Manse on nostettu naisten Superpesis-kauden suurimmaksi ennakkosuosikiksi. Pekka, onko Manse suosikki myös sinun papereissasi?

On, ilman muuta. Mansella on sarjan ylivoimaisesti kovin materiaali ja kun joukkueen valmennus ja pelinjohto on saatu ammattimaisiin käsiin, tulos on ollut väistämätön.

Manse on toki myös hyvä ulkopelijoukkue, mutta joukkueen ehdottomasti kovin ase on sen hurja ykköskärki.

Ella Korpela on huippuluokan kärki, Saaga-Angelia Raudasoja valtakunnan paras pesäpalloilija ja Virpi Hukka armottoman taitava ja kokenut kolmonen. Sen jälkeen tulevat Siri Eskola ja Lina Olenius, jotka molemmat ovat kotiuttajina sarjan eliittiä.

Tuo mylly on niin laadukas ja kokenut, että sitä on vaikea horjuttaa. Siksi Manse on ylivoimainen suosikki runkosarjan voittajaksi ja vaikka pudotuspeleissä alkaakin uusi ajanlasku, Manse on tämän kauden ykkössuosikki.

Mitkä joukkueet ovat Mansen päähaastajat ja näetkö, että niistä kumpikaan voisi pysäyttää Mansea?

Mansen päähaastajat ovat Lapua ja Seinäjoki.

Lapulla löytyy Janette Lepistön ja Riina Kerolan johdolla valtavasti kotiutusvoimaa ja joukkueessa on myös erinomaisia pelintekijöitä. Kriittisin kohta on, miten sen kärki toimii. Ykkösenä pelaavan Petra Kerolan tai etenijäjokeri Kaisaleena Saukon on pakko päästä kentälle, jotta Lapua pystyy hyödyntämään vahvan pelinteko-osaamisensa ja kotiutusvoimansa.

Ulkopeli pitää lukkari Anni Heikkilän johdolla, mutta kesällä ja etenkin kauden tärkeimmissä otteluissa kärjen saaminen kentälle on välttämätöntä.

Seinäjoki on kehittynyt askel askeleelta ja Riikka Polson hankkiminen Vaasasta oli syksyn kovin pelaajasiirto naisten Superissa. Polson tärkeys tuli hyvin esille TalviSuperissa, jossa Polso oli koko sarjan paras pelaaja.

Jenni Matola on erinomainen kärki ja Polso, Maiju Mäntylä ja Silja Syrjälä pitävät huolen siitä, että Jussittaret pääsee hyödyntämään kahta huippukotiuttajaa, lyöjäjokeri Aino-Kaisa Manteretta ja numerolla pelaavaa Matilda Niskakangasta.

Ulkona Jussittarien paras osa on polttolinja, johon Polso tuo lisää johtajuutta.

Vaikka Manse on sarjassa selvä ennakkosuosikki, Lapua ja Jussittaret voivat haastaa Mansen syksyn ratkaisupeleissä. Ainakin se on paljon todennäköisempää kuin se, että joku voisi pudottaa jonkun tästä kolmikosta jo puolivälierissä.

Kolme joukkuetta ykköskorissa, mitkä joukkueet ovat seuraavassa korissa?

Seuraavaan koriin mahtuu viisi joukkuetta. Niistä ennakolta vahvin on Rauman Fera, joka eteni TalviSuperissakin loppuotteluun Mansea vastaan. Myös viime kaudella joukkue oli runkosarjassa neljäs, mutta putosi puolivälierissä Kirittärille.

21-vuotias Ada Karlsson oli hyvä hankita jokeriosastolle Vaasasta. Hän antoi jo viime kaudella myrskyvaroituksen sijoittumalla runkosarjan lyöjätilastossa viidenneksi 48 lyödyllä juoksulla. Raumalla hän   saa varmasti vieläkin enemmän mahdollisuuksia loistaa toisen erinomaisen lyöjäjokerin, Iina Valkeejärven, rinnalla.

Muuten joukkue on pysynyt hyvin kasassa ja se on vuoden kokeneempi ja rutinoituneempi kuin viime kaudella. Fera kärkkyy ilman muuta paikkaa tänäkin vuonna TOP4:ssä.

Sen jälkeen tulee kaksi kokenutta ryhmää. Pori voitti toissa kaudella Suomen mestaruuden, mutta viime kaudella se oli sarjan suurin pettymys. Joukkue ei toipunut Emilia Itävalon lopettamisesta, Silja Syrjälän lähdöstä ja Jarkko Pokelan siirtymisestä Hyvinkään miesten pelinjohtajaksi.

Joukkueen perusrunko on kuitenkin edelleen Emilia Linnaa myöten kasassa, mutta paluu huipulle ei ole helppoa. Yksi mielenkiintoinen seurattava on, mitä lautasella tapahtuu. Minttu Vettenranta on edelleen sarjan parhaita lukkareita ja Roihuttarista hankittu 22-vuotias Lotta Nummikari mielenkiintoinen haastaja Vettenrannalle.

Kirittäret hallitsi maita ja mantuja pitkään, mutta on nyt pudonnut pari askelmaa alemmaksi. Vaikka Kirittäret saikin viime kesänä houkuteltua Eeva Mäki-Maukolan takaisin pelikentille, sillä on kova haaste edessään, jos Kirittäret haluaa mennä tänä vuonna välieriin asti.

Joensuulla on koossa nuori ja lupaava joukkue, josta löytyy Nelli Huotarin, Veera Toikan ja Noora Pasin johdolla paljon yksilötaitoa, mutta Joensuun pitäisi vähitellen nousta lupaavasta joukkueesta aidosti hyväksi joukkueeksi. Se ei ole vielä tapahtunut ja on vaikea nähdä, että se tapahtuisi tänäkään kesänä.

Vaasa on myös haastavassa paikassa. Sen pitäisi mennä heittämällä pudotuspeleihin, mutta ero 3-4 kärkiseuraan on sitä luokkaa, että syksyllä ihmeisiin on vaikea uskoa. Kaiken lisäksi Riikka Polson ja Ada Karlssonin lähdöt olivat kovia takaiskuja.

Ovatko Vaasa ja Joensuu kuitenkin sen verran edellä Hyvinkäätä, Pöytyää, Laitilaa ja Roihuttaria, että neljä viimeistä seuraa tanssivat omaa tangoaan?

Lyhyesti sanottuna ovat. On hienoa, että Superiin voi nousta pieniltä paikkakunnilta, kuten Pöytyän Urheilijat ja Laitilan Jyske ovat viime vuosina tehneet. Menestyminen ja jo Superissa pysyminen vaativat kuitenkin sellaisia satsauksia, että niitä ei noin vain tehdä, kuten viime kaudella nähtiin Haminan kohdalla.

Neljän viimeisen joukkueen keskinäinen vääntö on mielenkiintoinen seurattava, mutta todellista uhkaa kahdeksalle kärkijoukkueelle sarjan pohjalta ei tule.

Nyt on ollut paljon puhetta siitä, että naisten Superin kartta on erittäin Länsi-Suomi-painotteinen. Onko se ongelma?

Ongelmat ovat muissa seuroissa kuin niissä seuroissa, jotka pelaavat naisten Superissa tai siinä, mistä päin Suomea seurat tulevat. Missä ovat sellaiset takavuosien pohjoisen naispesäpallopaikkakunnat kuin Oulu, Pattijoki ja Kempele, missä on Siilinjärvi tai missä on Lappeenranta – ja mitkä ovat tarinat niiden Superin kartalta katoamisen takana?

Jotkut voivat toki haikailla noita seuroja takaisin, mutta kun joukkueet tulevat samalta Suomen nurkalta, asiasta on myös omat hyötynsä. Välimatkat ovat lyhyemmät ja sitä kautta matkakustannukset pienemmät, ja kuten jo viime kesänä nähtiin, otteluissa alkaa olla aitoa paikalliskilpailun henkeä.

Siksi naisten Superin karttaa on turha surkutella. Paljon tärkeämpää on iloita siitä tunnelmasta, mitä paikallisottelut pesäpallokatsojissa herättävät.