Suomalaisten NHL-pelaajien parhaimmisto kokoontuu ensi viikon keskiviikkona Hämeenlinnassa Leijonien kutsumana. Maajoukkueen valmennusjohdon järjestämää tapahtumaa pidetään lähtölaukauksena Pekingin olympiaturnaukselle – sillä NHL-pelaajat saattavat pelata olympiaturnauksessa. Isoin huomio on kuitenkin kiinnittynyt siihen, että Philadelphiaan siirtynyt Rasmus Ristolainen jäi valitsematta tapaamiseen. Samuel Savolainen, mistä se kertoo?
On vaikeaa nähdä asiaa minään muuna kuin näpäytyksenä Leijona-johdon ja Jukka Jalosen suunnalta. Ristolainen ei ole lähtenyt viime vuosina MM-turnauksiin ja se on ollut asia, joka on maajoukkuelähteideni mukaan hiertänyt valmennusjohdossa. On ihmetelty, miksi Ristolainen ei lähde mukaan vaikka pyydetty on. Nyt tietysti herää kysymys, että miksi kuitenkin toimittiin näin – ja mitä sillä voitettiin? Perustelen tätä sillä, että Ristolainen olisi ihan hyvin voitu laittaa ”listalle”, kutsua tapaamiseen, keskustella asiat halki ja tammikuussa sitten päättää ketkä ovat mukana ja ketkä eivät.

Ymmärrätkö Jukka Jalosen tekemisiä tässä asiassa?
Jalosella on urallaan ollut Vancouverin olympiaturnaukseen liittyen iso kohu, jolloin Jussi Jokinen jäi kisoista pois – ja se varjo leijui aina olympiaturnaukseen saakka. Ja se varjo lepatti paitsi lehtien palstoilla myös joukkueen sisällä. Jos Ristolainen ei kuulunut suunnitelmiin, ehkä tässä sitten aikaistettiin tästä aiheutuvaa pulinaa, jos oli jo selvää, että Ristolainen ei tämän kevään suunnitelmiin kuulu.

Jokin osa ymmärtää Jalosta, mutta suurempi osa ei. Jos yritän asettua Jalosen kenkiin, on ihan selvää, että jos maajoukkueeseen ei sitouduta – maajoukkueella ei ole oikeastaan mitään. Jos Ristolainen on antanut ymmärtää moneen kertaan, että hän ei ole käytettävissä, niin sitten Jalonen lienee ajatellut, että sittenpä Ristolainen ei halua Leijona-paitaan tarpeeksi.

Ison riskin Jalonen kuitenkin otti ja tuntuu siltä, että myös tarpeettoman. Se, mikä kuitenkin tulee muistaa, on se, että Jalosella on nyt edessä iso – ja vaikea – vuosi maajoukkueessa. Edessä on paitsi olympiaturnaus myös MM-kotikisat Tampereen uudessa hallissa. Molempiin turnauksiin pitäisi saada huippuja mukaan ja olympiakisat saattavat verottaa kiinnostusta. Kysymys kuuluukin nyt, että vaikka kyseessä on yksi pelaaja, miten muut pelaajat suhtautuvat tähän päätökseen? Auttoiko tämä muiden NHL-pelaajien sitoutumista maajoukkueeseen vai haittasiko se sitä? Pelaajia ei tarvitse lelliä, mutta tuskin tämä yleistä ilmapiiriä ainakaan kohensi.

Voiko tällä siis olla vaikutusta jopa Leijonien sisäiseen koheesioon?
Vaikka Leijonien GM Jere Lehtinen kuinka vakuuttelee, että ”ei tässä sen ihmeellisemmästä ole kyse”, niin tämä on takuuvarmasti iso puheenaihe myös pelaajien keskuudessa. Piirit ovat pienet ja pelaajat ovat myös ystäviä keskenään. Tällaisella mokomalla asialla voidaan pahimmillaan saada jopa pieni särö aikaan. Ja tuntuu siltä, että aika lailla turhaan. Siksi tämä veto tuntuu erikoiselta.

Uskotko, että Ristolainen voi yhä pelata olympiaturnauksessa, jos siellä NHL-pelaajat mukana ovat?
Kaikki on tietysti mahdollista, mutta kun nyt tänä päivänä asiasta kysyt, niin vastaukseni on: En usko. On aika selvä viesti Jaloselta, tässä melko isojen egojen leikissä jättää yksi NHL-pelaaja ainoana ulos listalta. Kyseessä on kuitenkin viime vuosina isot peliminuutit pelannut NHL-puolustaja, kun taas mukana listalla on myös liuta lähinnä farmissa pelanneita puolustajia. Päätös puhuu melko selkeää kieltä siitä, että Jalonen ei halua Ristolaista maajoukkueeseen, miksi muuten hän olisi jätetty kutsumatta tapahtumaan? Jos Ristolainen haluttaisiin mukaan, en oikein usko, että tämä on tehokeinona toimiva sellaiseen, että Ristolainen nyt nöyrtyisi ja tulee käsi ojossa takaisin maajoukkueeseen. Yhdestä pelaajasta tehtiin nyt eräänlainen esimerkki muille.

Maajoukkue tulee tietysti aina toimeen ilman yhtä jussijokista tai rasmusristolaista, mutta vaikka Jussi Jokisen ja Vancouverin tapauksen jälkeen sukupolvi Leijonissa on vaihtunut, silti tässäkin asiassa saatettiin aiheuttaa ilmapiiriin jotain negatiivista. Paljon kysymyksiä jää ilmaan: Miksi nyt – ja miksi näin?