Tappara ja Kärpät saavat rapaa niskaansa – Liigassa ollut alkukaudella viisi floppia
Tappara ja Kärpät ovat alkukauden suurimpia pettymyksiä Liigassa. Tampereella hurahdettiin muotitermin perään, Oulussa jätettiin peli oman onnensa nojaan.
Tappara, Kärpät, HPK, JYP vai Ässät?
Elmo-lehti arvioi jokaisen Liiga-joukkueen otteet alkukaudella ja jakaa Liiga-joukkueet kolmeen kategoriaan: onnistujat, tasollaan pelanneet ja flopit. Ensimmäiseksi käsitellään alkukaudella pelillisesti tai tuloksellisesti flopanneet joukkueet.
Esiin nousevat erityisesti kestomenestyjät Tappara ja Kärpät, jotka ovat alisuorittaneet alkukaudella. Muut floppilistalla olevat joukkueet ovat HPK, JYP ja Ässät.
HPK: Ohuet aihiot
Matti Tiilikaisen ensimmäinen kausi HPK:n päävalmentajana on ollut erittäin tukkoinen. Kun Liiga siirtyi joulutauolle, HPK oli sarjan viimeisenä.
HPK:n pelaamisessa on ollut välähdyksiä. Siellä näkyy entisen päävalmentajan Antti Pennasen tietynlainen perintö niin puolustamisessa kuin hyökkäämisessä.
Se, että homma on jäänyt välähdyksiksi, johtuu siitä, että pelaamisen vaatimustaso ei ole riittävän korkea. Se näkyy syöttämisessä ja sen laadussa, etenkin.
Jos halutaan pelata Pennasen perinnön mukaisesti, vaatimustason pitää olla koko ajan hyvin korkealla. Muuten kokonaiskuva murtuu.
Toisekseen HPK usein on hakannut samalla sapluunallaan ikään kuin päätä seinään eikä ole tehnyt pieniä fikauksia vastustajan mukaan. On jahdattu kiekkoa väärissä hetkissä.
Ohuet aihiot ovat olemassa, mutta matka on hänniltä jo pitkähkö.
Kuka on kaikkien aikojen suomalainen jääkiekkoilija – äänestä!
JYP: Grande catastrophe
JYP lomautti valmentajakaksikkonsa Pekka Tirkkosen ja Ari Santasen lokakuussa. Sen jälkeen JYP pelasi 13 ottelua ja voitti kaksi. Voitot tulivat Jukureita ja Sportia vastaan.
Peli ei ollut hääviä Tirkkosenkaan alaisuudessa, mutta se oli siedettävää, jopa kelvollista.
Nyt puikoissa ovat olleet Jukka Varmanen ja Jussi Tupamäki. JYPin pelaaminen on luisunut kelvollisesta kohti katastrofia. Kiekollisessa pelissä on ollut valtavia ongelmia, ja vastustaja on rankaissut armotta kiekonmenetyksistä.
Myöskään kenttätasapaino ja toiminta kiekonmenetysten jälkeen eivät ole olleet edes kelvollisella tasolla, sillä menetysten jälkeen JYP on puolustanut todella heikosti ykkössektoria.
JYP taistelee toimiston puolella taloudellisesti selviytymisestään ja räpiköi kaukalon puolella. Tirkkosen ja Santasen lomautus päättyy joulukuun lopussa.
Kärpät: Ei riitä huolettomuus
Jos saattoi Kärpät vielä leijailla vuosi-pari sitten runkosarjassa löyhällä pelin organisoinnillaan sarjan kärjessä, nyt se ei enää riitäkään.
Pelin organisoinnin vaade on korkea, ja sen on saanut Mikko Manner, Kärppien päävalmentaja, huomata. Ei riitä huoleton ylihyökkääminen. Ei riitä kaistoja leikkaava epämääräinen keskialueen ylittäminen ja alati varioituva syöttöpelaaminen. Ei riitä löyhä, jatkuva paineistaminen.
Samalla on toki todettava, että Kärpät on pelannut tällä kaudella selvästi heikointa jääkiekkoa viisikkotasolla mitä tulee Mannerin aikakauteen. Enää herää kysymys, että miksi ihmeessä?
Tappara: Heräilee vai ei?
Tappara on, voisiko sanoa jälleen, oiva esimerkki siitä, kun lähdetään ”kehittämään peliä” kehittämisen ilosta, ilman selkeää visiota.
Mitä ja miksi Tapparassa oltiin kehittämässä?
Sitten idealistisesti ja muodikkaasti motivaatioteorioihin perustuen osallistetaan pelaajia tässä prosessissa. Saadaan jotain mystisiä pelaajien voimavaroja pelin kehittämiseen.
Sisäinen motivaatio on aikamme termi, ja sen nojalla voidaan tehdä vaikka sun mitä.
Joissain pienissä pelin nyansseissa tämä ajatus lienee toimiva, mutta Tapparan kohdalla ongelma oli, että iso kuva ei ollut alkuunkaan kasassa.
Syntyi sekametelisoppa ja heikkoja tuloksia.
Opetuksena syntyi se, että tarvitaan aina yksi valmentaja, joka hallitsee ison kuvan. Yksi väsymätön visionääri, jolla on hallussa koko peli ja joka johtaa sitä kokonaisuutta.
Viimeisissä peleissä ennen taukoa näytti jo siltä, että ainakin osittain peli oli siirtynyt yhden visionäärin haltuun.
Ässät: Flopin puolelle tipahtaa
Aivan eivät ole langat käsissä Porissa. Ari-Pekka Selinin valmentama Ässät ei nyt lähtökohtaisestikaan ole sarjan kärkijoukkueita, keskikastia ennemmin, mutta alkukausi oli monelta osin hämmentävä.
Selinin joukkueissa on yleensä oman maalin suojelu prioriteettilistalla korkealla. Hyökkäyspelaaminen on mallia karvalakki, mutta tuloksissa roikutaan, koska vastustaja pidetään tehokkaasti pois ykkössektorilta.
Ässät päästi ylivoimaisesti eniten maaleja alkukaudella, 21 otteluun peräti 81 maalia. Se tekee lähes neljä maalia ottelua kohden.
Jesperi Kotkaniemikin piipahti Porissa mutta oli lähinnä aneeminen. Aivan kuin se olisi laskenut vielä koko joukkueen moraalia.
Elmo on UUDISTUNUT!
Tai osta joulukuun Elmo
irtinumerona tai lue se diginä
