Mira Potkosen sensaatiomainen ura päättyi Tokion olympialaisten välieriin. Unelmoitua finaalipaikkaa Potkonen ei saanut uransa kruunuksi, mutta toinen peräkkäinen olympiapronssi 40-vuotiaana on ElmoTV:n nyrkkeilyasiantuntijan Amin Asikaisen mukaan hurja saavutus hurjalta naiselta.

”Mira on nyrkkeilijänä luonnonlahjakkuus ja kova taistelija. Hän ei ole jättänyt urallaan yhtään korttia kääntämättä, vaan on kovalla työnteolla, kovalla vauhdilla ja kovalla voittamisenhalullaan korvannut teknisiä puutteitaan ja sen, että hän aloitti nyrkkeilemisen vasta myöhemmällä iällä”, Asikainen sanoo.

”90-luvulla Miran tempun olisi voinut vielä tehdä, mutta nyt tilanne on toinen. Naisnyrkkeilyn suosio on kasvanut pelkästään viiden viimeisen vuoden aikana valtavasti ja mukaan on tullut uusia maita aina Intiaa myöten. Tässä mielessä Miran saavutus on uskomaton.”

”Riossa hän voitti matkallaan olympiapronssille viisinkertaisen maailmanmestarin ja olympiavoittajan Katie Taylorin – ja nyt hän on pystynyt pysymään mukana kärkikahinoissa nelikymppisenä ja uusimaan pronssinsa, vaikka taso ja kilpailu ovat maailmalla koventuneet Rion jälkeen todella paljon.”

Selkeä ottelu

Asikaisen mukaan Potkonen taisteli hyvin välieräottelussa Brasilian Beatriz Ferreiraan vastaan, mutta ero kahden nyrkkeilijän välillä oli silti selkeä. Myös tuomarit näkivät Ferreiran voittajaksi kaikin tuomariäänin.

”Mira aloitti ensimmäisen erän hyvin ja lähti viemään matsia, mutta ensimmäisen minuutin jälkeen ottelu alkoi kääntyä brasilialaiselle. Mira otteli liian suoraan, liian yksipuolisesti ja liian kaukaa, ja brassi pystyi lyömään vastaan ja nousemaan Miran hyvän alun jälkeen ottelussa kuskin paikalle.”

”Toisessa erässä brassi alkoi käyttää vahvemmin omaa vasentaan ja sai etummaisella suorallaan monta hyvää osumaa Miraan. Aina kun Mira latasi, brassi löi vasemman suoran vastaan. Brassi kontrolloi hyvin ja ottelu alkoi kääntyä lopullisesti hänelle. Kolmannessa erässä Miran oli pakko lisätä kaasua ja yrittää päästä vielä otteluun mukaan kovalla vauhdilla, mutta brassi nyrkkeili viisaasti ja löi vastapalloon. Brassin kannalta kolmas erä oli enemmän muodollisuus.”

”Ottelussa näkyi tavallaan se, että Miralta puuttuvat nuoruusvuodet nyrkkeilyssä. Hän yritti korvata – kuten hän on tehnyt koko urallaan – teknisiä puutteitaan vauhdilla, voimalla ja taistelulla, mutta nyt taito vei voiton.”

”Ulkopuolisen on tietenkin vaikea tarkkaan sanoa, mutta minusta näytti, että turnauksen rasitus alkoi hieman näkyä Miran otteissa, mikä sinällään on ymmärrettävää. Tämä ei ollut Miran paras ottelu tässä turnauksessa. Toinen ottelu oli kokonaisuudessaan paras ottelu Miralta. Ensimmäinen matsi oli sellainen vauhtiottelu ja kolmannessa Miran olisi pitänyt viedä se selvemmin.”

”Ymmärrän fiiliksen”

Välieräottelu päätti Potkosen huikean uran, mikä näkyi valtavan tunnelatauksen purkautumisena ottelun jälkeen. Asikainen sanoo ymmärtävänsä hyvin, millaisia tunteita Potkosen mielessä ja päässä ottelun jälkeen liikkui.

”Siinä tulee ensimmäiseksi shokki siitä, kun tajuaa, että se kaikki vuosien työ onkin sen yhden matsin jälkeen ohi, enkä minä nouse enää ikinä kehään tosissaan ottelemaan. Se on kova pala purtavaksi. Minulta meni aikoinaan pari kolme viikkoa, kun aloin ymmärtää, mitä tässä on tapahtunut.”

”Pelasin itse jalkapalloa ja salibandya kohtalaisen korkealla tasolla, ja tiedän, miltä niiden lopettaminen tuntuu. Nyrkkeilijällä se on eri juttu. Jalkapallo ja salibandy ovat peliä, mutta nyrkkeily on taistelua, jossa voi käydä joka kerta pahasti, kun nouset kehään. Nyrkkeilyssä on koko ajan mukana pelko, jännitys, voittaminen, ja itsevarmuus heittelee laidasta laitaan. Kehä on paha ja yksinäinen paikka, ja kehään nouseminen ja otteluun tai turnaukseen valmistautuminen vaativat aina kovan psyykkauksen ja valmistautumisen.”

”Myös harjoittelu on erilaista. Jalkapallossa ja salibandyssa treenaaminen oli hauskaa, mutta nyrkkeilyssä jo sparraaminen oli niin kova paikka, että se alkoi jännittää jo aamupäivällä. Treenaaminen oli muutenkin kovaa ja yksinäistä.”

”Ja sitten kaikki tiivistyy tähän yhteen hetkeen, kun olet otellut uran viimeisen matsin, kuten Mira nyt. Ei enää hikisiä treenejä, ei painojen vetoja, ei painon tarkkailua, ei päivittäistä rutiinia. Kyllä tässä itsekin herkistyy, kun ymmärtää sen fiiliksen, mikä Miralla nyt on.”

”Mutta ei tätä Miran ja Maarit Teurosen uskomatonta matkaa voi kuin ihailla ja ottaa hatun pois päästä. He ovat tehneet fantastista duunia.”

Amin Asikainen avaa, millainen nyrkkeilijä on Mira Potkonen!