Historiallinen pesiskausi 2020 oli historiallinen monella tavalla. Korona muutti kauden käsikirjoitusta ja nosti tummia pilviä monen seuran taloudenpidon päälle.

Pelillisesti yksi merkittävimmistä murroksista oli nuorten lukkareiden vallankumouksellisesti huipentunut läpimurto.

Lukkarilupauksia on tunkeutunut Superiin vuosittain, mutta viime kesänä uusi sukupolvi otti pesäpallokentät haluunsa ennennäkemättömällä tavalla. Superin aivan terävimpään kärkeen ja jopa huippuseurojen lukkareiksi murtautui useita todella nuoria, jopa junnukategoriaan luokiteltavia lukkareita.

Nuorten pesäpalloilijoiden esiinmarssi on ollut tiedossa, mutta lukkarin tonttia on pidetty liian vaikeana linnakkeena. Se on pyhitetty ja koettu kokeneiden, pitkänlinjan pelureiden vastuulle.

Tätä pinttynyttä mielikuvaa on ruokkinut 2000-luvulla syntynyt ja pitkään jatkunut perinne, jossa kaksi huippulukkaria, Toni Kohonen ja Topi Kosonen, pitivät pitkään kahdestaan kaikkea valtaa, kunnes 2010-luvun loppupuolella kahden jättiläisen ykkösasemaa tulivat uhkaamaan Janne Heimonen, Juha Puhtimäki ja Janne Kivipelto.

2010-luvulla Superissa esiintyi paljon muitakin kokeneita lukkarivelhoja: Mikko Lahtinen, Pekka Hietakangas, Mika Väisänen, Hannu Huuskonen, Riku Rantanen, Perttu Hautala, Joni Tervo, Jani Viljanen, Taneli Rantatorikka. Osa lukkareista on siirtynyt ulkokentällä: Joni Rytkönen, Toni Laakso, Ville Viita, Ville-Veikko Olli, Toni Kohonen ja tuoreimpana Kalle-Tapio Huusko.

Kahden jättiläisen aikakausi

Pesishistorian parhaan pesäpalloilijan Toni Kohosen suuruutta ja samalla huippulukkarin tärkeyttä ja menestyksen maksimointia kuvaa hyvin 2000-luvun alussa keksitty iskulause: ” Osta Kohonen, jos haluat pesiskultaa”.

Tämän faktan todistaa kultamitalitaulukko. Uransa alkuvuosina Kohonen lukkaroi Kiteen Pallon mestaruuksissa 1999 ja 2005.  Lukkaripulaa potenut Sotkamo hankki Kohosen ensimmäisen kerran kaudelle 2000, jolloin Jymyn toinen menestysaalto käynnistyi. Kohonen palasi Sotkamoon 2011; kolmannen Jymyn kultajakson, viiden mestaruuden, takuupelaajaksi. Kohosen ensivierailu Kouvolan 2007–2010 ei päättynyt mestaruuksiin, mutta Kohosen tuoma ammattimainen vaatimustaso niin valmennukseen kuin itse peliin nostivat Kouvolan kahteen hopeamitaliin.

Topi Kosonen on ollut uskollinen koko Superin uransa Pattijoelle, jonka huippukausi päättyi 2008 mestaruuteen. Myöhemmin Pattijoen kokonaiskuva ja menestys ovat pikkuhiljaa hiipuneet keskikastiin – ja isompien kiusaajaksi. Kosonen on kuitenkin säilyttänyt oman tasonsa, ja on ollut vakiokasvo Lännen ykköslukkarina. Vilkkaat spekulaatiot kuiskivat tulevan kauden olevan Kososen viimeinen, mutta tämän asian tietää vain lukkarisuuruus itse.

Janne Heimosen, Juha Puhtimäen ja Janne Kivipellon uraan yhdistää yksi yhteinen tarina. Kukaan heistä ole ollut nuori ihmepoika uransa alkuaikoina, mutta jokainen on nostanut itsenä pesäpallon aateliin ja olleet joukkueidensa tärkeimpiä yksittäisiä pelaajia menestysbuumissa.

Heimosen parantunut lukkarointi oli ratkaisevaa Vimpelin nousussa viiden vuoden hopeakauden jälkeen Suomen mestariksi. Puhtimäki oli se puuttuva palanen, joka nosti ikuisen pronssijoukkue Joensuun kahteen kultamitaliin. Kivipelto toi uskottavuutta Kouvolan nykyisen menestysaallon onnistumiseen. Kouvolan Kivipellon aikaiset sijoitukset ovat kaksi hopeaa, pronssi ja neljäs sija.

Viisi potentiaalista lukkarikuningasta

Tulevan kauden mestaruustaisto tulee olemaan huippujännittävä, sillä mestaruudesta taistelee tasapäisesti ainakin viisi joukkuetta.

Näihin kärkikahinoihin – suoraan huipulle – on noussut kaksi ultra nuorta lukkaria: Sotkamon Aapo Komulainen ja Vimpelin Perttu Ruuska.

Puhtimäki ja Kivipelto edustavat kokemusta ja menestystä, mutta jo viime kausi osoitti, että vanhoilla meriiteillä ei rynnitty mestaruustaistelussa ykköspallille. Sotkamon viime kauden lukkaritarinan keskiöön ponnahtanut 18-vuotias Aapo Komulainen näytti, ettei nuori ikä ole este kylmäpäiseen, kokonaisvaltaiseen ja tulosta tuottavaan lukkarityöskentelyyn. Samat isännän otteet paistoivat myös ensimmäistä kauttaan lukkaroineen Vimpelin Perttu Ruuskan, 20, koko kauden esityksistä.

Näiden neljän titaanin taidot ja henkiset vahvuudet tiedetään, mutta viides pyörä, Joensuusta uuden lukkarikodin löytänyt Ville Väliaho, on viime kauden jäljiltä ”villi kortti”. Väliahon kapina Jymyn hyllyttämispäätöksen jälkeen osoitti, että Väliaho itse ei ole luovuttanut. Päinvastoin näyttämisenhalu ja ulospäin suuntautuva uhmakkuus lupaavat entistä verisempää lukkaritaistoa mestaruuskannun jaossa ja samalla ykköslukkarin tittelistä.

Näin tasainen lukkaritaisto on ennenäkemätöntä moneen vuosikymmeneen, sillä jos mestaruudesta taistelee viisi seuraa, myös Superin ykköslukkarin tittelistä taistelee viisi lukkaria – Komulainen, Ruuska, Puhtimäki, Kivipelto ja Väliaho.

Nuoret myös haastaja-aalto

Nuorten lukkarien esiinmarssi ei pysähdy Komulaiseen ja Ruuskaan. Kiteen Jesse Eskelinen on 24-vuotias, Seinäjoen Joona Lehtinen 22-vuotias, Koskenkorvan Juho Hakomäki 23-vuotias ja Superin nuorin lukkari, Hyvinkään Petteri Alanen 18-vuoitas. He kaikki ovat merkittäviä tekijöitä omien seurojensa uusissa, ylöspäin suuntautuvissa tavoitteissa.

Eskelinen ja Alanen ovat antaneet vakuuttavia näyttöjä taidoistaan, mutta nyt heiltä vaaditaan vielä kaikissa lukkaroinnin osa-alueilla yksi askel ykköskoriin, jotta kärkiviisikon kovimmiksi haastajiksi veikattujen Kiteen ja Hyvinkään unelmat toteutuisivat.

Pohjalaiset Seinäjoki ja Kossu pelaavat seurojensa tulevaisuudesta ja toimintansa uskottavuudesta. Lehtinen tuo selvän piristysruiskeen keskikastiin jämähtäneen JymyJussien lukkariosastolle. Hakomäki on selvittänyt omat syöttötyöskentelyynsä liittyneet virheet ja on valmis jatkamaan nousevalla käyrällä kohti lukkarihuippua. Aineksia ja tahtoa aivan terävimpään kärkeen Hakomäellä on.

Kaksi nuorta Rasmusta, Imatran Rasmus Surakka, 20, ja Kankaanpään haastajalukkari Rasmus Paananen, 19, joutuvat kovan paineen alle, sillä molempien seurat ovat vaaravyöhykkeellä sarjan alakastin painajaisessa, karsintasarjaan joutumisessa. Superin neljä viimeistä jatkaa Ykköspesiksen neljän parhaan kanssa kamppailua eloonjäämisestä tai putoamisesta karsintasarjassa. Kolme parasta jatkaa Superissa 2022.

Neljä jyrää

Vanhojen supertähtien ja nuorten lupausten ja haastajien väliin mahtuu vielä yksi lukkarikategoria – keskitason peruslukkarit. Tähän nelikkoon kuuluvat Kempeleen Jani Lassila, Haminan Matias Hangasmaa, Kankaanpään Henri Itävalo ja Siilinjärven Teemu Kinnunen.

Kaikille on tarttunut pelivuosia ja kokemusta kosolti. Näiden lukkarien seurat ovat Kempelettä lukuun ottamatta tuomittuja jäännössijoille. Kempeleelle on kasattu hyvä joukkue. Lassilan on kuitenkin parannettava omaa panostaan reilusti, jotta kaivattu paikka ylemmissä pudotuspeleissä toteutuisi.

Hangasmaan rohkea puolikorkean ja tolpan viljely lähes tilanteessa kuin tilanteessa, Itävalon nopea tempopeli, ja Kinnusen taktinen ymmärrys ovat vahvuuksia, joita tarvitaan erityisesti syksyn vaikeissa karsintapeleissä.

Superpesisseurojen havahtuminen nuorten lukkareiden potentiaaliin on näkynyt hallikauden turnauksissa. B-poikaikäisiä lahjakkuuksia on ollut esillä useita. Seinäjoen Miska Mäkiviita, 17, on pelannut halleissa JymyJussien lukkarina. Kempeleen kasvatti Lauri Vuollo, 18, on pelannut halleissa Vimpelin riveissä ja on vaihtoehto Vimpelin varalukkariksi myös kauden aikana. Elias Pitkänen, 16, on nostettu Toni Kohosen ohi Kouvolan kakkoslukkariksi ja hän saattaa hyvinkin saada peliaikaa jo tällä kaudella. Kiteellä Kasperi Kaksonen, 18, on pelannut halleissa Jesse Eskelisen tuuraajana ja saattaa olla kesälläkin Eskelisen tuuraaja, jos tarvis vaatii.