Chelsea palkkaa Frank Lampardin väliaikaiseksi managerikseen kesään asti. Jukka, mitä sanot?

Kun kuulin asiasta ensimmäisen kerran, ajattelin, että tämän täytyy olla vitsi. Edes Chelseassa tämä ei voi olla mahdollista. Vitsi valinta on edelleen, mutta on tässä takana kuitenkin jonkinlaista logiikan tynkää.

Ensimmäinen logiikkaan viittaava asia on se, että Chelsea haluaa selvästi päättää uudesta pysyvästä manageristaan rauhallisemmalla aikataululla ja tekemällä kunnollisen rekrytointiprosessin. Tämä on ymmärrettävää, sillä Chelsealla on ollut Todd Boehlyn aikana kymmenessä kuukaudessa jo kaksi manageria ja edellinen valinta, Graham Potter, oli jo alun perinkin epäonnistunut sohaisu.

On järkevää, että Chelsea ei taas sählää managerinsa valintaa, vaan yrittää saada mahdollisimman hyvän managerin ja samalla kestävän ratkaisumallin, millä joukkuetta viedään jatkossa eteenpäin.

Toki oikean arvan olisi voinut nostaa hyvällä tuurilla muutamassa päivässä, jos sellainen vaihtoehto olisi ollut saatavilla, mutta managerin valinnan ammattimainen hoitaminen vie viikkoja, ellei pitempääkin.

Valioliigan osalta Chelsealla ei ole mitään kiirettä tehdä ratkaisua. Ensi kauden Mestarien liigan paikat ja jopa muut eurocup-paikat ovat jo karanneet ja toisaalta vaaraa putoamisesta ei ole.

Ainoa isompi asia on Mestarien liigan puolivälierät, joissa Chelsea kohtaa Real Madridin. Varmasti joku Lampardia pätevämpi valmentaja olisi voinut parantaa Chelsean mahdollisuuksia Real Madridia vastaan, mutta olisiko tilanne oikeasti muuttunut Mestarien liigan suhteen yhtään sen valoisammaksi, vaikka puikoissa olisi ensi viikolla ollut jo uusi manageri?

Ja voihan olla, että kukaan pääehdokkaista ei olisi ollut käytettävissä ennen Real Madrid-otteluita tai edes ennen kesää.

Eli tämä puoli – rekrytointiprosessin perusteellisempi ja aikataulullisesti rauhallisempi hoito – on Chelsealta looginen ratkaisu. Mutta sitten tulee tämä toinen puoli: Frank Lampard.

Mikä Lampardin valinnassa mättää?

Isoin kysymys on se, oliko Lampard todellakin paras mahdollinen vaihtoehto väliaikaiseksi manageriksi – varsinkin, kun Chelsea on vielä mukana Mestarien liigassa. Jos oli, silloin korissa ei todellakaan ollut jäljellä kuin rupisia siemenperunoita kahden talven takaa.

Ensimmäinen ongelma on Lampardin taso managerina. Hän teki kohtalaista jälkeä Mestaruussarjassa Derbyssa, mutta Chelseassa ja Evertonissa hän oli katastrofi ja sai molemmista seuroista potkut.

Se, että Everton joutui nykyisellä miehistöllään putoamiskurimukseen ja hävisi ennen Lampardin tammikuisia potkuja 12 edellistä ottelustaan yhdeksän, on Graham Potterin epäonnistumisen ohella Valioliigan tämän kauden suurin managerifloppaus.

Chelsean toissa kauden joukkueen tasoa kuvaa se, että kun Lampard sai tammikuussa 2021 potkut, Thomas Tuchel teki samasta joukkueesta viidessä kuukaudessa Mestarien liigan voittajajoukkueen ja joukkueen, joka löi Manchester Cityn kolmesti kevään 2021 aikana.

Lampardin ongelma on yksinkertainen. Hän on valmentajana turistiluokan mies. Se ei tarkoita, etteikö hän ymmärtäisi jalkapalloa ja sen taktiikkaa ja etteikö hän osaisi myös harjoituttaa ja valmentaa, mutta hänen Lampardin taso ei riitä Valioliigassa valmentajaksi. Se on nähty nyt kahdessa projektissa.

Toki hän on vasta 44-vuotias ja voi vielä kehittyä valmentajana, mutta nyt hän on kärpässarjan mies raskaaseen sarjaan.

Ja nyt Chelsea sitten pistää tämän miehen johtamaan joukkuetta loppukauden ajaksi. Lampard oli pelaajana seuralegenda, mutta kyllähän tämän valinnan viesti on se, että Chelsea lyö tämän kauden osalta hanskat tiskiin. Kaksi kuukautta on toki lyhyt aika, mutta silti.

Mikä on tällä hetkellä barometrisi seuraavaksi Chelsean pysyväksi manageriksi?

Kaikki merkit viittaavat siihen, että Chelsea tekee nyt perusteellisemman rekrytointiprosessin kuin aiemmin ja seuran johtokunta tulee haastattelemaan useampia potentiaalisia ehdokkaita tehtävään.

Pidän Fabrizio Romanoa tämän tyyppisten asioiden uutisoinnissa luotettavimpana lähteenä yhdessä The Athleticin David Ornsteinin kanssa. Romanon tietojen mukaan Chelsea olisi jo neuvotellut Julian Nagelsmannin ja Luis Enriquen kanssa, mutta esimerkiksi Mauricio Pochettinon kanssa ei olisi ainakaan vielä neuvoteltu.

En tiedä, onko tästä tiedosta liian suora johtopäätös se, että Nagelsmann ja Enrique olisivat tällä hetkellä vahvimmat ehdokkaat Chelsean seuraavaksi manageriksi. Pöydällä saattaa olla ja sinne saatetaan vielä nostaa muitakin ehdokkaita, joten odotetaan nyt näitä käänteitä.

Avainkysymys on uuden managerin valinnassa on se, mikä Chelsean strategia tulevaisuudessa ja mitä he uudelta manageriltaan odottavat – ja miten potentiaaliset vaihtoehdot istuvat tähän kuvaan ja miten hyvin he pystyvät vakuuttamaan seurajohdon osaamisestaan ja sopivuudestaan juuri Chelsean projektiin.

Toinen kriittinen asia on se, miten manageriehdokkaat näkevät, miten Chelsean joukkuetta kesällä uudistetaan. Chelsea joutuu myymään kesällä pelaajia yhtä raivokkaasti kuin Harrods legendaarisissa alennusmyynneissään, ja avainkysymykseksi nousee lajittelu, ketkä tällä kaudella flopanneista pelaajista uudet hankinnat mukaan lukien ovat flopanneet omaa syytään ja ketkä Potterin epämääräisen valmennuksen ja roolittamisen seurauksena?

Onko Chelsean lyönyt esimerkiksi Mykhailo Mudrykin kohdalla kätensä paskaan vai onko Mudrykin skandaalimaisen heikkojen esitysten takana Chelsean vaikeudet, eivät Mudrykin?

Mutta siihen varsinaiseen kysymykseen: Sanoisin nyt, että vahvin ehdokas Chelsean uudeksi manageriksi on Luis Enrique.