Ville Väliahon tarina on pesäpalloa ja urheilua suurempi tarina
Ville Väliahon uralla on ollut takaiskuja ja pettymyksiä - mutta niistä jokaisesta hän on noussut ylös voittajana.
Pesäpallossa on kehittymässä mielenkiintoinen tarina. Kiehtovaksikin sitä voisi sanoa.
Kysymys on Ville Väliahon tarinasta ja sen värikkäistä käänteistä.
Suuren yleisön silmissä tarina alkoi joskus kesällä 2014. Pesäpallopiireissä alettiin puhua nuoresta ja lupaavasta lukkarista, josta odotettiin suuria jo silloin, kun hän seilasi kasvattajaseurassaan Kankaanpään Mailassa ykkös- ja kakkosjoukkueen väliä Superissa ja Suomensarjassa. Sanottiin, että siellä kasvaa seuraava huippulukkari.
Kun Väliaho siirtyi kaudeksi 2019 Sotkamon Jymyyn, puheille oltiin saamassa katetta. Toni Kohosen seuraajan paikkaa ei uskottu kuin parhaalle mahdolliselle vaihtoehdolle.
Ensimmäinen kausi Sotkamossa meni vielä, mutta ennen toista kautta Sotkamosta alkoi kuulua yllättävää nurinaa. Oltiin sitä mieltä, ettei Väliaho ollut tehnyt riittävästi töitä puutteidensa korjaamiseksi ja muutenkin hänen pelaamisessaan alettiin nähdä uudenlaisia uhkakuvia.
Pekka Arffman kirjoitti näistä uhkakuvista jo kauden 2020 ennakossaan ja varoitti kahdesta nuoresta haastajasta, Aapo Komulaisesta ja Aatu Saastamoisesta.
Ja sitten se tapahtui. Jymyn pelinjohtaja Jani Komulainen nosti syksyn 2020 ratkaisupeleissä poikansa Aapo Komulaisen joukkueen ykköslukkariksi ja Ville Väliahon ottelut Jymyssä oli pelattu. Pesäpallopiireissä siunailtiin Väliahon sarkastista twiittiä, jossa hän kertoi tulleensa katsomaan Sotkamon Jymyn pesäpallo-ottelua.
Tulin katsomaan Sotkamon Jymyn pesäpallo-ottelua. #pesis pic.twitter.com/zbUb23FFy7
— Ville Väliaho (@VilleValiaho1) September 5, 2020
Kun kausi 2020 päättyi, kävi se, minkä oli pakko käydä. Väliaho pakkasi mailansa ja räpylänsä kassiin ja siirtyi Joensuun Mailaan. Väliahon jokaista ottelua tarkkailtiin suurennuslasin kanssa ja kun JoMa viime syksynä teki yllättäen sopimuksen lukkarilegenda Topi Kososen kanssa, alkoi hurja spekulaatio, missä Väliaho pelaisi kesällä 2022. Ainakaan ei Joensuussa, monet epäilivät.
Eivät epäile enää. Väliaho teki sen, mihin harva uskoi viime syksynä. Hän syrjäytti kauden alettua Kososen valtaistuimeltaan ja nousi Joensuun ykköslukkariksi – ja samalla joukkueen alkukauden parhaaksi pelaajaksi.
***
Ja juuri tässä on Väliahon tarinan hienoussa. Joku voi sanoa, että Väliahon tarina on hieno pesäpallotarina, mutta todellisuudessa Väliahon tarina on pesäpalloa ja urheilua suurempi tarina. Kysymys on siitä, miten ihmiset reagoivat urheilussa tai elämässä takaiskuihin. Jäädäänkö pettymysten ja takaiskujen hetkellä makaamaan maahan, suremaan elämän ankeutta ja syyttämään muita vai isketäänkö koko voimalla takaisin?
Näytetään takaiskuille ja pettymyksille, että ne voidaan selättää ja kääntää jopa voitoksi.
En lopettanut vielä. #pesis pic.twitter.com/ZY14kjFZrG
— Ville Väliaho (@VilleValiaho1) June 24, 2022
Ja juuri tämän Väliaho on tehnyt. Hän ei ole palannut vain takaisin huipulle. Hän on palannut sinne parempana kuin koskaan aikaisemmin. Hän on – Pekka Arffmania lainatakseni – kehittänyt puutteitaan ja vahvistanut vahvuuksiaan ja on nyt Superin ehdotonta lukkarieliittiä.
Sen myös Joensuun Maila on ymmärtänyt tekemällä Väliahon kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.
Se on upea kiitos Väliaholle, mutta samalla myös rohkaiseva esimerkki kaikille niille sadoilla ja tuhansille urheilijoille, jotka ovat törmänneet samanlaisiin takaiskuihin kuin Väliaho omalla urallaan.
***
Tässä yhteydessä esille on nostettava toinenkin vastaavanlainen tapaus. Sanotaanko vaikka siksi, että jätin sen aikoinani tekemättä.
Puhun Jukka Holttisesta, yhdestä kaikkien aikojen lukkarista.
Kiteellä elettiin 1990-luvulla repivää lukkaritaistelun aikaa. Suurin osa kiteeläisistä kumarsi Holttista, joka oli syksyllä 1994 palannut Imatralta takaisin Kiteelle. Me kuuluimme Arffmanin kanssa siihen aikaan vielä marginaaliseen oppositioon, niihin, jotka vannoivat Toni Kohosen nimeen.
Lue myös: LeoVegas tarjoaa 20 euron ilmaisvedon pesäpalloon ja baseballiin
Kahden suuren lukkarin taistelu johti kesällä 1996 rankkoihin seurauksiin. Ensin joukkueesta erotettiin kesken kauden Kohonen, joka pelasi loppukauden Oulun Lipossa. Syksyllä osat vaihtuivat, kun Holttinen heitettiin ulos Kiteen Pallosta ja Kohonen haettiin Oulusta takaisin kotiin.
Siitä alkoi yksi tarina, jolle ei ole vertaista pesäpallon historiassa. Se on Toni Kohosen tarina.
Mutta myöskään Jukka Holttisen tarina ei päättynyt noina loppukesän värikkäinä päivinä 1996. Holttinen siirtyi Kohosen tilalle Lippoon ja kahta vuotta myöhemmin toinen herroista juhli Suomen mestaruutta sekä valittiin Vuoden pesäpalloilijaksi ja Vuoden lukkariksi.
Se herra oli Jukka Holttinen.
Olen saattanut sanoa parikin kertaa elämäni aikana, kuinka kovaa tekoa Kohonen on ollut uransa eri käänteissä, mutta kovaa tekoa oli myös Jukka Holttinen.
Armottoman kovaa.
Aivan kuten Ville Väliahokin.
