West Ham on pelannut hämmentävän kauden vanhan sotakoiran vanhoilla konsteilla
West Ham pelaa loistavaa kautta paljon nähneen ja paljon kokeneen manageri David Moyesin johdolla.
West Ham on Englannin Valioliigassa peräti kuudentena. Joukkue on kerännyt 23 ottelusta 39 pistettä. Kuudes sija on ollut ansaittu – West Ham ei nimittäin kummassakaan päässä kenttää ole yltynyt minkäänlaisiin ylisuorituksiin, vaan on tehnyt ja päästänyt maaleja odotusarvojen mukaisesti.
Hämmentävän West Hamin loistokaudesta tekee juuri David Moyes. Skottivalmentajan ura näytti olevan jo pysyvästi laskusuunnassa, kun hän saapui itälontoolaisten käskijäksi uudemman kerran joulukuussa 2019. Moyesin epäonnistuneet pestit Sunderlandissa, Real Sociedadissa sekä Manchester Unitedissa eivät antaneet odottaa hyviä aikoja West Hamissa.
Syykin oli selvä. Moyesin jalkapallosta ajateltiin hyvin laajasti, että se on tänä päivänä, vuonna 2021, aikansa elänyttä. Hauskalla tavalla Moyes on herättänyt uransa – ja sitä myöten West Hamin – eloon juuri elämää nähneen pelimallinsa avulla.
West Ham on kuin laihasti päivitetty versio Moyesin 2000-luvun alun Evertonista.
Peilikuva Evertonista
On monta asiaa, joiden kautta Moyesin West Hamia voisi peilata Moyesin Evertoniin. Poimitaan niistä muutama ilmeinen.
Ensinnäkin Moyesin hyökkäjävalinta, Michail Antonio, on vähintäänkin mielenkiintoinen. Uransa laitahyökkääjänä pelannut Antonio on fyysisesti vahva etenijätyyppi, jonka uran kehityskaari on ollut vähän tasainen. Hyökkääjänä Antonio saa remuta isolla alueella ja rynniä eteenpäin. Hän on vastustajan rangaistusalueella vaarallinen pelaaja, sillä hän osaa käyttää ylivertaisia voimaominaisuuksiaan. Antoniota on hyvin vaikea kontrolloida ja hänen liikettään on hyvin vaikea tärisyttää kontaktia ottamalla.
West Ham keskittää palloja maalille eniten Valioliigan kaikista joukkueista, kun katsotaan syöttöjakaumaa ja keskitysten suhdetta kokonaissyöttömäärään. Moyesin 2000-luvun alun Everton loi maalipaikkojaan samalla logiikalla. Samaa hän yritti myös Manchester Unitedissa, mutta homma ei toiminut niin suuressa seurassa.
Vasemmalta nouseva Aaron Cresswell keskittää pari kertaa ottelua kohden, eli eniten joukkueessa. Keskityspelaamisen mekaniikka on toimiva, sillä Antonion seuraksi boksiin liikkuu usein keskikenttäpelaaja Tomáš Souček. 192-senttinen tšekkikeskikenttä nousee taustalta ylös ja on vaarallinen pääpelaaja. Souček toimittaa Moyesin West Hamissa siis Marouane Fellainin roolia. Fellaini oli taustanousuineen Moyesille käyttökelpoinen pelaaja Evertonissa ja Manchester Unitedissa.
Souček on tehnyt 6,24 maalin odotteesta jo kahdeksan maalia. Souček on kova pääpelaaja avoimen pelin ohella myös erikoistilanteissa.
Pähkinänkuoressa voisi sanoa, että West Ham pelaa suoraviivaista jalkapalloa, jossa taistellaan ykkös-, ja kakkospalloista ja osataan iskeä omien vahvuuksien kautta palloja maalille. Sellaista jalkapalloa on vaikea puolustaa, jos vastustaja tekee asioita organisoidusti, kuten West Ham tällä hetkellä tekee. Sellaista jalkapalloa vastaan on osattava ottaa pallokontrollia, sillä pallokontrollin kautta irtopallojen määrä vähenee ja sitä kautta West Hamin vahvuudet vähenevät.
West Ham on ollut tällä kaudella heikko Valioliigan suuria seuroja vastaan ehkä juuri tästä syystä.
Piste Mestarien liiga-paikkaan
Oli Moyesin jalkapallo aikansa elänyttä tai ei, niin Itä-Lontoossa eletään nyt todella jännittävää kevättä. Tavallaan uskomatonta on se, että seura on yhden pisteen päässä paikasta Mestarien liigassa. Neljännen sijan ottaminen lienee utopiaa, mutta West Ham toimii hyvänä muistutuksena siitä, että on riski sanoa jonkunlaisen jalkapallon olevan aikansa elänyttä.
Kysymys on hyvin usein jalkapallossa vain ja ainoastaan siitä, saako joukkue omista vahvuuksistaan maksimit irti ja kuinka organisoitua yhteistyö kentällä on. Jalkapallossa on parempi omata pussillinen vanhoja konsteja, jos se pussillinen on mietitty läpi ja toteutettu huolella.