Kankaanpään Maila lukeutuu pesäpallokartan erikoisiin seuroihin. Paikkakunnalla on pitkät pesäpalloperinteet ja seuran historiasta löytyy monia legendaarisia pelaajia lyöjäkuningas Seppo Uusi-Oukarista, huippuetenijä Jorma Pajusesta ja pomppuja erikoisella halkojenhakkaamistyylillä lyöneestä Tuomo Vihriälästä lähtien.

Seuran suuruudenaika ajoittui 1970-luvulle, jolloin KaMa voitti kaksi SM-hopeaa ja kaksi SM-pronssia. Sen jälkeen on ollut hiljaisempaa ja viimeinen miesten SM-mitali on 32 vuoden takaa, syksyltä 1988.

Kankaanpää on pieni paikkaunta, sillä kaupungissa asuu vain reilut 11 000 asukasta. Asukasluku on samaa luokkaa kuin Sotkamossa ja Kiteellä, mutta Kankaanpäässä ei ole päästy nauttimaan samanlaisesta menestyksestä, vaikka KaMa on Sotkamon ja Kiteen tavoin profiloitunut erinomaista juniorityötä tekeväksi seuraksi. KaMan juniorit ovat voittaneet kaikkiaan 58 SM-mitalia ja yksistään 2010-luvulla peräti kahdeksan Suomen mestaruutta pojissa.

Kankaanpään dilemma on siinä, että vaikka juniorisarjoissa on tullut menestystä, putki ei ole oikeasti kasvattanut samalla tavalla tähtipelaajia edustusjoukkueeseen kuin Sotkamossa ja Kiteellä. Nytkin joukkueessa on vain kolme oman myllyn kasvattia merkittävässä roolissa, Topias Lilja, Joona Lehtinen ja lyöjäjokeri Petteri Kortelainen.

Kankaanpään taival on ollut viimeiset vuosikymmenet vaihteleva. Se kävi hakemassa 2000-luvulla vauhtia Ykköspesiksestä, kunnes palasi kahdeksan vuoden tauon jälkeen Superiin kaudeksi 2011. Samalta kaudelta on KaMan 2000-luvun paras runkosarjan sijoitus – kuudes.

Myös KaMan strategia on vaihdellut. Välillä rahaa on tuhlattu lähes holtittomasti, mutta nyt seurassa on selkeästi mietitty ja löydetty toimiva strategia. Pelaajia ei ole ostettu vain ostamisen ilosta, vaan viime vuosien hankinnat ovat olleet kauttaaltaan järkeviä ja sellaisia, että ne ovat oikeasti vahvistaneet joukkuetta.

Siksi KaMan tilanne näyttää uuden kauden kynnyksellä valoisalta. KaMa on tasollisesti selkeästi alemman kastin joukkueiden edellä, mutta vastaavasti ei aivan sen edellä olevien Imatran, JymyJussien ja Hyvinkään tasolla. Ero ei ole kuitenkaan sen yläpuolella oleviin seuroihin niin suuri, etteikö sarjataukukko voisi myös elää kahdeksan viivan tuntumassa sitä kautta, että jollakin KaMan yläpuolella olevista seuroista peli alkaisi syystä tai toisesta sakata. KaMa itse on suoritustasoltaan tasaisempi joukkue: siltä tuskin löytyy sellaista tasoa nostavaa vaihdetta, että se voisi nostaa sarjasijoitustaan merkittävästi pelkästään oman onnistumisen kautta – mutta toisaalta sen pitäisi pystyä pitämään alemman kastin seurat takanaan omalla perustason pelaamisellaan.

Neljän pelaajan nyrkki

KaMan nykyinen joukkue henkilöityy Jouni Itävaloon, joka palasi Suomen kiertueeltaan takaisin synnyinsijoilleen kaudeksi 2016. Vaikka Itävalo on jo 38-vuotias, hän on edelleen kiistaton Itä–Länsi-tason pelaaja ja KaMan kannalta korvaamaton niin sisä- kuin ulkopelissäkin. Itävalo on joukkuepelaaja isolla J:llä, mutta hän ei ole mikään räiskyvä pelaaja. Hän johtaa KaMaa pikemminkin omalla hiljaisella ja pelin kannalta nöyrällä esimerkillään kuin kovalla äänellä.

Sisäpelissä Itävalo pelaa numeroilla 3 ja kantaa päävastuun pelintekemisestä. KaMa saa rakennettua Itävalon ympärille neljän pelaajan nyrkin, joka on koko Superin mittakaavassa hyvää tasoa. Nyrkki alkaa kakkosena pelaavasta Topias Liljasta, jonka jälkeen letkassa tulevat Itävalo, Arttu Ruuska ja Kari Kellokoski. Tällä nyrkillä Kankaanpää pystyy tahkoamaan takuuvarmasti tilanteita.

Ongelmana KaMalla – kuten monella muullakin keskikastin joukkueella – on idioottivarman kärkimiehen puuttuminen. Niko J. Korhonen on toki nopea, mutta kärkimieheksi kuriton. Alajärveltä täksi kaudeksi hankittu Manu Haukkala on hyvä täsmäosto ja taistelee Korhosen kanssa kärkimiehen paikasta.

KaMan heikkous sisäpelissä on huippukotiuttajan puuttuminen. Joukkueella on kaksi lyöjäjokeria, Petteri Kortelainen ja Miikka Riikonen, minkä lisäksi myös Kellokoski pystyy kotiuttamaan. Viime kauden tilastot kertovat kuitenkin ongelman ytimen: Kortelainen löi 37 juoksua ja Riikonen ja Kellokoski 36, kun parhaat kotiuttajat löivät yli 120 juoksua. Lisäksi reservistä löytyisi potentiaalinen nuori kotiuttajajokeri. Joona Anttila. On mielenkiintoista nähdä, saako hän vastuuta ja miten paljon.

Ulkona Kankaanpää on tasainen joukkue. Itävalo pelaa suuressa roolissa etulukijana ja takatilanteissa kakkospolttajana, mutta toinen mielenkiintoinen ja tärkeä pelaaja on lukkari Joona Lehtinen. Superissa on puhuttu paljon nuorista ja lupaavista lukkareista, mutta todellisuudessa kukaan nuori lukkari – ei myöskään Sotkamon Ville Väliaho – ei ole oikeasti pystynyt haastamaan Janne Kivipeltoa, Topi Kososta ja Juha Puhtimäkeä tämän hetken kärkilukkareina.

Lehtinen ei ole mikään vauhtilukkari, vaan pikemmin vanhan ja verkkaisemman koulukukunnan lukkari. Hän on kuitenkin erittäin taktinen ja peliä hyvin lukeva lukkari, ja sanottiinpa Sotkamossa mitä tahansa, Lehtinen on potentiaaliltaan yhdessä Kiteen Jesse Eskelisen kanssa se lukkari, joka voisi todennäköisimmin haastaa kolme kokenutta tenoria lukkariherruudesta. Ei vielä tänä vuonna, mutta Lehtisestä kuullaan vielä.

Jukka Karttunen on juurtunut KaMan pelinjohtajaksi, vaikka asuukin Jyväskylässä.

Kankaanpää on tasainen kaikilta ulkopelin osa-alueilta. Etukenttä on kelpo tasoa, samoin polttolinja. Takakenttä oli pitkään KaMan heikkous, mutta Topias Lilja sai viime kesänä rinnalleen kakkoskoppariksi hyvän siipimiehen, Valtteri Hämäläisen. Lilja on toki vielä hieman turhankin innokas ja hänelle sattuu edelleen pelinlukuvirheitä, mutta koppariosasto on nyt KaMalla paremmassa mallissa kuin moneen vuoteen.

Pelinjohtaja Jukka Karttunen on virkaiältään Superin kokeneimpia pelinjohtajia ja betonoinut asemansa Kankaanpäässä. Hän edustaa pelinjohtajana vanhempaa liittoa, jonka tekemisen pääpaino on pelien johtamisessa, kun nykysuuntaus korostaa talviharjoittelun ja talvella harjoiteltujen pelitavallisten nuotitusten merkitystä. Karttunen asuu itse Jyväskylässä ja päävastuun valmentamisen käytännön työstä on kantanut laaja valmennustiimi.

Karttunen hallitsee pelinjohtajana toki perusasiat, ja hän uskoo varmistelevaan prosenttipesäpalloon. Prosenttipesäpallo toimii Joensuussa ja Sotkamossa, mutta onko se kuitenkaan Kankaanpäälle paras pelitapa vai pitäisikö Karttusen nostaa riskitasoja ja hyökätä rohkeammin. Nyt KaMan otteluiden tyypillinen käsikirjoitus menee siten, että jaksot ovat tasaisia, useimmiten myös vähäjuoksuisia, ja pelit menevät herkästi supervuoroon ja lyöntikisaan. Se tarkoittaa sitä, että KaMalta jää ottamatta pisteitä, jotka se olisi voinut rohkeammalla pelillä kenties ottaa. Toki KaMaa ei pidä minkään joukkueen aliarvioida: se voi yksittäisissä otteluissa yllättää myös sarjan kärkijoukkueita, jos ja kun se saa pidettyä hyvin ulkopelinsä ansiosta juoksumäärät pieninä.

Kankaanpään tulevaisuus näyttää turvatulta, vaikka vajaan 100 kilometrin päässä sijaitseva Tampere tekeekin kovaa nousua pesäpallokartalla. Tampere ei kuitenkaan ole KaMalle samanlainen uhka kuin Kuopio Siilinjärvelle.

KaMan kannalta avainkysymys tulevaisuudessa on, löytyykö sen seurajohdosta – kuten nyt löytyy – sellaista osaamista, että seuraa osataan kehittää pitkäjänteisesti ja järkevästi, ja joukkuetta rakentaa samanlaisella osaavalla silmällä kuin viime vuosina. Seuraava suuri haaste on pysähtyä pohtimaan, miksi KaMan juniorimylly tuottaa mestaruuksia ja mitaleita juniorisarjoissa, mutta ei huippupelaajia Superiin.

Se on niin mielenkiintoinen kysymys muutaman muunkin seuran kohdalla, että tähän kysymykseen on pakko palata kesän aikana.

Elmo-lehti analysoi kaikki miesten Superin seurat seura kerrallaan. Lue aiemmat jutut alle olevista linkeistä:

7: JymyJussit on kauden suurin arvoitus

8: Imatra pelaa sarjasijoitusta suuremmista asioista

9: Kankaanpään kanssa kannattaa olla tarkkana

10: Vallankumous pelasti Kiteen, mutta edessä on pitkä tie

11: Kempele on pesäpallokenttien kummajainen

13: Onko Tampere tullut Superiin jäädäkseen?

13: Onko Siilinjärvelle elintilaa Kuopion puristuksessa?

14: Koskenkorva on Superin heikoin joukkue