Bayer Leverkusen varmisti seurahistoriansa ensimmäisen Bundesliigan mestaruuden voitettuaan Werder Bremenin sunnuntaina kotikentällään 5-0. Jukka, voitaneen puhua sensaatiosta?

Voidaan sanan laajimmassa mahdollisessa merkityksessä.

Bayer Leverkusen oli lokakuussa 2022 Bundesliigassa toiseksi viimeisenä, kun se erotti Gerardo Seoanen ja palkkasi hänen tilalleen päävalmentajaksi Xabi Alonson.

Siitä alkoi Leverkusenin satumainen nousu, joka nosti viime kaudella Bundesliigassa kuudenneksi ja Eurooppa-liigan välieriin. Tällä kaudella juhlitaan sitten Bundesliigan mestaruutta, minkä lisäksi Leverkusen on myös Eurooppa-liigan puolivälierissä ja pelaa Saksan cupin finaalissa.

Kaiken lisäksi Leverkusenilla on mahdollisuus selvittää ensimmäisenä seurana Bundesliigan historiassa koko kausi ilman tappioita. Tähän mennessä pelaamistaan 29 sarjaottelusta Leverkusen on voittanut 25 ja pelannut neljä tasan. Tappioita ei siis ole yhtään.

Kun Leverkusenin menestyksen päälle lisätään vielä se, miten rajallisilla taloudellisilla resursseilla Leverkusen toimii, niin onhan tämä yksi kaikkien aikojen tarinoista Bundesliigan historiassa – ja ennen kaikkea uskomaton suoritus Xabi Alonsolta.

Miten Xabi Alonson on temppunsa tehnyt?

Leverkusenin pelitapaa on ymmärrettävästi purettu ja pureskeltu ympäri jalkapallomaailman ja totta kai sieltä se vastauksen pohjalevy löytyy.

Alonson jalkapallossa on paljon edistyksellisiä piirteitä ja hänet on nostettu jopa jalkapalloevoluution tämän hetken kärkinimeksi, mutta kysymys ei ole samalla tavalla taktisesta vallankumouksesta kuin vaikkapa aikoinaan Total Footballissa tai Johan Cruyffin ja Pep Guardiolan siitä jalostamista versioista Barcelonassa.

Alonso on tuonut paljon erilaisia vivahteita moderniin pallonhallinta- ja prässijalkapalloon. Yksi mielenkiintoisimmasta painatuksista on ollut se, että Leverkusen käyttää pelinrakentelu- ja murtautumisvaiheessa paljon keskustaa ja oikeaa laitaa, kun taas vasen laita on usein jätetty jopa miehittämättä.

Es gibt kein Halten mehr! 😭🥹😍🥰🖤❤️#ForOurDream #Winnerkusen #DeutscherMeisterSVB

#B04SVW 5:0 | #Bayer04 | #Werkself pic.twitter.com/oUTiPV3uz3

— Bayer 04 Leverkusen (@bayer04fussball) April 14, 2024

Toista laitaa painottamalla kentän keskilohkolle ja oikealle laidalle on saatu luotua helpommin ylivoimia, jolloin syöttöoptioita on ollut enemmän, mikä on vastaavasti helpottanut syöttöpelin etenemistä ja murtautumista linjojen ohi.

Puolustusvaiheen aikana peruskaava on ollut tukkia keskikanava ja ohjata vastustajan hyökkäykset laidalle, kuten monilla muillakin seuroilla. Linja on pelannut prässivaiheen aikana korkealla, jotta linjojen välit on saatu puristettua mahdollisimman pieneksi.

Nostaisin kuitenkin oleellisimmaksi asiaksi Alonson menestyksessä sen, että hän on saanut siirrettyä näkemyksensä ja visionsa kentälle.

Sen hän on tehnyt organisoimalla yksityiskohtaisen tarkasti joukkueen ja jokaisen pelaajan pelaamisen ja roolituksen.

Tässä on näkynyt se, että Alonsolla on itsellään takana pitkä peliura ja nimenomaan sellainen peliura, jonka aikana hänellä on ollut Rafael Benítezin johdolla täsmävalmennusta ja automatisoituja tilanteiden ratkaisemismalleja korostaneita valmentajia.

En epäile hetkeäkään esimerkiksi Mauricio Pochettinon tai Erik ten Hagin taktista ymmärrystä, mutta jos katsoo, miten käsittämättömällä tavalla Chelsea ja Manchester United tällä hetkellä pelaavat, se kertoo nimenomaan siitä, etteivät Pochettino ja ten Hag ole kyenneet siirtämään omia näkemyksiään kentälle. Alonso sen sijaan on.

Toinen asia, jossa Alonson tarkka roolitus on näkynyt, on ollut useiden pelaajien uudenlainen puhkeaminen pelilliseen kukkaansa. He eivät välttämättä ole niinkään oppineet uusia taitoja Alonson alaisuudessa, vaan he tietävät paremmin sen, mitä heidän pitää tehdä kentällä ja mitä heiltä odotetaan. Sen seurauksena pelaajat ovat pystyneet hyödyntämään omaa osaamistaan paremmin kuin löysemmin organisoidussa jalkapallossa.

Leverkusenin menestys on edellyttänyt valmennuksellisen osaamisen lisäksi Alonsolta myös erinomaisia johtamistaitoja ja sitä, että joukkueen kaikki toiminta on organisoitu maksimaalisella tavalla. Kysymys tässä kokonaisuudessa ei tokikaan ole yhdestä miehestä, mutta Alonson merkitys ja vaikutus on ollut täysin keskeinen Leverkusenin nousussa putoamisviivan alapuolelta Bundesliigan mestariksi.

Miten tärkeässä roolissa Lukas Hradecky on ollut Leverkusenin mestaruudessa?

Hradecky on joukkueen kapteeni, mikä jo itsessään nostaa ja korostaa hänen merkityksestään. Sen lisäksi hän on pelannut erinomaisen kauden Leverkusenin maalilla. Hradeckyn taakse on mennyt kauden aikana 19 maalia ja hän on pelannut peräti 14 nollapeliä.

Totta kai Leverkusen erinomaisten puolustustilastojen takana on koko joukkueen kollektiivisen puolustuspelin taso, mutta Hradecky on hoitanut oman leiviskinsä erinomaisesti ja ollut ilman muuta yksi joukkueen kantavista voimista tällä kaudella.

Miten korkealle nostat Hradeckyn saavutuksen suomalaisen palloilu-urheilun historiassa?

En lähde vertailemaan eri lajeja keskenään, sillä jokainen mestaruus ja ylipäätään saavutus urheilussa on oma ainutkertainen tarinansa.

Suomalaisen jalkapallon mittakaavassa Hradeckyn mestaruus vertautuu täysin Jari Litmasen ja Sami Hyypiän saavutuksiin Ajaxissa ja Liverpoolissa. Se on sitten jokaisen omassa silmässä ja korvien välissä, kumpi on esimerkiksi kovempi saavutus – Litmasen Mestarien liigan voitto Ajaxin tähtijoukkueen tärkeimpänä pelaajana 1995 vai Hradeckyn Bundesliigan mestaruus joukkueen kapteenina ja ensimmäinen suomalaispelaajan liigamestaruus Euroopan TOP5-sarjassa.

Minä pitäisin vielä Litmasen Mestarien liigan voittoa kovempana saavutuksena.

Jos Leverkusen ei häviä kauden aikana yhtään ottelua, nostaisiko se Hradeckyn saavutuksen Litmasen ohi?

Bundesliiga-kauden pelaaminen ilman yhtään tappiota olisi toki historiallinen saavutus, mutta ilman tappiota pelattujen kausi hypetys on karannut käsistä.

Esimerkiksi Arsenalin folkloressa kaikki puhuvat siitä, ettei Arsenal hävinnyt kaudella 2003-04 yhtään Valioliigan ottelua, mutta juuri kukaan ei tunnu edes muistavan sitä, että kaudella 1990-91 Arsenal hävisi vain yhden liigaottelun.

Ymmärrän toki tappiottomaton kauden ainutlaatuisuuden, mutta todellisuudessa ero yhden tappion kauteen on täysin marginaalinen.

Sama pätee myös Leverkuseniin. Sen mestaruus on sata kertaa kovempi saavutus kuin mitä kauden pelaaminen ilman yhtään tappiota olisi.