Pattijoen Urheilijat lähtee uuteen Superpesis-kauteen sarjan todellisena jokerijoukkueena. Koossa on erittäin kokenut ja rutinoinut joukkue, jota vahvistettiin viime syksyn siirtomarkkinoilla kahdella erinomaisella hankinnalla, Sami Haapakoskella ja Severi Piispasella.

Pattijoen joukkueessa on toki heikompia kohtia, mutta sillä on pelin avainpaikoilla 4–5 Itä-Länsi-tason pelaajaa – ja mikä tärkeää, Pattijoen kokenut kaarti on karkaistu äärimmäisissä olosuhteissa. Pattijoki on vuorenvarmasti vahva jo runkosarjassa, mutta todellinen metsästys vanhoilla verikoirilla alkaa pudotuspeleissä.

Pattijokea suosii ja se nauttii siitä, että pudotuspeleissä jatkoon mennään kahdella voitolla. Sen kotikenttä Rännäri on äärimmäisen vaikea ja hankala paikka vierasjoukkueelle. Kenttä on kova ja siitä nousee pomppu keleistä riippumatta. Rännärissä on usein myös lyöjän kannalta voimakas vastatuuli. Pattijoki on tottunut pelaamaan vastatuulessa, mutta vierasjoukkueille se tuottaa vaikeuksia. Rännärillä oli aikoinaan myös Superin kenties inhottavin yleisö. Jos sama hiillostus saadaan aikaan tänä kesänä, Pattijoelle matkustaminen ei ole mieluinen vaihtoehto millekään joukkueelle.

Pattijoki on kokemuksensa ja avainpelaajiensa särmikkyyden vuoksi inhottava vastustaja pudotuspeleissä – varsinkin kahdelle rakkaalle vihankohteelle, Vimpelille ja Sotkamolle. Myöskään Kouvolan kaataminen kahden voiton pelisysteemissä ei ole täysin mahdotonta, sillä Kouvolan kenttä on samanlainen pomppukenttä kuin Rännäri.

Tämä tarkoittaa sitä, että Pattijoki taistelee ilman muuta mitaleista ja jopa loppuotteluun pääsystä. Numeroiksi muutettuna sijoitukset tarkoittavat sijoja 2-5. Niiden väliin Pattijoen kausi todennäköisesti päättyy.

Vanhat kärjet ykkösnyrkissä

Sisäpelissä Pattijoen ykkösnyrkki on erikoinen, sillä neljä ensimmäistä pelaajaa ovat nykyisiä tai entisiä huippukärkiä, ja viitosena pelaava Topi Kosonen oli yksi Superin historian parhaista kakkosista. Toki vuodet ovat tehneet tehtävänsä, eikä konkariosaston askel ole yhtä liukas kuin aiemmin, mutta etenemisvoima ei Pattijoella lopu kesken.

Pattijoki saa Alajärveltä tulleesta 22-vuotiaasta Severi Piispasesta lupaavan kärjen, joka meni viime kaudella Ankkureissa kentälle hyvillä prosenteilla 107 kertaa. Jos Piispasen kehitys jatkuu nousujohteisena, hän voi olla yksi kesän yllättäjistä.

Kakkosena ja kolmosena pelaa kaksi kokenutta ja varmaa vaihtajaa, Paavo Pelto ja Timo Kallio. Pelto on monipuolisena lyöjänä erinomainen ykkösvaihdon purkaja ja Kallio varma pomputtaja.

Nelosena tulee viime syksynä kohuhankinta ja yksi kaikkien aikojen pesäpalloilijoista, Sami Haapakoski. Haapakoski on edelleen mailassa valtakunnan eliittiä. Hänellä on erittäin monipuolinen lyöntivalikoima, joka soveltuu myös kotiutuksiin, vaikka Haapakoski onkin pelannut valtaosan urastaan joko kärkenä tai vaihtajana. Haapakoskesta on kehittynyt viime vuosina tervepäinen järkilyöjä. Hän näkee hyvin kentällä tyhjät tilat ja malttaa lyödä myös vähemmän arvostettuja lyöntejä ilman, että jokaisella lyönnillä pitäisi saada nimi otsikoihin. Hyvä esimerkki tällaisista lyönneistä on linjan ylittävä löysä viistomailalyönti.

Haapakoski pelaa Pattijoen miehityksessä saranamiestä, jolle tulee sekä kotiutuksia mutta myös vaihtotilanteita. Viitosena pelaava Topi Kosonen on ja hänen pitää olla joukkueen pääkotiuttaja. Kosonen löi viime kaudella 51 juoksua, joista viisi oli kunnareita. Kososen on päästävä tällä kaudella samoihin lukemiin, vaikka runkosarjassa pelataan nyt vain 24 ottelua.

Pattijoen jokeriosasto on sarjan keskitasoa. Kokenut Jari Törmänen löi viime kaudella 47 juoksua, kun sarjan parhaat jokerit kotiuttivat yli 120 kertaa. Törmänen on kuitenkin takuuvarma 40-50 lyödyn juoksun mies. Toinen lyöjäjokeri, Juuso Keski-Koukkari, on jokerina ailahteleva. Jos hän saa kumuransa osumaan, jälki voi olla tuhoisaa – mutta valitettavasti se on yhtä tuhoisaa, jos Keski-Koukkarin kumura ei ole kohdillaan.

Pattijoen kokoonpano tulee elämään, mutta etenijäjokerina eniten vastuuta saanee hyvän loppukauden viime vuonna pelannut Jan Hankala tai Jere Achren, joka oli viime kaudella joukkueen kärki ja ykkösetenijä 35 tuodulla juoksulla.

Mies ja hänen maineensa

Pattijoki on vahva sisäpelijoukkue, mutta ulkona se on jopa vieläkin kovempi ryhmä.

Lukkari Topi Kosonen on aateloinut itsensä The Topi Kososeksi. Se tarkoittaa sitä, että Kososen maine vaikuttaa niin vastustajiin kuin syöttötuomareihinkin. Kosonen on esimerkiksi erinomainen lyhyiden hakija ja monet vastustajat karttavat liiankin kanssa näppien lyöntejä Kososta vastaan hänen maineensa vuoksi. Samoin nopeissa syötöissä iso osa Kososen syötöistä on asennettomia, mutta vastustajat jättävät ne useimmiten huutamatta ja syöttötuomarit tuomitsematta, koska kyseessä on Kosonen.

Kosonen on yhdessä Kouvolan Janne Kivipellon kanssa Superin tämän hetken paras lukkari. Kososella on erittäin korkea ja varma tolppa ja hän on erinomainen hakemaan lyhyitä. Kososen perussyöttö ei ole mitenkään vaikea, koska hän ei käytä juurikaan lautasta. Kosonen dominoi kuitenkin kotipesää maineellaan ja olemuksellaan ja sillä, että hän on loistava pelin rytmittäjä. Kosonen pystyy pelaamaan äärinopeaa peliä, mutta tarvittaessa hän uskaltaa pelata myös äärihidasta peliä. Kosonen on myös rutinoitunut kovissa ja vaikeissa paikoissa uransa aikana.

Pattijoen toinen vahvuus on polttolinja, jossa pelaavat sisäpelin neljä ensimmäistä pelaajaa, Haapakoski, Piispanen, Kallio ja Pelto. Nelikko on ominaisuuksiltaan monipuolinen ja pelinjohtaja Jussi Haapakoski pystyy roolittamaan ja säätämään linjan pelaamista vastustajan ja olosuhteiden mukaan. Lähtökohtaisessa tilanteessa Haapakoski pelaa kakkosvahtina, Piispanen kakkospolttajana, ja Pelto ja Kallio hoitavat kolmospuolen. Oleellista Pattijoen linjassa on, ettei siinä ole heikkoa kohtaa.

Pattijoen ulkopelin ongelmakohdat ovat etukenttä ja takakenttä. Harri Kolehmainen menee vielä siepparina Kososen tukemana, mutta ykkösvahdin rooli on pulmallisempi. Miikka Matikka osaa pelata kolmoskopparin tontilla, mutta hänen kehityksensä on pysähtynyt, ellei jopa taantunut. Teemu Juntunen menettelee juuri ja juuri kakkoskopparina. Rännärissä asuva vastatuuli auttaa Pattijoella koppareita, mutta jos keli on kuiva ja vastassa kovalyöntinen joukkue, kopparikaksikko on helisemässä.

Pelinjohtaja Jussi Haapakoski on vielä mittaamatta kaikista kovimmalla vaa’alla. Hänen debyyttikautensa Pattijoella vuosi sitten oli kaksijakoinen. Alku oli karmaiseva, mutta Haapakoski oppi ja kehittyi kauden aikana, ja pystyi myös kehittämään Pattijoen pelaamista. Nyt hän on vuoden kokeneempi ja hänellä on tukenaan Pattijoen kokeneet pelaajat, joista Jari Törmänen on jopa itsekin ollut Pattijoen pelinjohtajana.

Pattijoella on perinteisesti ollut vahva pelifilosofisen mietiskelyn kulttuuri, mikä auttaa myös Haapakoskea. Eikä tässä kohtaa kannata unohtaa hänen velipoikaansa, Sami Haapakoskea. Hän on varmasti veljensä tukena ja pitää huolen, että muutkin pelaajat pysyvät ruodussa pelinjohtajana takana.

Pohjakosketuksesta uuteen nousuun

Pattijoen historia on mielenkiintoinen. Joukkue nousi ensimmäisen kerran miesten Superiin 1993 ja toisen kerran 1996, minkä jälkeen se on pelannut Superissa yhtäjaksoisesti. Pattijoen nousukiito huipentui syksyllä 2008, jolloin se voitti Suomen mestaruuden. Joukkueessa pelasi nykyisistä pelaajista Topi Kosonen, Sami Haapakoski, Timo Kallio ja Jari Törmänen.

Jussi Haapakoski on PattU:n nykyinen ja Jari Törmänen entinen pelinjohtaja.

Kaikkiaan Pattijoki on voittanut 2000-luvulla kuusi mitalia – yhden mestaruuden, kaksi hopeaa ja kolme pronssia. Viimeinen mitali on vuodelta 2012.

Vuoden 2012 jälkeen Pattijoen meno alkoi hyytyä ja syksyllä 2016 se oli hiuskarvan päässä putoamisesta Ykköspesikseen. Sarjapaikka varmistui Ykköspesiksessä kolmanneksi sijoittunutta Tamperetta vastaan vasta viidennessä karsintaottelussa, jonka Pattijoki voitti kotonaan jaksoin 1-0.

Nyt Pattijoki elää uudessa nosteessa. Uuden tulemisen keskeisenä moottorina on toiminut Jari Suonvieri, joka valittiin Pattijoen Urheilijoiden uudeksi puheenjohtajaksi viime syksynä. Suonvieri oli sitä ennen toiminut jo PattU:n managerina ja hallituksessa.

Pattijoen tulevaisuus Superin kartalla on myös mielenkiintoinen. Aiemmin ansiokkaasti huippupelaajia tuottanutta junioritoimintaa on elvytetty, mutta tekemistä riittää vielä. Siksi katseet kohdistuvat edelleen joukkueen konkaripelaajiin – kuinka kauan heillä riittää motivaatiota ja fysiikkaa pelata huipulla. Pattijoen onneksi vanhempi kaarti on pitänyt itsensä urheilullisesti hyvässä iskussa, joten jos veljien motivaatio riittää, Pattijoen nykyiset runkomiehet Topi Kososta, 38, ja Sami Haapakoskea, 38, myöten voivat vielä jatkaa pelaamista ainakin muutaman hyvän vuoden. Ja jos mittatikuksi ottaa 44 vuotta tammikuussa täyttäneen Toni Kohosen, muutama vuosi voi tarkoittaa jopa useita vuosia.

Elmo-lehti analysoi kaikki miesten Superin seurat seura kerrallaan. Lue aiemmat jutut alle olevista linkeistä:

1: Joensuu ohitti Sotkamon pesäpallon ykkösseurana

2: Kouvola on vahvin ehdokas toiseksi loppuottelijaksi

3: Sotkamoa ravistelee turbulenssi

4: Pattijoki voi olla jopa toinen loppuottelija

5: Vimpelin kaudessa useita ja yllättäviä muuttujia

6: Hyvinkää on matkalla kohti Superin kärkeä

7: JymyJussit on kauden suurin arvoitus

8: Imatra pelaa sarjasijoitusta suuremmista asioista

9: Kankaanpään kanssa kannattaa olla tarkkana

10: Vallankumous pelasti Kiteen, mutta edessä on pitkä tie

11: Kempele on pesäpallokenttien kummajainen

13: Onko Tampere tullut Superiin jäädäkseen?

13: Onko Siilinjärvelle elintilaa Kuopion puristuksessa?

14: Koskenkorva on Superin heikoin joukkue