Chelsea on nimittämässä uudeksi managerikseen Leicesterin takaisin Valioliigaan nostaneen Enzo Marescan. Jukka, kuinka varma 44-vuotiaan italialaismanegerin nimittäminen on?

Olen aina sanonut, että kun iso koira eli Fabrizio Romano ulvoo, se on silloin varmaa. Nyt iso koira on ulvonut ja kertonut, että Maresca on sopinut 5+1-vuotisesta sopimuksesta Chelsean kanssa.

Joko nyt managerin valinta osuu Chelseassa kohdilleen?

En tiedä, olenko ylikriittinen Chelseaa kohtaan, mutta eihän tässä toisaalta voi kuin ihmetellä, eikö Chelsea ota opikseen mistään.

Meno Chelseassa on viimeisen kahden vuoden aikana ollut kuin hollituvassa. On turha puhua, että ovi on käynyt joukkueessa ja seuran taustoissa molempiin suuntiin, kun mitään ovea ei ole ollut. On ollut vain aukko, josta ukkoa on tullut ja mennyt täysin sattumanvaraisesti ilman minkäänlaista johdonmukaisuutta.

Maresca voi toki yllättää kaikki ja onnistua The Bridgella. Se ei kuitenkaan ole hänen valinnassaan oleellista. Oleellista on, että Chelsea ottaa Marescan palkatessaan valtaisan riskin, ja olisi voinut kuvitella, että tässä kohtaa olisi nimenomaan pitänyt välttää uuden riskin ottamista.

Tietenkin se, että sopimus on viisivuotinen ja siinä on optio vuodesta 2030, viittaa siihen, että Chelseassa oltaisiin valmiit aloittamaan pitkä ja kärsivällinen prosessi. Viimeisen kahden vuoden näyttöjen perusteella siihen on kuitenkin vaikea uskoa tai sitten Todd Boehly on kokenut jonkun ihmeellisen jalkapalloherätyksen.

Suunnitelma sinällään on järkevä, mutta kestääkö Chelsean omistajien kantti oikeasti seistä suunnitelman takana ja onko Maresca oikea mies vetämään prosessia?

Miksi epäilet Marescan valintaa?

Yksinkertaisesti siksi, että hänen näyttönsä managerina eivät ole vakuuttavat.

Hän on saanut toki hieman samanlaisen ideologisen valmennuskoulutukset kuin Mikael Arteta toimittuaan vuoden Manchester Cityn nuorten joukkueen päävalmentajana. Vaikka Maresca voitti heti avauskaudellaan Valioliiga 2:n mestaruuden, hän oli Cityssa kuitenkin vain vuoden eikä hän kuulunut samalla tavalla Pep Guardiolan valmennustiimiin kuin Arteta, joka oli reilut kolme vuotta Guardiolan kakkosmanageri.

Chelsean on sanottu odottavan Marescalta nyt samaa mitä Arteta on tehnyt Arsenalissa, mutta ikävä kyllä näin suoraviivaista ja simppeliä viivojen vetäminen jalkapallossa ei ole. On turha puhua mistään uudesta Artetasta. Maresca on Maresca omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Yksi syy, miksi Chelsea iski silmänsä Marescaan oli se, että hän johti Leicesterin heti avauskaudellaan takaisi Valioliigaan.

Voidaan kuitenkin kysyä, miten kova näyttö Mestaruussarjan voitto oli Marescalta. Vuosi sitten Valioliigaan nousseet Burnley, Sheffield United ja Luton olivat Valioliiga-historian surkein nousijakolmikko, joka putosi saman tien takaisin Mestaruussarjaan.

En siksi pidä Mestaruussarjan voittoa Leicesterin tasoilla joukkueella maailman kovimpana saavutuksena.

Huolestuttavinta Leicesterin kaudessa oli kuitenkin se, että Leicester oli helmikuussa suorassa nousussa kiinni 14 pisteen turvin. Leicester hävisi kuitenkin seuraavasta kymmenestä ottelustaan kuusi ja keräsi 30 jaossa olleesta pisteestä vain 10. Samalla ero nousuviivaan kaventui yhteen pisteeseen.

Tuo jakso oli jo niin pitkä, että se herätti huolestuttavan kysymyksen: Eikö Maresca ymmärtänyt, miten ja millaisilla taktisilla korjausliikkeillä Leicesterin syöksykierre voidaan katkaista?

Toki Maresca voi ottaa tuosta karmeasta jaksosta myös oppia, mutta tullaan jälleen siihen kysymysmerkkiin. Oliko tässä kohtaa oikea hetki tehdä Marescan kaltainen riskivalinta?

Hieno homma, jos Maresca onnistuu, mutta entä jos ei onnistu?

Chelsea on jäänyt kahtena kautena peräkkäin rannalle Mestarien liigasta ja kun Valioliigan ja UEFA:n kulusäännöt alkavat oikeasti purra Chelseaa, korpivaelluksesta voi tulla odotettua pidempi.

Arsenalin vieteri kesti odottaa paluuta Mestarien liigaan seitsemän kautta, mutta miten pitkään Chelsean vieteri kestää? Graham Potterin kohdalla vieteri kesti muutaman kuukauden ja Mauricio Pochettinon kohdalla yhden kauden.

Voidaanko Marescan valintaprosessista päätellä, että Chelsean strategiassa olisi tapahtunut muutos?

Voidaan toki, mutta valintaprosessi on yksi asia ja arjen eläminen toinen.

Hyvää Marescan prosessissa on ollut se, että Chelseassa on selvästi laadittu pidemmän tähtäimen strategia ja sen lisäksi määritelty se, millaista jalkapalloa Chelsean pitäisi pelata tulevaisuudessa. Uusi manageri on valittu sillä perusteella, kuka sopii parhaimmin näihin raameihin.

Oikeastaan ainoa asia, joka prosessissa itsessään on särähtänyt korvaan, on ollut se, että yhtenä Marescan vahvuutena on pidetty hänen hyviä tietojaan Chelsean pelaajista. Eihän tässä kysymys ole mistään tietokilpailusta, vaan siitä, miten manageri saa Chelsean menestymään kentällä.

Eli mikä on ennusteesi Marescan suhteen?

Olemme nähneet Manchester Unitedissa ja Chelseassa, että jos seuran taustat eivät ole kunnossa, siihen suohon uppoaa helposti kokeneetkin managerit.

Manchester Unitedissa niin kävi jopa Louis van Gaalille, José Mourinholla ja Ralf Rangnickille ja Erik ten Hag on vaappunut Old Traffordilla kuin meripoiju. Chelsean kaaos söi viimeksi Mauricio Pochettinon.

Ensimmäinen edellytys Marescan onnistumiselle on, että Chelsea saa toimintansa vakautettua. Se tarkoittaa kaiken maailman sähläämisen lopettamista, selkeää päätöksentekorakennetta organisaatiossa sekä ennen kaikkea sitä, että joukkueen rakentaminen on ammattilaisten käsissä ja että Marescan ja siirroista päättävän urheilujohdon yhteistyö toimii ilman kitkaa.

Marescan jalkapallo perustuu pitkälti samanlaisiin pallonhallintaa, aktiivista prässäämistä ja puolustuslinjan rohkeaa ylhäällä pelaamista painottaviin oppeihin kuin Manchester Citylla ja Arsenalilla. Ideologian ymmärtäminen ei sinällään ole Marescalle ongelma, mutta miten hän siirtää oppinsa käytäntöön kun vastassa ovat Valioliigan joukkueet ja miten hän reagoi niin kausien aikana kuin otteluiden sisällä sellaisiin taktisiin muutoksiin, joita hänen on pakko Valioliigan vaatimustasossa tehdä?

Epäilen siis Marescaa, mutta epäilen ennen kaikkea sitä, onko Chelsea valmis noudattamaan strategiaansa myös väistämättömien vaikeuksien keskellä vai hyppääkö Boehly itse taas mestaroimaan asioita?

Jos näistä päälinjoista pitää valita, vastaan, että Boehlyn kantti tulee pettämään.