KooKoo kylvetti IFK:ta Nordiksella tylysti 5-1. Samuel, mitä sanot IFK:n esityksestä?

Tämä oli katastrofi. Ollaan syyskuussa ja IFK lähtee kotipeliin noin 7 000 ihmisen eteen pelaamaan sarjajumbona kunniastaan sekä maineestaan ja tuloksena on tällainen limbo. Kukaan ei joukkueesta nouse harmaasta massasta esiin ja nyt näyttää siltä, että jotain on jo joukkueessa vialla.

Oikeastaan kaikki ne asiat, mitkä IFK:ssa on epäilty jo ennen kautta olevan poskellaan ovat konkretisoituneet. Eihän sitä voi minkäänlaisena yllätyksenä pitää, että Niilo Halonen ei ole ollut voittava maalivahti. Mutta HIFK:n urheilujohdossa se lienee tulleen yllätyksenä, kun joukkueen tärkeintä pelipaikkaa ei ollut ilmeisesti syytä vahvistaa järkyttävien pudotuspelien jälkeen.

Joukkueeseen on palkattu keskinkertaisia turisteja kuten Eddie Larsson ja rahoitetaan taas joidenkin brändin mukaisten pelaajien loppuelämää kuten Micke-Max Åstenin. Mikä ihan oikeasti on näiden pelaajien anti tälle joukkueelle?

Otetaan ajatusleikki: Jos HIFK purkaisi näiden pelaajien sopimukset, mitkä liigajoukkueet olisivat heidän perässään? Olisiko kukaan? Ja jos ei olisi, mitä he tekevät Liigan suurimmilla pelaajabudjeteilla vuodesta toiseen mälläävässä HIFK:ssa?

Mutta ei se ole näiden rivimiestenkään ongelma. Pahinta on, että tähtipelaajienkin esitys oli tasapaksu, harmaa ja intohimoton.

Sanon suoraan. Tämän pitäisi riittää jo HIFK:n seurajohdolle tehdä jo vihdoin ja viimein ratkaisuja urheilujohtaja Tobias Salmelaisen osalta.

Mutta eikö viisi Liiga-peliä ole hieman liian lyhyt otanta alkaa noin kovia johtopäätöksiä tekemään?

Ei kyse edes ole viidestä ottelusta – vaan pian viidestä vuodesta!

Salmelainen on saanut nyt operoida HIFK:n urheilujohtajana vuodesta 2017 alkaen. On puhuttu nousemisesta Euroopan parhaaksi seuraksi ja nyt ollaan Liigassa sarjajumbona. Eikä aiemmilla kausilla ole kertaakaan päästy finaaleihin. Viime kaudella leikki loppui jo puolivälieriin. CHL:ssä ei ole tullut mitään muuta kuin pettymyksiä. Nyt uskottavuus on jo likipitäen menetetty syyskuussa.

Missä on vastuu? Onko se ihan hyväksyttävää puhua tuollaisia tavoitteita suomalaisessa jääkiekossa ja jäädä näin raa’asti niistä jälkeen? Rahaa on poltettu kuin juhannuskokossa, mutta onko todella niin, että mitään vastuuta ei kenenkään tarvitse kantaa? Jos seurassa puhutaan en gång IFK – alltid IFK, niin ei kai se sentään seurajohdossa ikuista kausikorttia voi tarkoittaa?

Tätäkin ottelua seurasi 7 000 ihmistä. HIFK-sydämisten vakaumusta voi ihailla, mutta kai seurajohdossa täytyy jotain muitakin lukuja seurailla kuin yleisölukuja.

Onko Ville Peltosen asema vaakalaudalla?

IFK:ssa on aina tehty rekrytointeja perhe edellä ja niin on nytkin. Peltonen on seuralegenda ja hänen irtisanomisensa ei tulisi ihan halvaksi, sillä Peltosella on vielä ensi kaudesta sopimus. Ja kyllä sillä vain on HIFK:ssa väliä onko valmentaja Ari-Pekka Selin vai Ville Peltonen. Kynnys potkuille on korkeampi.

Peltosen ongelma on, että hänkin on veivaillut pelitapaa miten sattuu. Välillä on venytetty viisikkoa, välillä ei. Välillä on pelattu pitkin syötöin, välillä lyhyin syötöin. Identiteettiä ei noin rakenneta. Synkeää on katsoa IFK:n peliä, kun näkee vaikkapa millaiseen lyhytsyöttöpeli-iskuun Kärppien Lauri Marjamäki on joukkueensa virittänyt.

Mutta ei tässä kertakaikkiaan voi enää lähteä katsomaan kysymystä vain päävalmentajan kautta. Kyllä tässä pitää olla suurennuslasin alla ensin urheilujohtaja. Nimittäin jos ei ole, ei millään ole enää HIFK:ssa väliä.

Miksi HIFK on vuodesta toiseen alisuorittaja ja voittanut 23 vuoteen vain yhden mestaruuden?

Jos oikein tylyksi heittäytyy, niin sieltähän se selviää, kun katsoo nimiä, joita strategisiin avainpesteihin on palkattu. Ville Peltosessa ja Salmelaisessa haisee ifklaisuus. Eikä siinä mitään, mutta usein kun palkataan joku suuri nimi tai IFK:n perheenjäsen – mieluiten molemmat – jäädään vain toivomaan, että jotain hienoa tapahtuu sen sijaan että palkattaisiin markkinoiden varmimmat, parhaat ja kovimmat nimet.

Kun halutaan palkata omia miehiä ja toivoa kultaista reunusta tarinalle, niin eihän sitä kutsuta hyväksi jääkiekkotoiminnaksi vaan haihatteluksi. Niin IFK on kuitenkin päättänyt operoida. Siksi potkuja pitäisi harkita myös kaikille niille, jotka ovat olleet palkkaamassa urheilujohtajaakin.

Mikä kokemus Salmelaisellakin oli tähän pestiin? On ainakin ihan turha vetää jotain jälkiviisauskorttia esiin, sillä tästä tietyissä medioissa varoitettiin välittömästi.

Tähän voisi vetää samaa ajatusleikkiä kuin pelaajienkin osalta: Jos Peltonen ja Salmelainen saisivat potkut, mitkä  liigaseurat tulisivat heille tarjoamaan päävalmentajan ja urheilujohtajan pestejä, vaikka niitä olisikin tarjolla?

Jos IFK käyttäisi yhtä paljon aikaa kuin brändiinsä, markkinointiinsa ja elämysbisneksensä vaalimiseen hienoine mainoksineen kuin urheiluprosessinsa laittamiseksi kuntoon, jotain voisi tapahtua. Mutta niin ei ole tehty.

Voiko IFK:n kurssi vielä kääntyä tästä?

Ihan selvää on, että ei IFK nyt jumboksi jää vaikka mitään muutoksia ei tehtäisi. Mutta mielestäni IFK:sta pitäisi puhua tasolla, jossa sen pitäisi nousta mestariksi eikä spekuloida sillä voiko se nousta vaikkapa kuuden sakkiin. Ja kun katsoo nyt jalkeilla olevaa joukkuetta, valmennustiimiä ja seurajohtoa, niin kuka uskoo, että tämä prosessi kantaa joskus mestaruuteen saakka?

Uskooko joku seurajohdossa? Jos ei usko, niin mitä tässä oikeasti odotellaan.