Vimpeli avasi puolivälieräsarjan Kempelettä vastaan 2-1 (1-2, 3-2, 3-0) -voitolla. Pekka, pitääkö tässä parissa varautua samanlaiseen jännitysnäytelmään kuin vuosi sitten, jolloin ottelusarja ratkesi vasta viidennessä ottelussa?

Ainakin tämän ottelun perusteella pitää. Ottelu oli pelillisesti erittäin hyvätasoinen ja se tarjosi myös sellaista jännitystä, jota näiden joukkueiden kohtaamisessa osattiin odottaakin.

Pelillisesti joukkueiden välillä ei ollut juurikaan eroa.

Kempele oli muokannut kokoonpanoaan siten, että Tuukka Sarkkinen pelasi jokerina ja kesällä Kankaanpäässä lainalla pelaamassa käynyt Juhani Ojala oli kaivettu naftaliinista. Ojala pelasi ennen muinoin kopparina, mutta nyt hän pelasi vaihtotilanteissa toisena etumiehenä ja takatilanteissa kolmospolttajana. Hän selvisi urakastaan todella hyvin.

Kempeleen kannalta positiivisin asia oli kuitenkin se, miten hyvin Teemu Hollannin, Olli Heikkalan ja Aatu Saastamoisen muodostama ykköskärki. Kempele peluutti myös kakkoskärkeä, joka sekin täytti paikkansa.

Myös lukkari Ville Väliaho pelasi jälleen erinomaisen ottelun. Väli-Ville on kiistatta yksi hankalimpia lukkareita Superissa. Hänen syöttönsä on äärimmäisen hankala ja sikamaisen matala. Sen lisäksi Väliahon suu käy koko ajan – ja jokainen ymmärtää, miksi.

Kempeleen on näistä asetelmista hyvä lähteä torstain kohtaamiseen ja sarjan muihin otteluihin.

Vimpeli paransi runkosarjan edetessä koko ajan peliään ja löysi samalla toimivan ryhmityksen niin sisä- kuin ulkopeliin. Lauri Vihriälän siirtäminen etukentälle on osoittautumassa erinomaiseksi vedoksi. Hän muodostaa mainion parin Aleksi Lassilan kanssa.

Ville Soinin istuttaminen lukkariksi on ainoa oikea ratkaisu. Nytkin Soini pelasi todella hyvän lukkaripelin ja hänen oikeaan paikkaan heittämänsä muutamat taktiset väärät olivat yksi ottelun ratkaisun avaimisista.

Tämä ilta oli kuitenkin ennen muuta Elmeri Anttilan ilta. Anttila löi Vimpelin seitsemästä juoksusta viisi ja ratkaisi supervuoron läpilyönnillään lopulta koko ottelun. Anttila on vahva kotiuttaja, mutta sen lisäksi hän on erinomainen vaihtaja, jonka edessä pitäisi aina olla tavalla tai toisella ruokaa.

Anttila pelasi huiman ottelun myös ulkona ja pelasti kolmella liu’ullaan kolme kolmosjatkeelta penkereen yli lyötyä palloa. Nuo kolme pelastusta olivat koko ottelun kannalta erittäin ratkaisevia.

Vaikka Vimpelin pelaaminen on parantunut, sen sisäpelissä on vielä tietynlaista tahmeutta. Ensimmäinen ongelma on se, miten kärki toimii. Ykkösenä pelannut Veeti Kortheisto meni kentällä seitsemällä yrityksellä neljästi, mutta etenijäjokeri Atte Kortehisto viidellä yrityksellä kerran.

Mikko Kanala, Aleksi Lassila ja Anttila muodostavat kakkosena, kolmosena ja nelosena hurjan koneen, mutta sen tehoista osa valuu hiekkaan, jos kärki ei kulje.

Toinen haaste on se, että esimerkiksi keskiviikkona Vimpeli ei käyttänyt juurikaan kakkoskärkeään, vaikka silläkin olisi toisenlaisella peluuttamisella käyttöä.

Mitä kristallipallosi kertoo – kumpi kaksikosta menee jatkoon?

Tässä maassa ei ole yhtään kristallipalloa, jossa näkyisi varma vastaus. Arvauksia voi toki jokainen esittää.

Punnukset ovat niin tasaiset, että ottelusarja voi mennä kummalle tahansa. Vaikka Saarikenttä on hankala kenttä pelata, mutta Kempele osaa pelata siellä, kuten keskiviikko ja vuoden takainen viidennen puolivälieräottelun voittaminen Saaressa osoittivat.

Molemmat ovat ulkopelissä lähes tasavahvoja, vaikka Kempeleen kopparipari on toki edelleen haavoittuvampi kuin Vimpelin kopparipari.

Vimpelin kannalta sisäpelin avainkysymyksiä on se, miten kärkietenijät, Kortehiston veljekset, terävöittävät päätehtäväänsä, kentällemenoa,  ja miten Vimpelin kotiutus toimii.

Jukka-Pekka Vainionpää löi keskiviikkona yhden juoksun viidellä yrityksellä ja toinen lyöjäjokeri Matias Rinta-aho samaten yhden juoksun kahdella yrityksellä. Varsinkin Vainionpään on nostettava tehojaan, sillä Anttilan vastuulle ei voida joka pelissä kasata tällaista kuormaa kuin keskiviikkona.

Jos Kempeleen ykköskärki pelaa tuolla tasolla kuin keskiviikkona, katseet kohdistuvat sen jälkeen kotiuttajiin. Ossi Meriläinen löi keskiviikkona kolme juoksua ja on varmassa lyöntikunnossa, mutta jatkossa myös Sarkkisen ja Tuomas Jussilan on otettava vastuuta kotiutuksista. Sarkkinen oli runkosarjassa joukkueen paras kotiuttaja ja Jussila lämpenee vuorenvarmasti sitä mukaa, kun panokset kasvavat.