Mikä puoltaa Sotkamon mestaruutta?

Sotkamon Jymy on yksi suomalaisen urheilun parhaista esimerkeistä, mitä voittamisen kulttuuri tarkoittaa käytännössä. Jymy on voittanut viimeisen 31 vuoden aikana 18 Suomen mestaruutta ja se on nytkin Mansen, Kouvolan ja Vimpelin kanssa vahvin mestariehdokas.

Jymyllä ei ole ollut aina sarjan parasta joukkuetta, eikä jokainen runkosarja ole mennyt käsikirjoituksen mukaan, mutta Jymy on silti kammennut syksyn ratkaisuhetkillä lähes joka syksy sinne, missä mitalit ja mestaruudet jaetaan. Niin tapahtui myös viime syksynä, kun Jymy kaikkien yllätykseksi vei Suomen mestaruuden ja päätti viiden vuoden mestaruudettoman kautensa.

Expektin kertoimet illan huippumatsiin Sotkamo-Vimpeli: 1: 2.14 – x: 2.70  – 2: 4.00! 

Myös tällä kaudella Jymyllä on ollut omat haasteensa. Jymyn harjoituskausi oli repaleinen, ja se on 19 kierroksen jälkeen runkosarjassa vasta neljäntenä. Mitään ratkaisevaa ei ole kuitenkaan tapahtunut ja Jymy pystyy nostamaan runkosarjan sijoitustaan – ja jopa voittamaan runkosarjan.

Kävipä runkosarjan viimeisen kuukauden aikana miten tahansa, Sotkamo on äärimmäisen vaarallinen vastustaja kenelle tahansa ja missä vaiheessa syksyn ratkaisupelejä tahansa.

Jymyn voima kulminoituu kahteen äärimmäiseen summaan: siihen, että sillä on Superin kovin kärki, jonka muodostavat Niilo Piiponniemi, Joni Rytkönen ja Niko Korhonen, ja Superin jäätävin otteluiden ja mestaruuksien ratkaisija, Roope Korhonen, jota säestää hyvin toinen lyöjäjokeri, Lauri Rönkkö.

Jymyn sisäpelin yhteydessä voidaan puhua siitä, ketkä pelaavat nelosena ja viitosena, mutta tärkeintä on, että Jymyllä on kivikova kärki ja kaksi huippuluokan lyöjäjokeria. Jymy saa rakennettua varsin hyvän kakkoskärjenkin ja kakkoskärkeen löytyy myös kotiutusvoimaa – joko kahden lyöjäjokerin kautta tai sitä kautta, että myös numerolla pelaavista kotiutusvoimaisista pelaajista ainakin yksi – joko Konsta Kurikka, Aapo Komulainen tai Toni Laakso – pelaa kakkoskärjessä. Jymy myös käyttää kakkoskärkeään ja se voi sitä kautta saada merkittävän edun pudotuspeleissä.

Sisäpeliin Jymyn mestaruushaaveet eivät kaadu. Se takoo vuorenvarmasti riittävän määrä juoksuja otteluissa. Kaiken lisäksi pelinjohtaja Jani Komulainen kuuluu samaan armottomaan jymyläiseen heimoon, jonka puntti ei tutise kovassakaan paikassa. Komulainen tietää, mitkä ovat Jymyn vahvuudet ja hän pelaa niiden kautta. Tärkeimmät roolit on hakattu kiveen, mutta Komulainen osaa sotkea kaavaa ottamalla yllätysottoja hyvissä paikoissa.

Komulaisen johtamistyylistä voidaan olla mitä mieltä tahansa ja varmasti Jymy joutuu miettimään, mitä Komulaisen jatkon kanssa tehdään, mutta Komulaisen vahvuutta kuvaa se, ettei tuo puhe ja jupina ole vaikuttanut hänen pelinjohtamiseen millään tavoin. Hän johtaa peliä omalla tavallaan niin pitkään, kun hän vastaa Jymyn peluuttamisesta – ja tällä hetkellä hän vastaa siitä.

Mitkä ovat Jymyn mestaruuden kysymysmerkit?

Sotkamon suurin kysymysmerkki on joukkueen etukenttä ja sen koostumus.

Antti Korhosen siirryttyä viime syksynä Kempeleeseen, Jymylle jäi reikä etukentälle. Ongelmana oli, ettei tuohon reikään ollut optimaalista vaihtoehtoa. Toni Laaksosta tuskin kukaan kaavaili etumiestä, joten vaihtoehdoiksi jäivät Kalle Kuosmanen ja Konsta Kurikka. Kurikka olisi halunnut mieluummin pelata linjassa, kuten viime kaudella, ja Kuosmasen etumieskokeilut päättyivät siihen, kun hän sai pallon päähänsä.

Lopulta Kurikka joutui vasten tahtoaan menemään vaihtotilanteissa etumieheksi. Se ei ole hänen paras pelipaikkansa, vaikka hän pelasi edessä myös Imatralla.

Etukentän ongelmat eivät ole rajoittuneet yhteen reikään. Vuosi sitten erinomaisesti edessä onnistuneen Joni Rytkösen käsivamma pakotti Jymyn siirtämään hänet heinäkuussa linjaan ja tuomaan Niko Korhosen eteen. Korhosen pelaamisesta on kuitenkin näkynyt, ettei etumiehen rooli ole hänelle tuttu ja optimaalinen. Korhonen lukee toki peliä hyvin, mutta etumiehen on tultava tilanteisiin eri tavalla kuin etulukijana ja heittokulmat ovat erilaisia. Siksi Korhosen tontilta on kuokittu yllättävän helppoja vaihtoja.

Etukenttä on Jymylle ongelma, eikä helppoja ratkaisuja ongelman korjaamiseksi ole. Varmasti Korhonen ehtii tottua syksyyn mennessä pelaamaan hieman paremmin myös edessä tai sitten Rytkösen on saatava kätensä kuntoon jollain ihmehoidoilla.

Jymy on perinteisesti tunnettu huipputiiviistä ulkopelistään, mutta tällä hetkellä ulkopeli on laajemminkin Jymy ongelma. Lukkari Aapo Komulainen on hoitanut tonttinsa moitteitta, samoin Kalle Kuosmanen ja Niko Korhonen silloin, kun hän on pelannut omalla paikallaan etulukijana ja takatilanteissa kolmospolttajana.

Myös Rytköselle on annettava synninpäästä, sillä hänen ongelmiensa pohjalla on loukkaantumiset. Antti Kiiskinen on hoitanut kakkospuolen jymyläiseen tapaan varmasti, vaikkakaan ei häikäisevästi. Laakso täyttää myös linjassa paikkansa hyvin.

Kurikka ei ole parhaimmillaan etukentällä, mutta häntä ei voi siitä liikaa syyttää, koska hänet on pakotettu etukentälle. Sitä sen sijaan sitä voidaan arvioida kriittisesti, miten hyvä hän on takatilanteissa syvimmän pussin pelaajana. Kurikalla on hurja käsi, mutta hän luottaa siihen liikaa ja pelaa pelottavan syvässä. On todennäköistä, että syksyllä Kurikan tonttia höylätään tarkasti, mikäli hän pelaa jatkossakin yhtä syvällä.

Takakenttä ei ole Jymylle samanlainen ongelma kuin etukenttä tai etukentän muutosten aiheuttamat vaikutukset linjan koosteeseen, mutta sekin on kylmä totuus, ettei Jymyn takakenttä ole Superin vahvin takakenttä. Syksyllä takakenttää tullaan varmasti testaamaan paljon tiukempaan kuin sarjapeleissä.

Arvio

Jymy on edelleen vaarallinen vastustaja pudotuspeleissä ja pystyy huippukärkensä ja Roope Korhosen ja häntä kotiutustilanteissa tukevan Lauri Rönkön avulla voittamaan jopa Suomen mestaruuden. Jymy ei tälläkään kaudella ole sarjan vahvin joukkue, mutta sisäpelissä sillä on sarjan kovin ja armottomin neljän pelaajan nyrkki – ja se riittää sisällä, varsinkin, jos ja kun kakkoskärki naaraa vielä muutaman elintärkeän juoksun. Ulkopeli ei ole takavuosien tasolla, ja syksyn kriittisimmät taistelut käydään juuri ulkokentällä.

Lue myös: Sotkamo myrskyn silmässä – joukkue hajoamassa, pelinjohtaja vaihtumassa