KuPS ja HJK pelasivat Veikkausliigan kärkikamppailussa maalittoman tasapelin Kuopiossa. Joel, miltä Veikkausliigan kahden jättiläisen yhteenotto näytti?

Ottelu ja tulos olivat odotettuja. Molemmat joukkueet ovat Veikkausliigan mittakaavassa laadukkaita joukkueita ja myös varsin tasaisia keskenään. Siksi lopputuloksena oli tasainen ja laadukas ottelu, olkoonkin, että kummankaan peli ei ole vielä valmista.

KuPSilla oli enemmän selkeästi valmennettuja etenemisiä ja säännöllisemmin syöttöjä linjojen väliin ja KuPS pääsi paremmin taskuihin ja linjan eteen. KuPS sai myös luotua johdonmukaisemmin vaarallisempia etenemisiä ja rakennettua niitä aihioita, joista voidaan tehdä maaleja. KuPSin tekeminen on tässä mielessä hiukan Klubia edellä tässä vaiheessa kautta.

HJK on muuttunut täksi kaudeksi tosi paljon ja kaiken lisäksi sillä on ollut loukkaantumisten kanssa haasteita. Nyt nähtiin hyvin se, mitä esimerkiksi Riskin veljesten puuttuminen on tarkoittanut. Kun Roope Riski pääsi toisella jaksolla ensimmäisen kerran tällä kaudella peliin mukaan. HJK:n hyökkäyksessä alkoi saman tien tapahtua ja oli siinä ja siinä, oliko Diogo Tomasin Roope Riskin taklaus aivan ottelun lopussa sellainen, että siitä olisi pitänyt viheltää rangaistuspotku. Joku toinen tuomari olisi viheltänyt, mutta nyt tulkinta oli toinen.

HJK:n tämän kauden prosessi on enemmän vaiheessa kuin KuPSilla. Toki Klubilla on pelissään myös hyviä elementtejä. Esimerkiksi ensimmäisellä puoliajalla HJK:lla oli malttia pelata pitkiä hyökkäyksiä ja se pystyi huilaamaan KuPSin painostusvaiheen lomassa pallonhallinnan kautta. Toisin tämä tehtiin pitkälti KuPSin muodon ulkopuolella ja siksi HJK ei saanut luotua säännöllisesti kontrolloituja murtautumisia, vaan kysymys oli enemmän yksilöiden improvisoinnista. Toki se sai niinkin luotua muutaman hyvän maalipaikan, muun muassa Jairin puskun ylärimaan.

Kokonaisuudessa tasapeli oli aika oikeutettu tulos tälle ottelulle.

Mitä tämä ottelu kertoi kauden jatkon kannalta?

Kummallakin joukkueelle on vielä matkaa omaa parhaaseensa.

KuPSin peli on valmiimmassa moodissa kuin HJK:lla ja Simo Valakarin huikea pelisysteemi toimii jo nyt hyvin. Suurimmat kysymysmerkki liittyvät materiaalin leveyteen. Ehkä polttavin kysymys on se, löytyykö Tim Väyrysen lisäksi toista samanlaista laatuluokan pelaaja, joka pystyy tuomaan samanlaista vaaraa. Nyt hyökkääjätontin hoitaminen on liikaa Väyrysen varassa.

HJK:lla on sen sijaan tarjonnan paljoutta ja Toni Koskelan haasteena ennen europelien alkua on löytää paras ja toimivin sapluuna. Millä systeemillä HJK pelaa ja ketkä pelaavat. Kokeiluihin ei enää ole hirveästi aikaa, jos samaan aikaan pelataan tärkeitä europelejä ja taistellaan KuPSin tasoista vastustajaa vastaan Veikkausliigan mestaruudesta.

Tämä on iso haaste Koskelalle, sillä HJK:n on ennen kovien europelien alkua saatava kehitettyä peliään entistäkin paremmaksi – ja siihen on tällä materiaalilla myös vara. Tilanne ei ole helppo, sillä sitä vaativat kaikki. Pelaajat, Koskela, seura ja kannattajat.

Tilannetta ei helpota myöskään se, että aika monilla on vääristynyt kuva Veikkausliigan tasaisuudesta. Välillä tuntuu siltä, että jos HJK ei voita jotain pienempää seuraa 4-5:llä maalilla, se on kriisi. Veikkausliiga ei kuitenkaan ole vain 2-3 seuran sarja, vaan sieltä löytyy hyviä pelaajia, hyviä joukkueita ja myös hyvin valmennettuja joukkueita, jotka taistelevat pisteistä siinä missä nämä suuremmatkin seurat.