanssa.

Toisessa videossa Osimhenia pilkattiin siitä, että hän oli epäonnistutunut ottelussa rangaistuspotkussa. Video alkoi kimeä-äänisellä pyynnöllä ”anna mulle rankkari”, jonka jälkeen näytettiin Osimhenin epäonnistunut rangaistuspotku.

Napoli poisti välittömästi molemmat videot, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Napoli pyysi julkisesti anteeksi videoita, mutta yritti samalla selittää, että videoissa käytetyt ilmaisut olivat tik-tok-kieltä eikä niissä ollut Tik-Tokin kontekstissa rasistisia tai pilkkaavia piirteitä.

Selitys ei ollut vain huono. Se oli surkea.

***

Osimhen raivostui ja vaikka hän teki joulukuussa vuoteen 2026 saakka ulottuvan jatkosopimuksen Napolin kanssa, sopimuksen todellisena syynä pidettiin sitä, että siinä oli sovittu, millä summalla Osimhenin sopimus voidaan purkaa.

Tuo summa oli 130 miljoonaa euroa.

Vaikka summa oli korkea, kukaan ei epäillyt hetkeäkään, etteikö joku suurseura maksaisi Osimhenista ulosottopykälää. Tammikuussa uutisoitiin jopa ”varmana” tietona, että Osimhen olisi tehnyt kaudeksi 2024-2025 sopimuksen Arsenalin kanssa.

Ei ollut tehnyt, eikä ollut tehnyt minkään muunkaan seuran kanssa.

Osimhen teki Serie A:ssa myrskyisestä kaudesta huolimatta 15 maalia, mikä oli kohtalainen suoritus. Afrikan mestaruusturnauksessa tammi-helmikuussa Nigeria eteni loppuotteluun, mutta Osimhen teki seitsemässä ottelussa vain yhden maaliin – alkulohkon ottelussa Päiväntasaajan Guineaa vastaan.

***

Tultiin kesään ja kaikki odottivat, mitä Osimhen tekee.

Napoli oli päättänyt jo ennen kesän siirtoikkunan avautumista, että se pitää kahdesta suurimmasta supertähdestään toisen, georgialaisen Khvitša Kvaratskhelian – mutta Osimhen saa mennä, jos joku seura maksaa hänestä riittävästi.

Napoli ymmärsi nopeasti, ettei 130 miljoonan euron maksajia löytyisi edes Saudi-Arabiasta, Pariisista tai Länsi-Lontoosta. Siksi se oli valmis pudottamaan hinnan 80 miljoonaan euroon.

Kun siirtoikkunasta alkoivat päivät ja tunnit loppua, jäljellä oli kaksi tarjousta – Al-Ahlin ja Chelsean. Vaikka Osimhen halusi mieluummin jäädä Eurooppaan, hän olisi ollut itse valmis hyväksymään Al-Ahlin tarjouksen, joka olisi tuonut hänelle satumaiset 40 miljoonan euroa tulot kaudessa – verottomana.

Lisäksi Osimhenin sopimuksessa olisi ollut ulosottopykälä, joka olisi mahdollistanut hänen siirtymisensä takaisin Eurooppaan, jos joku jättiseura olisi ollut sen valmis maksamaan.

Chelsea tarjosi Osimhenille 8 miljoonaa euroa vuodessa – verollisena. Osimhen yritti saada summaa suuremmaksi, mutta kun Chelsea ei suostunut, hän sanoi lontoolaisille ”kiitos ei”.

Pöydälle jäi Napolin kertaalleen hyväksymä Ah-Ahlin tarjous – kunnes saagassa tapahtui odottamaton käänne. Napoli nosti viimeisillä hetkillä siirtosummaa viidellä miljoonalla eurolla.

Ah-Ahlille kysymys ei ollut rahasumman suuruudesta, vaan periaatteessa. Sovittu oli sovittu – ja kaikki muu loukkausta. Se veti tarjouksensa pois ja hankki Osimhenin sijasta Ivan Toneyn Brentfordista.

***

Osimhen ja hänen agenttinsa olivat raivoissaan – mutta myös Napoli ja etenkin seura uusi manageri Antonio Conte otti tiukan linjan. Napoli ilmoitti, että jos Osimhen jää Napoliin, hän ei pelaa seurassa enää yhtään ottelua, koska ei kuulu enää joukkueeseen.

Varmemmaksi vakuudeksi Napoli antoi Osihenin ysipaidan Chelseasta hankkimalleen Romelu Lukakulle.

Siirtoikkunan sulkeuduttua perjantaina, Osimhenin vaihtoehdot olivat vähissä. Saudeista ei tullut uusia tarjouksia, mutta Turkista, jossa siirtoikkuna oli myös auki,  tuli.

Al-Ahlin sijasta Osimhen siirtyy nyt lainalle Galatasarayhin.

Myös tässä sopimuksessa on klausuuli, joka mahdollistaa Osimhenin siirtymisen muualle tammikuussa, jos joku potentiaalinen ostaja pääsee sopimukseen Napolin kanssa.

***

Ketä tässä näytelmässä pitäisi ymmärtää – ja kuka tuomita?

Hyvä kysymys, johon ulkopuolisten on mahdoton vastata.

Napolin omistaja ja seuran puheenjohtaja, 75-vuotias Aurelio De Laurentiis on yksi jalkapallomaailman kiistellymmistä ja värikkäimmistä persoonista. Hän ei ole koskaan pelännyt ottaa kantaa asioihin julkisesti ja laukoa mielipiteitään asiasta kuin asiasta.

De Laurentiis on kutsunut Messiä ääliöksi, agentteja jalkapallon syöväksi, Karim Benzemaa ja Ángel Di Mariaa vanhuksiksi ja hän tokaisi kerran, etteivät englantilaiset naiset pese lainkaan sukuelimiään.

Siksi ei ollut yllätys, että De Laurentiis ja Napoli eivät reagoineet syksyllä voimakkaammin seuran Instagram-tilillä esitettyihin rasistisiin viittauksiin Osimhenista tai hänen pilkkaamiseensa rangaistuspotkun tuhrimisesta.

Rasismi on muutenkin ongelma Napolissa ja Napolin otteluissa – sekä seurassa. Kun Interin Francesco Acerbin väitettiin esittäneen rasistisia kommentteja Napolin Juan Jesusista, Napolin pelaajat olisivat halunneet osoittaa seuraavassa ottelussa näyttävästi tukensa Jesusille ja tuomita rasismin.

Napoli kielsi pelaajia kuitenkin pukemasta kentälle tullessaan paidan, jossa tuomittiin rasismi, sekä tuomasta rasismin tuomitsevan kyltin mukanaan. Lopulta pelaajat tyytyivät osoittamaan tukeaan ainoastaan polvistumalla ennen ottelua.

***

Vaikka viime kauden aikana tapahtuneet välikohtaukset nopeuttivat Osimhenin lähtöä Napolista, hän olisi todennäköisesti siirtynyt ennemmin tai myöhemmin muualle. Suurempaan seuraan, mutta myös toisenlaiseen ja vähemmän rasistiseen ympäristöön.

Toisaalta Osimhen’kaan ei ollut näytelmässä syytön osapuoli. Hän ei ollut hiljainen ja nöyrä rivisotilas, vaan joukkueen suurin tähti, jolla oli omat manööverinsä ja jopa pelisääntönsä.

Osimhen on myös tottunut elämässään siihen, että elämä ei anna, vaan siltä on otettava.

Hän syntyi seitsenlapsiseen perheeseen yhdellä Lagosin kurjimmista asuinaluista, Olusosunissa.

Kuvaavaa elämän ankaruudelle oli, ettei Osimhen tiedä edes sitä, milloin hänen äitinsä kuoli. Kun sen lisäksi perheen isä joutui työttömäksi, Osimhen ja muut lapset joutuivat hankkimaan rahaa ruokaan muun muassa myymäll vesipulloja autoilijoille.

Osimhen ei ole unohtanut juuriaan ja perhettään. Hän on Olusosunissa kansallissankari ja pitää huolta siskoistaan ja koko suvustaan.

Osimhenia voi toki pitää ahneena, sillä hän kieltäytyi Chelsean 155 000 euron viikkopalkasta, koska piti sitä liian pienenä. Kysymys ei kuitenkaan välttämättä ollut rahasta, vaan siitä, mitä tarjous kertoi Chelsean arvostuksesta. Osimhen tietää, Chelseassa on 6-7 pelaajaa – mukaan lukien Moises Caicedo ja Christopher Nkunku –, joille maksetaan yli 200 000 euroa viikossa.

Yksi tai puoli kautta Turkissa eivät vielä heilauta Osimhenin uraa suuntaan tai toiseen, mutta ilmassa on myös vaaran merkit. Hänen tähtistatuksensa on laskenut vuodessa dramaattisesti eikä hänen ovensa takana ole enää sellaista jonoa huippuseuroja kuin vuosi sitten.

Kuvaavaa tilanteelle oli, että Osmihen korosti vielä vuosi sitten siirtyvänsä vain sellaiseen seuraan, joka voi tarjota hänelle Mestarien liiga -jalkapalloa.

Chelsea ei olisi pystynyt sitä tarjoamaan hänellä tällä kaudella – eikä pysty myös Galatasaray. Ja ainoa liiga, jota Al-Ahli olisi voinut tarjota Osimhenille olisi ollut Saudi-Arabian Proliiga.

Siksi Osimhen ei pelaa tällä kaudella vain Galatasarayn menestyksestä.

Hän pelaa ennen kaikkea omasta menestykseen ja siitä, mihin suuntaan hänen tarinansa kehittyy.

Mitään ei ole vielä menetetty, mutta draamankaari vaatii korjausliikkeen.