Arsenal hävisi FA Cupin puolivälierissä Mestaruussarjassa pelaavalle Southamptonille 1-2. Tappio oli lontoolaisille jo toinen peräkkäinen, sillä kaksi viikkoa sitten Arsenal hävisi Manchester Citylle Liigacupin finaalissa 0-2. Jukka, onko Arsenal sulamassa?

Ymmärrän kysymyksen ja Arsenalin taivaalla on muutamia huolestuttavia kysymysmerkkejä, mutta sulamisesta on turha puhua.

Näiden kahden tappion tärkein opetus oli, että puheet Arsenalin materiaalin ultramaisesta leveydestä ovat olleet ylimitoitettuja.

Liigacupin finaalissa ratkaiseva särö tuli Arsenalin kakkosmaalivahdin Kepa Arrizabalagan karkean virheen seurauksena. Lauantaina Arsenal peluutti avauksessa seitsemää sellaista pelaajaa, jotka eivät ole vakioavauksen miehiä. Lisäksi lauantaina avauksessa pelanneet Kai Havertz ja Gabriel Martinelli ovat vain vakioavauksen rajalla olevia pelaajia.

Totta kai Arsenalin olisi tästä huolimatta pitänyt voittaa Southampton, mutta tässä kohtaa kannattaa katsoa näiden kahden ottelun tuloksen taakse ja tehdä siitä näkymästä pidemmän kaaren johtopäätöksiä.

Arsenalin loppukauden avainkysymys on, saako se kaikki avainpelaajansa terveenä kehiin ja millaiselta sen pelaaminen sen jälkeen näyttää. Huippu-urheilussa on aina riskejä ja yhden ottelun muuttujat voivat pomppia myös pelin kuvan vastaisella tavalla.

Voitot maanantaina Ässille ja KalPalle – kympillä 47,30! Tsekkaa kertoimet Liigaan ja NHL:ään ja lyö eurot kiinni 247Betilla!

Nyt kannattaa pitää jäitä hatussa ja odottaa Arsenalin seuraavia otteluita – ja ennen kaikkea kahden viikon päästä pelattavaa liigaottelua Manchester Citya vastaan.

Arsenal kohtaa sitä ennen Valioliigassa Bournemouthin kotonaan. Innokkaimmat ovat maalanneet siitäkin ottelusta piruja seinälle, mutta on muistettava, että Manchester Citylla on ensi viikonloppuna paljon kiharaisempi ottelu, kun se kohtaa vieraskentällä Chelsean.

Tilanne voi siis elää ennen Manchester Cityn ja Arsenalin kohtaamista Etihadilla suuntaan tai toiseen.

Mestarien liigassa Arsenal kohtaa ensi ja seuraavalla viikolla Sportingin. Toki näihinkin otteluihin liittyy omat kauhuskenaarionsa, mutta odottaisin rauhassa sitä, että Arsenal pelaa jälleen ykkösmiehistöllään. Jos peli ei silloinkaan kulje, sitten voidaan alkaa miettiä sulamispuheita.

Mitä johtopäätöksiä näiden kahden ottelun perusteella Arsenalin pelaajamateriaalista pitäisi tehdä?

Vastauksen voisi tiivistää kysymykseen, miksi ihmeessä Arsenalin on sanottu suunnittelevan Sandro Tonalin tai Elliott Andersonin tasoisen keskikenttäpelaajan ostamista, vaikka sillä on jo keskikentällä Declan Rice ja Martin Zubimendi, jotka pystyvät pelaamaan kuutospaikalla tai hyökkäävämmässä roolissa? Miksi siis ostaa huippukallis pelaaja, joka ei välttämättä ole edes avauksen pelaaja?

Juuri tässä on yhtälön ydinkysymys. Riittääkö Arsenalin tasoiselle joukkueelle, että Ricen ja Zubimendin korvaajana on Christian Nørgaard?

Tyly vastaus on, ettei riitä. Nørgaard on hyvä pelaaja, muttei niin hyvä, että Arsenal olisi oikeasti voinut ja uskaltanut kierrättää Ricea ja Zubimendia. Rice on joutunut pelaamaan, vaikka hänellä on ollut jo pitkään pieniä vammoja, jotka olisivat vaatineet lepoa – ja Zubimendi on pelannut itsensä puhki kovassa otteluruuhkassa.

Sama pätee moneen muuhun leveyttä tuovaan pelaajaan. Southamptonia vastaan avauksessa pelanneista pelaajista Gabriel Jesus on pelkkä varjo takavuosien Jesuksesta, samoin Ben White, jonka räikeä töppäys maksoi Southamptonin avausmaalin. On myös hyvä kysymys, minne viime kauden Myles Lewis-Skelly on kadonnut?

Sitten on tämä Nørgaard ja Kepa -osasto. Kepaa ei voida syyttää kummastakaan Southamptonin maalista, mutta se on väärä kysymys huippujalkapallossa. On kysyttävä, olisiko ykköskorin huippumaalivahti – kuten David Raya tai Gianluigi Donnarumma – torjunut jommankumman laukauksen tai jopa molemmat?

Arsenalille eivät riitä enää hyvät leveyttä tuovat pelaajat. Myös heidän täytyy olla maailman eliittiä.

Eli Arsenalissa ovi tulee käymään kesällä molempiin suuntiin?

Satavarmasti. Vaikka Arsenalin omistajat ovat valmiit tukemaan kesän siirtoikkunaa raskaalla kädellä, Arsenal joutuu tasapainoilemaan Valioliigan ja UEFA:n kulurajoitusten kanssa. Arsenalin on siksi myytävä kesällä pelaajia saadakseen rahaa heidän myynneistään ja raivattua tilaa palkkakassassa. Kysymys on toki rahasta, mutta ennen kaikkea kulurajoitusten limiiteistä.

Lähtijöiden lista on kohtalaisen pitkä ja siinä voi olla pari yllättävääkin nimeä, sillä Arsenalin on todennäköisesti myytävä joku kalliimpikin pelaaja. Tällaisia ison rahan pelaajia voisivat olla Manchester Unitediin linkattu Lewis-Skelly ja muun muassa Atlético Madridiin ja PSG:hen linkattu Martinelli.

Pienemmän rahan lähtijöitä ovat ainakin White, Jesus, Nørgaard sekä lainalla jo olevat Jakub Kiwior, Reiss Nelson ja Fábio Vieira.

Kysymysmerkkiosastolle on nostettu Havertz, Martin Ødegaard, Riccardo Calafiori ja jopa Ethan Nwaneri. Olisi kuitenkin kohtalainen yllätys, jos tuosta nelikosta joku oikeasti myytäisiin.

Hankintalistan kärjessä ovat kärkimies, vasen laituri, uusi keskikentän keskustan pelaaja ja uusi oikea pakki. Lisäksi Arsenal on sopinut lainalla nyt pelaavan Piero Hinacapién ostamisesta kesällä 45 miljoonalla punnalla.

Uudeksi kärjeksi on vahvimmin ehdolla Julián Álvarez, vasemmaksi laidaksi joku pelaaja luokkaa Anthony Gordon, keskikentäksi Elliott Andersonin tai Sandro Tonalin kaltainen pelaaja. Jurrën Timberin tuuraaja oikeana pakkina olisi todennäköisesti joku halvempi vaihtoehto.

Rahaa joka tapauksessa tulee palaamaan helposti yli 300 miljoonaa puntaa, joten myös toisella puolella vaakaa on tapahduttava.

Koska kysymys ei ole vain tästä tilikaudesta, kukaan ei tiedä vielä tarkasti, miten paljon Arsenalilla on limiittejä Valioliigan ja UEFA:n kulurajoituksissa. Jos tilanne menee tiukaksi, silloin Lewis-Skellyn ja Martinellin lisäksi voidaan myydä myös kolmaskin raskaansarjan pelaaja luokkaa Ødegaard, Havertz tai Calafiori.

Kysymys ei ole vain Arsenalin ajatuksista, vaan siitä, millaisia tarjouksia Arsenalin pelaajista olisi pöydällä. Se voi liikuttaa nappuloita myös hieman eri tavalla, mitä Arsenal on suunnitellut.

Sanoit, että Arsenalin sulamisesta on vielä ennenaikaista puhua. Näetkö mitään huolestuttavaa Arsenalissa tai Mikel Artetan tekemässä työssä?

Arteta on tehnyt todella loistavaa työtä rakentaessaan Arsenalista joukkueen, jota monet ovat kuvanneet tämän hetken parhaaksi joukkueeksi maailmassa.

Ison kuvan takana on oikeastaan yksi muuttuja, joka hieman huolestuttaa ja jota kannattaa seurata. Arsenalissa on useita pelaajia, jotka ovat syttyneet Arsenalissa Artetan alaisuudessa uuteen loistoon, mutta heidän kaikkien kehityksensä ei ole ollut odotettu, vaan pelaajat ovat alkaneet hyytyä ja taantua.

Se, mikä tekee asiasta huolestuttavan, on, että tämä ei koske vain nuoria pelaajia.

Ødegaard teki kaudella 2022-2023 15 liigamaalia ja häntä pidettiin yhtenä maailman parhaista keskikenttäpelaajista. Sen jälkeen Ødegaardin käyrät ovat vieneet alaspäin ja hän on ollut kahdella edellisellä kaudella kaukana parhaiden aikojen loistostaan.

Samoin on käynyt Martinellille. Hänkin teki kaudella 2022-2023 15 liigamaalia, mutta sen jälkeen hän on tehnyt vajaan kolmen kauden aikana yhteensä 15 liigamaalia eikä hän ole enää automaattinen pelaaja avauksessa.

Ja nyt jopa Bukayo Saka on uhkaavasti samanlaisella janalla. Saka teki kaudella 2023-2024 16 liigamaalia ja antoi yhdeksän maalisyöttöä, mutta tällä kaudella hän on tehnyt vain kuusi maalia ja antanut neljä maalisyöttöä – ja mikä hälyttävintä, Sakalla on ollut suuria vaikeuksia jopa yksi vastaan yksi -tilanteissa, jotka aiemmin olivat hänelle pelkkiä vasemman käden sormiharjoituksia.

Onko näissä tapauksissa kysymys loukkaantumisista ja niiden seurannaisvaikutuksista, pelaajan roolin muuttumisesta tai pelitavallisista kysymyksistä vai raaimmillaan siitä, etteivät pelaajat kehitykään pitkäjänteisesti Artetan alaisuudessa, kuten on uskottu?

Valmentaminen on äärimmäisen vaikea ja moniulotteinen taiteenlaji, joka koostuu lyhyen ja pitkän kaaren muuttujista. Jalkapallon historia tuntee valmentajia, jotka tunnistavat lahjakkuuden, osaavat roolittaa pelaajat oikealla tavalla ja saavat heidät uudessa roolissa loistamaan hyvinkin nopeasti. Ongelmat ja haasteet alkavat siinä, miten pelaajat kehittyvät useamman vuoden kaaressa.

Arsenalista löytyy hyvä esimerkki ilmiöstä kulman takaa. George Graham voitti kaksi liigamestaruutta 1990-luvun taitteen molemmin puolin nuorella joukkueella, mutta monet sen ajan joukkueen suurimmista lupauksista David Rocastlen, Michael Thomasin ja Kevin Campbellin johdolla alkoivat yhden tai kahden loistavan kauden jälkeen taantua.

En sano, että niin käy Artetan ajan Arsenalissa, mutta tätä kaaren juonnetta on pakko seurata hieman huolestuneena.