Tapparan juna jatkaa kohti määräasemaa, mutta myös HPK on kevään suuri voittaja
Tappara voitti viidennessä puolivälieräottelussa HPK:n 1-0 ja jatkaa välieriin. Timo Lehkosen mukaan myös HPK voi onnitella itseään upeasta keväästä.
Tappara varmisti paikkansa Liigan välierissä kaadettuaan vähämaalisessa ottelussa HPK:n 1-0 (0-0, 1-0, 0-0) Nokia Arenassa tiistaina.
Viimeisenä joukkueen pudotuspeleihin selvinnyt HPK piti runkosarjan voittanutta Tapparaa tiukoilla jokaisessa viidessä ottelussa, mutta joutui taipumaan lopulta otteluvoitoin 1-4.
Tiistain ottelun ainoan maalin iski Tapparan neloskentän laituri Emil Sylegård ajassa 23.47.
ElmoTV:n jääkiekkoasiantuntija Timo Lehkonen antoi HPK:lle täyden tunnustuksen, mutta myönsi, että Tappara oli tiistaina, kuten koko ottelusarjassakin, parempi joukkue.
”Tappara voitti tiistaina maalipaikat 13-6 ja torjunnat menivät 15-32. Ne kertoivat selvää kieltä, kumpi oli parempi joukkue kaukalossa”, Lehkonen sanoo.
”HPK oli kuitenkin tiistaina ja koko tässä ottelusarjassa sitkeä kuin tilliliha. Se roikkui tuloksessa kiinni ja oli pienestä kiinni, että tässä sarjassa olisi nähty todellinen paukku. Yksi ratkaiseva tekijä, joka saattoi ratkaista jopa koko ottelusarjan, oli Cameron Wrightin loukkaantuminen toisessa ottelussa Joachim Blichfeldin taklattua hänet ulos ottelusarjasta.”
”Wright oli HPK:n ykköskentän tärkein tehomies ja hän oli alkanut päästä oikeasti Tapparan pelaajien ihon alle. Siinä oli kehittymässä sellainen tarina, jonka kanssa Tappara olisi ollut vaikeuksissa. Jesse Kiiskinen on kehittyvä kaveri, mutta hän ei ole vielä Wrightin tasoinen pelaaja.”
”Muutenkin tästä sarjasta jäi vähän pyörimään sellainen kysymys, suosivatko tuomarit pikkasen Tapparaa. Esimerkiksi tiistain ottelun kolmannen erän lopussa Olli Korhoselle huitomisesta annettu kakkonen oli sellainen kakkonen, ettei noin kevyitä jäähyjä pitäisi tällaisten panosten ottelussa viheltää. Rappaukset ovat asia erikseen, mutta nyt Korhonen lähti boksiin turhan kevyesti.”
”Toisaalta ehkä tästäkin pitää antaa Tapparalle tunnustus. Heidän valmennusjohto Rikard Grönborgia myöten on louskuttanut koko ajan ja usein tällainen louhinta alkaa vaikuttaa tuomareihin. Nytkin Tapparalle vihellettiin kolmessa kotiottelussa vain yksi rike. Pelasiko Tappara oikeasti niin siistiä jääkiekkoa vai olivatko he omalla käytöksellään nostaneet kynnystä viheltää Tapparalle jäähyjä?”
Juna raiteillaan
Vaikka Tappara oli tiukoilla HPK:n kanssa, Tapparan mestaruusjuna on Lehkosen mukaan edelleen raiteillaan.
”HPK oli tehnyt kotiläksynsä todella hyvin ja se sai pelattua esimerkiksi runkosarjan pistepörssin voittaneen Benjamin Rautiaisen täysin pimentoon.”
”Näkisin kuitenkin, että tässä sarjassa Tapparan pelaamisessa näkyivät henkiset paineet. Runkosarjan voittavalla joukkueelle ensimmäinen pudotuspelikierros on usein henkisesti vaikea, sillä putoaminen heti pudotuspelien avauskierroksella olisi painajainen.”
”Sama on nähty kaikissa sarjoissa, myös NHL:ssä. Yleensä runkosarjan voittaneiden joukkueen koneet käynnistyvät vasta toisessa pudotuspelisarjassa ja sitten mennään.”
”Rautiaisen tehottomuus on toki kysymysmerkki, jolle pitää tehdä jotain. Samoin esimerkiksi Olli Juoleville tuli puolustuksessa yllättävän paljon virheitä.”
”Muilta osin Tappara on kuitenkin valmis menemään päätyyn asti. Sillä on neljä erinomaista kenttää ja vaikka joku joukkue saisikin syötyä ykköskentän tehoja, siellä kakkos- ja neloskenttä, jotka pystyvät ratkomaan otteluita, kuten tiistainakin nähtiin.”
”Tapparan kolmonen on puolestaan sellainen kenttä, että se pystyy syömään melkein minkä tahansa vastustajan ykköskentän aseista. Joten tervetuloa vaan pelaamaan Tapparan ykköstä ulos, takaa löytyy kyllä leveyttä.”
”Pakisto on Jyrki Jokipakan ja Aleksi Matinmikon johdolla huippuluokkaa ja Tapparan viimeisenä lukkona ei ole pelkästään loistava maalivahti, vaan ennen kaikkea voittava maalivahti. Jääkiekossa on paljon erinomaisia maalivahtia, mutta jos heistä pitää seuloa maalivahdit, joiden pää kestää kaikista kovimmat paikat, rivit alkavat harveta.”
”Christian Heljanko tietää, mitä voittaminen vaatii ja hän tietää myös, mitä Tapparan kaltaisen puolustuksen pelaaminen vaatii. Monet sanovat, että siellä on helppo pelata, mutta se kaukana helposta. Laukauksia tulee usein todella vähän ja harvoin, mutta itsensä on pidettävä silti koko ajan valmiina ja oltava torjumaan ne muutamat pahat kiekot, kun ne tulevat – kuten Heljanko teki tiistainakin.”
Iso kevät HPK:lle
HPK pudotti pudotuspelien avauskierroksella Lukon ja haastoi nyt Tappara jokaisessa viidessä ottelussa. Lehkosen mukaan HPK:n esitykset pudotuspeleissä olivat komea suoritus.
”HPK pelasti pudotuspeleissä uskottavuutensa ja palautti etenkin kotiotteluissa Tapparaa vastaan jälleen sen hämeenlinnalaisen pedon, joka Rinkelinmäen yleisöstä löytyy. Hämeenlinna on todella paha paikka vastustajan kannalta, silloin kun joukkue ja yleisö piiskaavat toisiaan. Nyt sellainen tunnelma palasi Rinkelinmäelle.”
”Pelaajille ja valmennukselle pitää antaa todella iso tunnustus. Joukkue venyi kauden tärkeimmissä otteluissa äärisuoritukseen ja niin teki myös valmennus.”
”Ensi kausi on iso kausi HPK:n kannalta, mutta tällaisen kevään jälkeen ensi kauteen on huomattavasti helpompi lähteä verrattuna siihen, että HPK:n kausi olisi päättynyt runkosarjassa.”
”Joukkueessa tapahtuu varmasti muutoksia, mutta valmennus jatkaa ja tämä kausi osoitti, että hämeenlinnalaiseen osaamiseen voidaan luottaa jatkossakin. A-nuoret voittivat SM-pronssia ja naiset pelaavat finaalissa – ja nyt edustus pelasi vielä tällaiset pudotuspelit.”
”Pudotuspelien kotipelit toivat HPK:n kassaan kipeästi kaivattuja euroja ja HPK osoitti tavoittelemilleen pelaajille, että Hämeenlinnassa voi kehittyä ja jopa menestyä. Hyvin toimivassa pienessä seurassa omista junnuista on tultava takapainetta ja sitä HPK:lla tällä hetkellä tulee.”
”Myös puheenjohtaja Jyrki Louhelle tämä kevät teki hyvää. Hän on saanut maistaa jos jonkinlaista puukkoa, mutta pudotuspelit palauttivat uskon siihen, että Hämeenlinnassa ollaan oikealla tiellä ja ensi kauden Superliigaan voidaan lähteä luottavaisin mielin”, Lehkonen sanoo.
