Jukurit vastasi kierroksen yllätyksestä ja voitti Pelicansin 7–4. Samuel Savolainen, oliko se keskiviikon liigakierroksen suurin yllätys?
Tulos oli kieltämättä yllätys. Se toi Jukureille pientä helpotusta, sillä joukkue oli hävinnyt edellisissä neljässä ottelussa kolmannet erät kaikki 0–3, yhteensä siis käsittämättömällä maalierolla 0–12. Nyt joukkue sai tehtyä seitsemän maalia ja sai kuuden ottelun mittaisen tappioputkensa poikki melkoisessa hurlumheiottelussa. Olli Jokisen leirissä ollaan varmasti lopputulokseen tyytyväisiä, kun taas Tommi Niemelän leirissä tuskin voidaan tyytyväisiä olla. Mutta ei tässä vielä Jukureiden osalta lippua salkoon voi missään nimessä vielä vetää.

Jukurit on pelannut 14 ottelua ja kerännyt 14 sarjapistettä. Onko Jukureiden kaudessa edes jonkinlaista toivoa?
Riippuu siitä mitä toivolla tarkoitetaan. Päävalmentaja Olli Jokinen puhui ennen kautta kovasti siitä, miten joukkueen tavoite on päästä kuuden sakkiin. Se puhe tuntui pupulta jo alun alkaenkin, vaikka kuinka Jokisen siviilirohkeutta arvostaisi. Ja kun kausi on edennyt, tuo tavoite tuntuu Jukureiden ensimmäisen 14 ottelun esitysten perusteella silkalta utopialta. Eikä tällä hetkellä näy kyllä minkäänlaisia viitteitä edes siitä, Pelicans-ottelun maali-ilottelusta huolimatta, että joukkue yltäisi pudotuspeleihinkään.

Parhaat kertoimet kaikkeen jääkiekkoon tietenkin Expektiltä!

Jukurit on kerännyt pisteitä yhden pisteen keskiarvolla ja se ei kyllä riitä yhtikäs mihinkään. Esimerkiksi Marko Kauppisen Jukurit keräsi viime kaudella pisteitä 0,95 pisteen tahdissa, mikä tiesi Kauppiselle lähtöä. Vertailun vuoksi esimerkiksi konkurssiin kauden päätteeksi päätynyt Blues keräsi kaudella 2015-2016 60 ottelusta 59 pistettä.

Viimeistä pudotuspelipaikkaa pitävä Lukko on kerännyt pisteitä 1,43 pisteen tahtiin. Ja vaikka Pelicans-ottelusta tulikin nyt voitto, jotenkin kolmansien erien tappiot lähes jatkuvalla syötöllä kertovat karua kieltä myös valmennuksesta. Ja kun puhutaan Jukureiden seuraavista viidestä ottelusta, joissa Jukurit kohtaa KooKoon, Lukon, TPS:n, Kärpät ja Tapparan, en povaa niistä Jukureille suurta menestystä.

Onko Jokisen osalta siis kyse suuremmista puheista ja pienemmistä teoista?
Ainakin toistaiseksi näin on. Ennen kautta Jokinen tosiaan puhui tavoitteesta olla heti kuuden sakissa, mutta nyt puhe onkin livennyt prosessin puoleen. Jotenkin tuntuu, että Jokinen on itse laittamassa itseään kovilla puheillaan tikun nokkaan. Ehkä nöyremmin pienempää suuta pitämällä, häntä monet ymmärtäisivätkin paremmin.

Kun Jokinen sanoi Ilta-Sanomille, siinä yhteydessä, että pelaajien perustaitojen laatu on tullut hänelle yllätyksenä, että ”isoin juttu arjessa on ollut se, että pitää todella paljon opettaa itsestään selviä asioita pelaajille. Ei voi jättää yhtään kiveä kääntämättä tai asiaa sanomatta, koska asiat, jotka ovat minulle, (Sergei) Krivokrasoville ja (Vesa) Surenkinille itsestään selviä, eivät ole itsestään selviä pelaajille”, kyllä siinä huomasi oman päänsä pyörivän.

Siinä kokematon valmentaja hieman nosti itseään oudolle jalustalle ohi pelaajien. Jokiselta on tullut muitakin kummallisia sammakoita, jotka osoittavat, että hänellä on vielä paljon kasvamista valmentajana edessä. Nyt Jokisen ennen kautta iskemien tavoitteiden sijaan, hän puhuu jo ”prosessista” entistä enemmän, kun tulokset eivät ole antaneet puheille kuuden sakista selkänojaa.

Iso ongelma myös on valmennustiimin kasaaminen, on vaikeaa havaita, kuka konkkaronkasta Krivokrasov, Surenkin pystyy auttamaan kokematonta Jokista tässä tilanteessa näkemään esimerkiksi ongelmia pelistä.

Jukureiden tavoite oli tällä kaudella pelata tuloksesta ja kehittää pelaajia, miten siinä on onnistuttu?

Tulos on nyt mikä on, mutta tuloksen takaa ei ole paljoa hyvää nähtävillä. Jukureiden pelitavastakin on vaikeaa hahmottaa selkeää pelitapaa ja kun paljon puhuttu Jokisen ja ulkopuolisen palveluntarjoajan pelaajakehitysosaamisesta, niin toistaiseksi sellaista pelaajienkaan kehitystä, mitä kasvanut jääaika itsessään ei ole kehittänyt, on vaikeaa havaita. Taantumusta sen sijaan esimerkiksi Axel Rindellin kaltaisissa pelaajissa päinvastoin on nähtävillä.

Paljon on puhuttu kaikenlaista lähes myötähäpeää aiheuttavaa mailojen mittaamisesta ja sensaatiomaisista konsepteista, mutta kyllä ne puheet alkavat käydä pian hyvinkin tyhjiksi, ellei se ala tuloksena näkyä.

Jos Jokinen epäonnistuu ja suunta ei muutu, mitä seurauksia sillä voi olla?

Ainakin se, että Jukurit tuskin pudotuspeleihin on lähitulevaisuudessa taas pääsemässä. Eniten tässä ihmetyttää miten kehitysjohtaja Mikko Hakkarainen uskalsi laittaa koko uransa peliin Jokiseen. Hän sai Jukureissa toisen mahdollisuuden nyt – ja paljon hänen asemansa suhteen riippuu varmasti myös Jokisesta. Kolmatta mahdollisuutta tuskin tulee.