Chelsea nousi lauantaina kahden maalin takaa 3-2-voittoon West Hamista. Voitto oli Chelsean kuudes Liam Roseniorin luotsaamissa seitsemässä ottelussa. Jukka, minkä taikatempun Rosenior on tehnyt Stamford Bridgella?

En puhuisi vielä taikatempusta. On totta, että Chelsea on voittanut seitsemästä hänen aikanaan pelaamastaan ottelustaan kuusi, mutta kuuden voiton listalla on kaksi voittoa heppoisista vastustajista – Charltonista FA Cupissa ja Pafosista Mestarien liigassa.

Lisäksi Chelsea on voittanut alavireisen Crystal Palacen vieraissa ja Brentfordin kotonaan. Vierasvoiton hakeminen Napolista oli toki kova suoritus, mutta Napoli on ollut tällä kaudella jättiläismäinen pettymys eurokentillä, mitä kuvaa, että se sijoittui Mestarien liigan sarjavaiheessa vasta 30:nneksi ja putosi jatkosta.

Sitten oli tämä lauantainen voitto West Hamista. Chelsean nousu toisella jaksolla 0-2-taukotappion jälkeen voittoon tuli huimaavan esityksen jälkeen, mutta West Ham on kuitenkin joukkue, joka on ollut koko kauden putoamisviivan alapuolella.

Kaiken lisäksi Chelsea oli käsittämättömän pahassa mankelissa avausjaksolla. Sen puolustuspelaaminen oli luokatonta ja West Ham olisi hyvinkin voinut johtaa tauolla kolmella tai jopa neljällä maalilla.

Roseniorin tuomaa muutosta ei ole kuitenkaan syytä väheksyä. Hän on itsekin korostanut, että nyt tärkeintä on pelata tuloksista ja hän on tuonut tulokset mukanaan.

Peliesitykset tulosten takana eivät ole kuitenkaan häikäisseet ja jos näistä voitosta vuollaan pois vielä se, millaisia vastustajia vastaan tulokset ovat tulleet, mihinkään ylisanoihin ei ole vielä perusteita

Toisaalta Rosenior on halunnut antaa pelaajille mahdollisuuden osoittaa osaamistaan ja siksi hän on vaihdellut Chelsean kokoonpanoa varsin pelottomasti. Tämän vuoksi on ymmärrettävää, että pelaamisen taso on heitellyt näissä otteluissa.

Chelsea voitti Roseniorin edeltäjän Enzo Marescan kymmenestä viimeisestä ottelusta vain kaksi. Eikö muutos ole kuitenkin selvä?

On toki ja siitä täydet pisteet Roseniorille. Olisin vain varovainen näiden ylisanojen kanssa, joita pelkkä voittojen laskeminen helposti nostattaa.

Marescan ongelmana viimeisinä viikkoina oli, että hänen ajatuksensa tuntuivat olevan jossain muualla kuin Chelseassa. Toisaalta se olisi ymmärrettävää, sikäli kun Manchester City oli tiedustellut hänen kiinnostustaan hypätä Pep Guardiolan saappaisiin joko jo ensi kesänä tai kesällä 2027, jolloin Guardiolan sopimus loppuu.

Chelsean luotsaaminen oli varmasti Marescalle suuri mahdollisuus, mutta paluu takaisin Etihadille olisi hänelle unelmien täyttymys.

Olivatpa syyt missä tahansa, Maresca alkoi selkeästi menettää otettaan Chelsean joukkueeseen loppusyksyn aikana ja kun tulokset heikkenivät, tilanne kriisiytyi nopeasti. Lopulta oltiin nykyajalle tyypillisessä tilanteessa, jossa Maresca alkoi julkisesti kiukutella ja kutsua itselleen potkuja, jotka hän lopulta sai.

Rosenior uskoo hyvin saman tyyppiseen jalkapalloon kuin Maresca, mutta João Pedro tiivisti aiemmin tällä viikolla Marescan ja Roseniorin eron siten, että Maresca perusti jalkapallonsa enemmän pallonhallintaan, kun taas Rosenior on tuonut lontoolaisten pelaamiseen enemmän suoraviivaisuutta. Sen lisäksi Rosenior haluaa Chelsean ryhmityksen pelaavan tiiviimmässä muodossa kuin Marescan aikana.

Tärkein syy tulosten korjaamiseen on kuitenkin ollut se, että Rosenior on taktisten ratkaisujen, harjoittelun ja oman toimintansa kautta saanut katkaistua Marescan lopun ajan sekavan kierteen. Nyt jokainen tietää, että manageri ei mieti mihinkään toiseen seuraan lähtemistä, vaan hän on se pohjalauta, jonka päällä Chelsea seisoo tällä ja tulevina kausina.

Kun Rosenior on tuonut mukanaan myös tulokset, ilmapiiri Länsi-Lontoossa on muuttunut aivan erilaiseksi kuin Marescan loppuaikana.

Mitä Chelsealta voidaan tällä kaudella odottaa?

Chelsealla on selkeästi kaksi päätavoitetta. Niistä ensimmäinen ja tärkein on varmistaa se, että Chelsea pelaa ensi kaudella Mestarien liigassa.

Se on myös taloudellisesti iso asia Chelsean kannalta. Chelsea pelastui kahdella edellisellä kaudella Valioliigan kulurajoitusten ylittämiseltä sitä kautta, että se käytti härskisti säännöissä olleet porsaanreiät hyväkseen. Ensin se myi tytäryhtiölleen kaksi hotellia ja viime kaudella naisten joukkueensa. Nyt sääntöjä on muutettu eikä Chelsea voi enää kikkailla tällaisilla tempuilla tilejään paremmaksi.

Realistisin reitti varmistaa Mestarien liigaan selviytyminen ensi kaudeksi on sijoittua Valioliigassa viiden parhaan joukkueen sakkiin. Mestaruustaistelussa Chelsea ei ole enää mukana, mutta Mestarien liigan paikka on täysin sen omissa käsissä.

Toinen loppukauden päätavoitteista on Mestarien liiga. Chelseaa ei pidetä suurimpana suosikkina Mestarien liigan voittajaksi, mutta viime kesänä voitettu seurajoukkueiden maailmanmestaruus kertoi, että Chelsean materiaalissa on potentiaalia. Chelsea voi siksi olla vielä ilkeä vastustaja Mestarien liigan pudotuspeleissä kenelle tahansa. Tiedä vaikka siitä tulisi kevään musta hevonen.

Chelsea on mukana edelleen myös FA Cupissa ja se kohtaa tiistaina Liigacupien välierien toisessa osaottelussa Arsenalin vieraskentällä. Vaikka Chelsea hävisikin avausosan Roseniorin ajan ainoassa tappio-ottelussa The Bridgella 2-3, sillä on edelleen mahdollisuudet edetä Liigacupin finaaliin.

FA Cup ja Liigacup ovat kuitenkin Valioliigan TOP5-sijoituksen ja tämän kauden Mestarien liigan rinnalla toissijaisia taistelukenttiä.

Joko kristallipallosi kertoo, miten kauas Roseniorin taika kantaa Chelsea pidemmässä kaaressa?

Sille tielle on turha vielä lähteä. Nämä Roseniorin ajan kuusi voittoa maistuvat varmasti Chelsean kannattajille, mutta historia on opettanut, ettei vielä ole aika riehaantua tai valaa hekumallisia profetioita betoniin.

Kaksi vuotta sitten Tottenhamin kannattajat tanssivat koko syksyn, kun Spurs johti lokakuun lopussa uuden managerinsa Ange Postecogloun johdolla Valioliigaa – mutta sitten Postecogloun kupla puhkesi ja Tottenham sijoittui viime kaudella Valioliigassa 17:nneksi.

Samoin kävi muutama vuosi sitten Ole Gunnar Solskjærin kanssa Manchester Unitedissa. Solskjær toi vt. managerina mukanaan hurjan voittoputken ja sai palkkioksi kolmivuotisen sopimuksen – kunnes hän sai lopulta syksyllä 2021 potkut.

Roseniorin yllä on edelleen paljon enemmän kysymysmerkkejä kuin vastauksia. Katsotaan ensin tämä kausi loppuun ja sen jälkeen vielä ensi syyskausikin ennen kuin Rosenioria koskevia prognooseja aletaan hakata kiveen.

Olkoon pienenä marginaalihuomautuksena se, miten Marescalle kävi. Hän oli heinäkuussa juhlittu sankari luotsattuaan Chelsean seurajoukkueiden MM-turnauksen voittoon – mutta kuutta kuukautta myöhemmin hän oli mennyttä.