Aapo Komulainen on noussut yhdeksi pesäpallosyksyn puhutuimmista ja samalla kiistellyimmistä pesäpalloilijoista.

Värikkääksi ja osin jopa repiväksi äityneen väittelyn ytimessä on ollut kysymys, suosiiko Sotkamon Jymyn pelinjohtaja Jani Komulainen omaa poikaansa peluuttamalla häntä lukkarina kauden ykköslukkarina aloittaneen Ville Väliahon sijasta. Komulaista on syytetty pesäpallon keskustelupalstoilla ja pesäpallopiireissä suoraan nepotismista.

Jani Komulainen on yksi Superin parhaista pelinjohtajista ja tässä asiassa hänen syyttämisensä nepotismista on kohtuutonta. Ymmärrän hyvin, että asia näyttää pahalta, kun isä valitsee 17-vuotiaan poikansa lukkariksi, mutta Komulainen on tehnyt pelillisesti täysin oikean ratkaisun nostaessaan Aapo Komulaisen joukkueen ykköslukkariksi kauden ratkaisupeleissä.

Komulainen ei ole vielä huipputason lukkari, mutta sitä ei ole myöskään Väliaho. Kun nämä kaksi lukkaria pannaan vertailuun, vaaka kallistuu niukasti, mutta silti selvästi Komulaisen eduksi. Ero syntyy ennen sitä kautta, että Komulaisella ei ole samanlaisia heikkouksia kuin Väliaholla, minkä seurauksena hän on kokonaisvaltaisesti parempi lukkari kuin Väliaho.

Väliaho on taktisesti erittäin vahva lukkari ja hänen perussyöttönsä on todella hankala, sillä Väliaho pystyy samasta syöttöliikkeestä syöttämään tolpan tai puolikorkean tai hän pystyy peukalopidätyksellä syöttämään samasta syöttöliikkeestä myös matalan. Siksi lyöjän, etenijän ja kaaren on vaikea lukea, millainen Väliahon syöttö lopulta on.

Väliaholla on kuitenkin kolme selkeää puutetta – lyhyiden haku, polttoheittojen kiinni ottaminen sekä flegmaattinen kaarityöskentely.

Tyly nuori mies

Komulaisella ei sen sijaan ole lukkarina yhtä selviä puutteita. Hänkin on taktisesti jo nyt erittäin kypsä ja hänen heittokätensä on erittäin terävä.

Komulainen hallitsee kaikki lukkaripelin perusasiat, minkä lisäksi hän on jo lyhyessä ajassa osoittanut olevansa samalla tavalla tyly ja kylmäpäinen pelaaja kuin isänsäkin oli pelaajana. Komulainen ei hätkähdä siitä, jos Vimpelin pelinjohtaja Markku Hylkilä tulee juoksun jälkeen tuulettamaan hänen eteensä, eikä hän hätkähdä niitä paineita, joihin hän Vimpelin kaaren puristuksessa joutuu. Komulainen on kasvanut ja kasvatettu siihen, että pesäpallo on äärimmilleen vietynä tylyjen pelaajien tylyä peliä.

Kova kantti näkyy myös Komulaisen syöttötyöskentelyssä. Hän lukee vastustajan merkkipeliä hyvin ja osaa ja uskaltaa syöttää myös viimeisellä inhottavia syöttöjä, joita kaari ei kovin herkästi huuda vääräksi. Esimerkiksi Vimpeli-sarjassa hän on syöttänyt viimeisellä useita selviä vääriä, jotka ovat olleet asennottomia, lautasvääriä tai matalia, mutta niistä on silti lyöty. Nämä tilanteet Komulainen osaa hyvin lukea ja aistia aina Perttu Ruuskaa myöten.

Kaiken kohun ja kohinan keskellä on hyvä muistaa, että Komulainen on vasta 17-vuotias. Hän on käynyt läpi Jymyn junioripolun ja on nuoresta iästään huolimatta kypsä pelaamaan jo nyt huipputasolla. Tässä mielessä Sotkamo on tekemässä oikean ratkaisun myös siinä, että se tekee Komulaisesta joukkueen uuden ykköslukkarin ja päästää kuusi vuotta vanhemman Ville Väliahon siirtymään vapailla papereilla muualle, vaikka Väliaholla olisikin vielä vuosi nykyistä sopimusta jäljellä.