1. Anrei Hakulinen, Lukko

Hakulisen onneksi suhteellisen lyhyeksi jäänyt loukkaantuminen ehti aiheuttaa jopa pienen notkahduksen sarjakärki Lukon pelaamisessa. Se kertoo myös Hakulisen kiistattomasta merkityksestä raumalaisten kokonaisuudessa.

Hakulisesta huokuu monipuolinen osaaminen pelin jokaisessa vaiheessa. Hakulinen on ratkaisevien maaliensa ja maalisyöttöjensä lisäksi myös pelaaja, joka usein on karvaamassa ja riistämässä kiekon, on varmistamassa hyökkääjistä ensimmäisenä ja ylipäätään hän edustaa Lukossa todellista pelitapaesimerkkiä. Kaikki tämä kertoo paljon siitä, että vaikka Hakulinen on niin tehokas kuin on, hän kantaa hatuksi vielä esimerkillisesti vastuuta myös puolustuspelissä.

Jos Liigassa valittaisiin sarjan paras puolustava hyökkääjä, Hakulinen voisi olla siinäkin todella vahvoilla.

2. Michael Joly, HPK

HPK:n yskivä maalinteko olisi todellisessa liisterissä ilman virtuoosimaista Jolya ja hänen tehokasta alkukauttaan. Joly saattaa ajoittain olla otteluiden sisällä hieman pimennossa, mutta hänen kykynsä luoda kiekonhallinnallaan lähes tyhjästä maalintekopaikkoja pienessä tilassa on Liigan kovinta luokkaa.

Jolyn saapuessa HPK:hon hänellä oli vaikeuksia sitoutua joukkueen pelitapaan ja taiteilija ei ollut osallistua puolustusvelvoitteisiin, mutta Jarno Pikkaraisen komennossa hänestä on kuoriutunut pelaaja, joka antaa pelille eikä varasta siltä. Parhaimmillaan Joly on Liigassa vertaansa vailla oleva nerokas saalistaja, joka voi ruuhkabussipelaamisessakin loihtia paljon.

3. Simon Hjalmarsson / Axel Holmström, Sport

Tästä kaksikosta puhuttaessa on vaikeaa mainita toista ilman toista. Niin tärkeässä asemassa Hjalmarsson ja Holmström ovat olleet Sportin hyökkäyspelin kannalta. Kahteen pekkaan ruotsalaisvahvistukset ovat takoneet 60 tehopistettä samalla, kun Sportin koko joukkue on viimeistellyt 77 maalia.

Tämä kaksikko on suurin syy sille, että Sport on vielä vuoden vaihtuessa pudotuspelikamppailussa mukana edes jollain tavalla. Myös Jens Lööke Sportin kolmantena vahvana ruotsalaishyökkääjävahvistuksena saa kunniamaininnan. Sportille tämä kolmikko on ollut kovan luokan onnistuminen rekrytoinnissa, eikä vähiten siksi, että seuran ulkomaalaisvahvistusten historia ei aina ole mennyt niin sanotusti lapaan.

4. Jori Lehterä, Tappara

Jos miltä tahansa joukkueelta lähtisi pistepörssin voittanut ykkössentteri pois, se olisi katastrofi. Tapparan kannalta oli kuitenkin valtava onni, että Anton Levtchin saappaat saapui täyttämään Lehterän tasoinen huippupelimies. Alkukaudella Lehterän johtama ykköskenttä oli viisikkopelissä miinuksilla, mutta vahva loppu syystalvelle osoitti millaisesta puusta Lehterä on veistetty.

Lehterän pelintekijän kyvyt ovat silmiä hivelevää luokkaa ja hallitseva mestari Tappara on vieläpä huomattavasti paremmissa asemissa sarjataulukossa kuin viime kaudella tähän aikaan. Se kertoo myös siitä, että Tappara on edelleen sarjan kuumin mestarisuosikki.

5. Joona Ikonen, Ilves

Usein sanotaan, että on pelaajia, jotka tekevät muista ympärillään paremman näköisiä kokonaisvaltaisella pelaamisellaan, mutta aika hyvältä ketjukaverit saa näyttämään myös viimeistelemällä kovassa tahdissa maaleja.

Ikosen maaliennätys ennen tätä kautta oli 2018-19 taotut 16 reppua, mutta seuran oma kasvatti laittoi jo joulutaukoon mennessä lukemat uuteen uskoon. Ikosen tinttaamalla 17 osumalla johdetaan selvästi sarjan maalipörssiä.

Nousi myös Jukka Jalosen Leijonat-valintoihin, ja täysin ansaitusti. 30 maalin rajapyykkiin yltäminen loppukauden aikana olisi Ikoselta suorastaan hillitön suoritus, mutta tällä tahdilla se on täyttä realismia.