HJK:n pelaa taktisesti kaksilla rattailla, mikä sekoittaa sen peliä ja tekee KuPSista mestarisuosikin
HJK ja KuPS pelasivat sunnuntaina Töölössä 2-2-tasapelin. Mestaruusprosentit ovat kuitenkin kallellaan kohti Kuopota.
HJK:n ja KuPSin välinen Veikkausliigan kärkiottelu sunnuntaina päättyi 2-2-pistejakoon. Jalkapallossa pitää kunnioittaa tulosta, mutta ottelu piirsi myös mielenkiintoisen kuvan siitä, missä joukkueet menevät taktisessa mielessä.
KuPS on pelannut Jani Honkavaaran alaisuudessa 4-3-3-puolustusmuodossa, kun vastaavasti Klubi on pelannut Toni Korkeakunnaksen alaisuudessa euro-otteluissa hyvin puolustusvoittoisesti joko 5-4-1- tai 5-3-2-muodoissa. Veikkausliigassa HJK on pelannut aavistuksen enemmän jalkapalloa. Myös KuPSia vastaan Klubin ryhmitys oli hyökkäävämpi 4-4-2-muoto.
Jalkapallossa katsotaan yleisesti sitä, mitä joukkueet tekevät kentällä. HJK:n kohdalla opettavaisinta ja paljastavinta sunnuntaina oli katsoa sitä, mitä Klubi ei tehnyt.
HJK:n oli etenkin avausjaksolla vaikea saada kunnon prässiä aikaan. Prässäämisen käynnistämismekanismit ovat edelleen sekavia ja lisäksi HJK oli jatkuvasti myöhässä omassa puolustuspelaamisessaan.
KuPSilla olisi ollut erinomainen mahdollisuus takoa avausjaksolla taululle ratkaisevan tuntuiset 2-0-lukemat, varsinkin ensimmäisen 20 minuutin pelin jälkeen, kun KuPS alkoi selkeästi hallita palloa.
Kun KuPS ei tehnyt kriittistä toista osumaa, kävi, kuten usein jalkapallo-ottelussa käy. KuPSin puolustus sekoili pahanpäiväisesti sivurajaheiton puolustamisessa ja Matti Peltola iski juuri ennen taukoa 1-1-tasoituksen. Voin vain kuvitella, millaisen raivon vallassa Honkavaara seurasi joukkueensa koomista puolustamista.
***
Merkittävin asia sen suhteen, mitä Klubi jätti tekemättä, oli kuitenkin KuPSin 4-3-3-muodossa oleviin heikkouksiin iskeminen.
Klubilla olisi ollut lukuisia mahdollisuuksia hyödyntää laitapakkeina pelanneiden Tuomas Ollilalla ja Pyry Soirilla olleita vapaita tiloja. KuPSin laitapakit pelasivat heihin nähden alhaalla ja KuPSin keskikentän kolmikolla oli vaikeuksia liikkua kentällä riittävän nopeasti puolelta toiselle.
Tämän seurauksena varsinkin Ollilla olisi ollut useaan otteeseen vapaana ja hänellä olisi ollut erinomaiset mahdollisuudet edetä 1 vastaan 1 -tilanteisiin KuPSin laitapakkia vastaan. Ollilan liikkuminen olisi avannut myös mahdollisuuden pelata Topi Keskiselle palloja vasempaan taskuun, josta Keskinen olisi voinut pelata kombinaatioita tai laukoa itse.
HJK:lle suorastaan tarjottiin tällaista taktista iskun paikkaa, sillä KuPSilla oli selkeästi haasteita siinä, kuka ottaisi varsinkin Ollilan kiinni. HJK jätti kuitenkin käyttämättä tämän mahdollisuuden ja KuPSin kahden ylimmän linjan pudottamisen kyydistä.
Olen kritisoinut HJK:n pelaamista Korkeakunnaksen alaisuudessa ja nämä ovat juuri sellaisia asioita, missä Korkeakunnaksen rajat valmentajana tulevat vastaan.
***
Muutenkin HJK:n pelaaminen on epäselvää. Välillä tuntuu, etteivät pelaajat tiedä itsekään, mitä kentällä pitäisi tehdä – mikä on sallittua ja mikä ei.
Yhtenä syynä tähän sekavuuteen on se, että HJK pelaa tällä hetkellä taktisesti kaksilla rattailla. Sillä on yksi pelitapa eurokentillä ja toinen Veikkausliigassa. Tämä aiheuttaa selvästi hämmennystä pelaajien keskuudessa. Parempi ratkaisu olisi, että olisi yksi selkeä pelitapa, jota säädettäisiin vastustajan mukaan.
Korkeakunnaksen kynnystä muuttaa pelitapaa nostaa se, että Veikkausliigassa HJK:n materiaali riittää otteluiden voittamiseen, vakka Klubi ajaisi materiaaliinsa nähden käsijarru päällä. Ongelma tulee vain, kun vastaan tulee KuPSin tasoinen laadukas ja taktisesti kypsempää jalkapalloa pelaava joukkue.
En tiedä, miten HJK:n leirissä tasapeliä arvostettiin, mutta se on varmaa, ettei KuPS ja etenkään Honkavaara ollut otteluun lopputulokseen tyytyväinen. KuPSin olisi pitänyt voittaa ottelu 2-3 maalilla, mutta nyt kaksi totaalista nukahdusta puolustuksessa maksoivat sille arvokkaat kolme pistettä.
Prosentit mestaruuden suhteen ovat kuitenkin edelleen KuPSin eduksi. Sen pallollinen pelaaminen on selvästi laadukkaampaa ja paremmin organisoitua kuin HJK:lla.
***
Myös joukkueiden pelinavaamisessa on iso ero. KuPSin maalivahtia Johannes Kreidliä pidetään Veikkausliigan parhaana maalivahtina. Tuon tulkinnan takana on yleisesti se, millainen torjuja Kreidl on.
Keidlillä on kuitenkin toinenkin ylivertainen ominaisuus – hänen pelinavaamisensa.
Tässä tulee myös suuri ero HJK:n Niki Mäenpäähän. Mäenpääkin on erinomainen torjumaan palloja, mutta hänen ei ole pelinavaamisessa lähellekään Kreidlin tasoinen maalivahti.
Kreidlin arvo korostuu etenkin vaikeissa tilanteissa. KuPS voi purkaa paineen alla tilanteen pelaamalla pallon alas Kreidlille, joka avaan pelin laadukkailla ja tarkoilla palloilla.
Kreidlin hyvä pelinavaaminen mahdollistaa pallollisen vaiheen aloittamisen nopeasti.
HJK:n pallollinen vaihe käynnistyy sen sijaan hitaammin ja esimerkiksi sunnuntaina iso osa Klubin pallonhallintaprosenteista tuli siitä, kun topparit pitivät palloa syöttelemällä toisilleen.
***
Sunnuntain ottelu osoitti myös Huuhkajien EM-karsintaotteluihin valitun Kevin Kouassivi-Benissanin dilemman.
Veikkausliigassa Kouassivi-Benissanin pelaa hyvällä itseluottamuksella ja tekee kentällä järkeviä pelitekoja. Euro-otteluissa hän pelaa sen sijan arasti ja yleensä vain siirtelee palloa lähimmälle pelaajalle.
Se on sinällään koomista, sillä KuPS on laadukkaampi joukkue taktisesti kuin Farul, jonka HJK voitti torstaina 2-0 ja selvitti samalla tiensä Konferenssiliigan lohkovaiheeseen.
