Manchester United hävisi sunnuntaina Tottenhamille kotikentällään 0-3 (0-1). Jukka, suora kysymys: joko Erik ten Hagin pää pistetään vadille?

Aloitetaan helpommasta eli pitäisikö ten Hag heittää ylin laidan?

Itse asiassa hänet olisi pitänyt heittää yli laidan jo aiemmin. Vaikka Manchester Unitedin ongelmat ovat paljon syvemmällä kuin yhdessä managerissa, ten Hag ei voi paeta omaa vastuutaan.

Hän on ollut Unitedin puikoissa nyt reilut kaksi kautta. Kukaan ei ole vaatinut, että hän olisi voittanut tänä aikana Valioliigan mestaruuden, mutta tässä ajassa hänen olisi pitänyt pystyä rakentaa prosessi, joka on selvästi viemässä Manchester Unitedia eteen- ja ylöspäin.

Nyt sellaista näkymää ei ole, vaikka Manchester United on käyttänyt ten Hagin aikana 560 miljoonaa puntaa eli 670 miljoonaa euroa uusien pelaajien ostoon. Tällaisella summalla plus niillä pelaajilla, jotka Unitedissa jo olivat ten Hagin tullessa Old Traffordille, managerilta voidaan ja pitää odottaa enemmän.

Tätä taustaa vasten on vaikea nähdä, miksi tätä näytelmää kannattaisi enää jatkaa päivääkään. Mikään Unitedin pelaamisessa ei viittaa siihen, että sen kurssi olisi kääntymässä ja ten Hag toisi todellista menestystä.

Totta kai Liigacupin voittaminen toissa kaudella ja FA Cupin voittaminen viime kaudella ovat hienoja saavutuksia, mutta cup-kisat eivät mittaa joukkueiden todellista tasoa ja osaamista – varsinkaan FA Cup ja Liigacup, joita kaikki seurat eivät ota edes tosissaan.

Nyt tässä on kuitenkin käynyt ja käymässä niin, että Manchester Unitedin johto on hurmaantunut täytekakun päällä olevista kynttilöistä ja siltä on jäänyt niiden loistossa huomaamatta, kuinka surkea ten Hagin leipoma varsinainen kakku on ollut.

Siksi hänen on annettu jatkaa tehtävässään, vaikka jopa Unitedin johdossa on tunnustettu, että ei tämä nyt niin hyvin ole mennyt.

Nyt ollaan sitten saman kysymyksen ääressä kuin keväällä, jolloin Sir Jim Ratcliffe ja seuran terävimmät johtajat harkitsivat ten Hagin erottamista ja haastattelivat useampaa seuraajaehdokasta, kunnes 4-5 ehdokkaan kieltäydyttyä he antoivat ten Hagin jatkaa tehtävässään ja jatkoivat jopa hänen sopimustaan vuodella.

Jos Unitedin johdon toiminnassa olisi selkeä logiikka, ten Hag erotettaisiin. Kun logiikkaa ei ole, on mahdoton ennakoida, miten ten Hagillle käy. Tässä ei voi kuin lainata Matti Nykäsen kuuluisaa ajatuksenjuoksua ja todeta ten Hagista, että ehkä lähtee, ehkä ei.

En sinällään panisi niin paljon painoa sunnuntaiselle tappiolle, sillä ottelun käsikirjoitus meni uusiksi, kun Bruno Fernandes ajettiin ensimmäisen jakson lopulla suoralla punaisella ulos.

Paljon oleellisempaa on katsoa isompaa kuvaa – kahta edellistä kautta, kuinka paljon ten Hag on käyttänyt rahaa uusiin pelaajiin, miten ne 20 tänä aikana ostettua ja lainattua pelaajaa ovat onnistuneet ten Hagin alaisuudessa ja mistä tämä kaikki kertoo.

Ten Hag hehkuttaa kahta voitettua pokaalia, mutta katsoisin ennemmin sitä, miksi Unitedin pelaaminen ja tulokset taantuivat viime kaudella? Miten on mahdollista, että se sijoittui kaikkien satsaustensa jälkeen Valioliigassa kahdeksanneksi ja miten se ero mestaruuden voittaneen Manchester Cityyn oli 31 pistettä?

Tai miksi se voitti Mestarien liigan kuudesta ottelusta viime kaudella vain yhden ja jäi alkulohkossaan viimeiseksi – ja miksi se nuhjasi keskiviikkona Eurooppa-liigassa 1-1-kotitasapelin Twenten kanssa, joka on Eurooppa-liigan rankingissa kaikista heikoin joukkue?

Mikä ten Hagilla sitten mättää?

Pelkistettynä se, ettei hän ole onnistunut organisoimaan Manchester Unitedin pelaamista toimivalla tavalla – ei joukkueena  eikä yksittäisten pelaajien suhteen.

United on ostanut ten Hag aikakaudella 20 eri pelaajaa, mutta kuinka moni heistä on onnistunut eli sopeutunut pelaamaan osana ten Hagin pelaamisen konseptia?

Jos otamme hyllystä kaikista tarkimman kamman, sanon, että vain yksi pelaaja – Lisandro Martinez.

Toki kesällä tulleiden pelaajien kohdalla tuomioiden kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä esimerkiksi Leny Yoro loukkaantui jo pre-seasonilla eikä ole pelannut yhtään tosimielistä ottelua.

Mutta onhan näiden floppipelaajien lista pitkä ja siinä mielessä yllättävä, että listan kärjessä on kaikista kalleimpia pelaajia.

Ehkä kaikista järkyttävin ja kuvaavin esimerkki on Antony. Hän tuli ten Hagin mukana Ajaxista ja ten Hagin on täytynyt olla kaikista tärkein moottori siinä, että Antonysta maksettiin täysin käsittämättömältä kuulostavat 85 miljoonaa puntaa.

Miksi hän on ollut Unitedissa täysin tuuliajolla? Siksikö, että hän muuttui surkeaksi pelaajaksi Amsterdamin ja Manchesterin välisen lentomatkan aikana – vai siksi, ettei ten Hag ole saanut organisoitua Manchester Unitedin pelaamista ja Antonyn roolia osana sitä sellaiseksi, että Antonyn osaaminen olisi saatu ulosmitattua edes jotenkin säällisellä tavalla?

Vika voi toki olla Antonyssa, mutta miksi ten Hagin ajan 20 hankinnasta lähes kaikki ovat epäonnistuneet tai pelanneet alle oman tasonsa?

Tämä on se kaikista hälyttävin ja raskauttavin kysymys, jonka perusteella peli pitäisi viheltää poikki ja ten Hag pistää lankulle.

Jos ten Hag erotetaan, kuka voisi olla hänen seuraajansa?

Sitä on turha lähteä arpomaan. Varmasti kesällä palkatut ten Hagin apulaiset Ruud van Nistelrooy ja René Haké tulisivat väliaikaisina vaihtoehtoina kysymykseen, mutta niin paljon kuin Sir Jim Ratcliffea on hehkutettu, hänen ja Manchester Unitedin operatiivisen johdon pään sisäisiä liikkeitä on mahdoton ennakoida.

United-kohun alla Tottenham voitti ottelun 3-0. Miltä Spursin tilanne näyttää?

Tottenhamin voitolta ei voi ottaa mitään pois, mutta sanon silti, että Tottenhamin pelaamisesta ja tilanteesta paljon oleellisemman kuvan antoi torstainen Eurooppa-liigan ottelu azerbaidzhanilaista Karabahia vastaan.

3-0-voitto yhden miehen vajaalla pelatessa näyttää kauniilta, mutta jos vastassa olisi ollut edes keskitason Valioliigan joukkue, Tottenham olisi revitty palasiksi. Niin naiivia ja surkeaa sen puolustuspelaaminen oli.

Sunnuntai ei antanut täyttä kuvaa Tottenhamista, sillä vastassa oli Manchester United, joka kaiken lisäksi pelasi puolet ottelusta vajaalla.

Odottaisin siksi rauhassa loka- ja marraskuun ja katsoisin Tottenhamin tilannetta silloin uudelleen. Nyt Tottenham ei ole vielä vakuuttanut muita kuin epäilijöitään.