HJK ei voi empiä Toni Korkeakunnaksen erottamista, mutta taivas ei vielä sillä kirkastu
HJK:lla on edessään paljon vakavamman mietinnän paikka kuin se, pitääkö päävalmentaja Toni Korkeakunnas erottaa vai ei.
@JukkaRonka
HJK:n neljän peräkkäisen mestaruuden putki päättyy tähän kauteen, kun Klubi joutuu katsomaan Veikkausliigan mestaruustaistelun viimeistä ja ratkaisevaa näytelmää puolentoista viikon päästä sivuroolissa.
Klubilaisia tuskin lohduttaa se, että HJK voi edelleen olla mestarintekijä, mikäli se onnistuu venymään viimeisessä ottelussa KuPSia vastaan tasapeliin tai voittamaan sen.
KuPS on nyt Veikkausliigan piikkipaikalla ja voitolla viimeisessä ottelussa se varmistaisi seurahistorian seitsemännen Suomen mestaruuden ja ensimmäisen mestaruuden sitten ikimuistoisen syksyn 2019, jolloin KuPS voitti 43 vuoden tauon jälkeen Jani Honkavaaran ohjissa edellisen mestaruutensa.
Jos KuPS pelaa tasan tai HJK voittaa Kuopiossa, KuPSia nyt kaksi pistettä perässä oleva Ilves voi nousta voitolla SJK:sta mestariksi. Ilveksen etuna on, että jos joukkueet päätyvät tasapisteisiin, Ilves kruunataan mestariksi paremman maalieron ansiosta.
***
HJK:n kausi ei pääty kuitenkaan Kuopiossa, vaan sillä on jäljellä vielä viisi ottelua viime viikolla alkaneessa Konferenssiliigassa.
Vaikka jokainen piste ja voitto ja lopullinen sijoitus 36 joukkueen sarjassa tuovatkin HJK:lle lisää euroja jo nyt Konferenssiliigassa tienattujen vajaan neljän miljoonan euron päälle, HJK:ssa on suurten ratkaisujen aika.
Kysymys ei ole siitä, etteikö Klubin kohdalla voitaisi hyväksyä sitä, että siltä luiskahtaa viidessä vuodessa yksi Veikkausliigan mestaruus sivun suun.
Kysymys on siitä, miksi HJK ei juhli tänä vuonna Suomen mestaruutta.
Vuoden takainen farssi, jossa HJK palkkasi ensin urheilujohtajaksi Vesa Mäen ja sen jälkeen päävalmentajaksi Ferran Sibilan, jolla ei ollut edes vaadittavaa UEFA Pro -lisenssiä toimia päävalmentaja Veikkausliigassa, on puitu ja paketoitu moneen kertaan.
Jos se olisi ollut ainoa syy siihen, ettei Klubi voita mestaruutta tällä kaudella, kirjan kannet olisi voitu pistää jo kiinni.
***
HJK erotti Sibilan ja Mäen toukokuussa ja palkkasi Sibilan tilalle uudeksi päävalmentajaksi Toni Korkeakunnaksen.
Korkeakunnas johti Klubin viime syksynä Suomen mestariksi, mutta HJK ei tehnyt hänen kanssaan jatkosopimusta. Korkeakunnaksen kohtelua voi toki perustella julkisuudessa miten päin tahansa, mutta ratkaisu kertoi vain ja ainoastaan yhdestä asiasta – siitä, ettei Klubin johto luottanut Korkeakunnaksen osaamiseen.
Onkin hyvä kysymys, miksi se silti palkkasi Korkeakunnaksen viimesyksyisen julkisen nöyryytyksen jälkeen uudelleen päävalmentajaksi ja teki hänen kanssaan jopa syksyyn 2025 ulottuvan sopimuksen.
HJK:n entinen keskikenttäpelaaja Joel Perovuo arvioi ElmoTV:ssä toukokuussa, että palkkaamalla Korkeakunnaksen HJK korjaa yhden virheen uudella virheellä.
Korkeakunnaksen puolustukseksi on sanottava se, ettei HJK:n putoamista tämän kauden mestaruusjunasta voida pistää yksistään hänen piikkiinsä. Klubi epäonnistui pahoin myös tämän kauden joukkueen rakentamisessa eivätkä kesän korjausliikkeet parantaneet tilannetta oleellisesti.
Korkeakunnas ei pääse kuitenkaan pakoon sitä, kuinka heikosti HJK on pelannut loppukauden aikana. Hän tunsi kuitenkin suurimman osan pelaajista jo aiemmilta kausilta ja hyvä nyrkkisääntö on, että uuden valmentajan vaikutusten pitäisi alkaa purra joukkueeseen viimeistään kahden kuukauden jälkeen.
HJK:n käyrä on ollut kuitenkin päinvastainen. Lasku on huipentunut Runkosarjan jälkeen pelatussa kuuden joukkueen Mestaruussarjassa, jossa HJK on naarannut neljästä ottelusta vain kaksi pistettä – ja sunnuntaina se hävisi kotikentällään Hakalle.
***
HJK ongelma ei ole kuitenkaan sen viimeiset ottelut, vaan millaisen kuvan Korkeakunnaksen aika – niin tällä kuin viime kaudella – piirtää HJK:n tulevaisuudesta?
Piirtääkö se kuvan, että HJK on ottamassa Sibilan palkkaamisen yhteydessä rummutetun askeleen seuraavalle tasolle vai kuvan, ettei mitään askelta ylöspäin ole näköpiirissä?
Kukaan ei voi viedä Korkeakunnakselta viime syksyn Suomen mestaruutta eikä Klubin viemistä kahtena vuotena peräkkäin Konferenssiliigan lohkopeleihin, mutta noustakseen seuraavalle tasolle on pakko katsoa tulosten taakse ja arvioitava sitä, mitä peli kertoo Korkeakunnaksen valmennuksellisesta osaamisesta.
HJK:n ongelmana oli vuosi sitten Korkeakunnaksen alaisuudessa joukkueen pallollinen pelaaminen, jonka organisoimisessa Korkeakunnaksella oli suuria vaikeuksia. Ongelmat eivät ole ratkenneet tälläkään kaudella, mistä päästään kysymykseen, ratkeavatko ne myöskään ensi kaudella, jos pallollisen vaiheen organisoiminen jätetään Korkeakunnaksen tai hänen kakkosvalmentajansa Ossi Virran vastuulle?
***
Kysymyksiä voisi pyöritellä loputtomasti, mutta tähän kohtaan on syytä vetää viiva: HJK:ssa nähdään vuorenvarmasti Korkeakunnaksen puutteet ja ymmärretään se, että päävalmentajaa on pakko vaihtaa tämän kauden jälkeen.
Korkeakunnaksella on toki sopimus myös ensi kaudesta, mutta se on mitätön silakka sen rinnalla, mitä mestaruuden voittaminen ensi kaudella HJK:n kannalta tarkoittaisi.
Se tarkoittaisi sitä, että mestaruuden voittamalla HJK tulisi erittäin suurella todennäköisyydellä selviämään syksyllä 2026 jälleen eurocupien lohkopeleihin.
HJK on tienannut jo tähän mennessä tämän syksyn europeleistä ja selviytymisestä Konferenssiliigan lohkopeleihin noin 3,7 miljoonaa euroa. Tämä summa ja sen metsästäminen ohjaa myös HJK:n tulevia päätöksiä.
Jos HJK ei voita Veikkausliigan mestaruutta, sen mahdollisuudet päästä eurocupien lohkopeleihin heikkenevät dramaattisesti. Nyt mestarijoukkue voi päästä Konferenssiliigan lohkopeleihin jopa kompuroimalla – kuten HJK tällä kaudella –, mutta ilman mestarijoukkueiden polkua sinne pääseminen vaatisi suomalaiseuroilta HJK mukaan lukien ihmeen.
***
HJK kestää taloudellisesti yhden tai kahden kauden eurocupien lohkopelien missaamisen, vaikka 3-5 miljoonan euron menettäminen kaudessa tekisikin kipeää.
Vaarana on kuitenkin se, että jo yhden kauden 3-5 miljoonan euron mahdollisen eurocup-ruiskun meneminen jollekin Klubin haastajista kiristäisi kilpailua Veikkausliigan kärjessä ja voisi horjuttaa HJK:n asemaa enemmän tai vähemmän yksinoikeudella Veikkausliigan mestaruuksia lanaavana joukkueena.
HJK:ssa voidaan toki – ja pitääkin – tavoitella ensi kesänä pääsyä eurocupien lohkopeleihin ilman mestarijoukkueen saamaa etua, mutta sen varaan ei voida suuria laskea. Se on fakta, joka HJK:n on kohdattava tämän kauden mestaruuden menettämisen seurauksena.
HJK:n tärkein tavoite ensi kaudella on varmistaa se, että se juhlii ensi syksynä vuoden tauon jälkeen jälleen Veikkausliigan mestaruutta, koska mestaruus avaa portit seuraavan vuoden eurocupien lohkopeleihin ja niiden rahavirtoihin.
Sitä taustaa vasten Korkeakunnaksen erottaminen on täysin toissijainen kysymys. Eihän se kaikkien käänteiden jälkeen ole maailman kaunein asia, mutta HJK:lla ei ole vara empiä hetkeäkään Korkeakunnaksen erottamista. Muussa tapauksessa se vaarantaa myös ensi kauden mestaruuden voittamisen ja sitä kautta toisen kerran peräkkäin eurocupien lohkopeleihin pääsemisen.
Sellaista riskiä HJK ei ota.
***
Ongelmana on vain se, että yhden Korkeakunnaksen erottaminen ei ratkaise vielä kaikkia Klubin ongelmia. Edessä on joka tapauksessa vakava itsetutkiskelun ja strategian määrittelyn paikka.
Tavoitteet on helppo kirjoittaa Wordilla, mutta Klubin haasteena on, millainen sen organisaatio on jatkossa ja miten se toimii? Kuka tai ketkä seurassa käyttävät valtaa missäkin asioissa? Kuka vastaa avainhenkilöiden rekrytoinnista ja millaisella prosessilla ne hoidetaan?
HJK ei ole Liverpool, mutta Liverpoolin viime vuosien upean menestyksen takana on ennen muuta se, että seuran organisaatio, päätöksentekojärjestelmä ja kaikki sisäiset prosessit on viritetty huippuunsa. Yhtään manageria, pelaajaa tai mitään muutakaan avainrekrytointia ei ole tehty paljaalla silmällä tai kokemuksen tuomalla osaamisella, vaan kaikkien ratkaisujen takana on ammattimainen ja dataan perustuva perusteellinen prosessi.
HJK:lla on myös pääsy datapankkeihin ja varmasti myös ymmärrystä jalkapallosta, mutta viime vuosien ratkaisut niin pelaajarekrytoinneissa kuin valmentajien palkkaamisessa ovat osoittaneet, ettei niistä ole ollut hyötyä.
Helsingin Sanomien Ari Virtanen uutisoi sunnuntaina, että HJK on tarjonnut urheilujohtajan paikkaa VPS:ssä erinomaista työtä tehneelle Petri Vuoriselle.
Vuorinen on varmasti yksi parhaista vaihtoehdoista Klubin uudeksi urheilujohtajaksi, mutta Vuorinenkin olisi vasta askel oikeaan suuntaan. Jos HJK kuittaa tämän syksyn muutokset pelkästään Vuorisen palkkaamisella, kysymys olisi vain isosta laastarista, jolla ei vuotavaa haavaa vielä parannettaisi.