Hyvinkään Tahko sai syksyllä 2017 uudet omistajat ja uudet taustajoukot. Suunnitelmat olivat suuria, samoin unelmat Tahkon kannattajien keskuudessa. Kaikki ei ole kuitenkaan mennyt kuin Strömsössä. Kaudella 2018 uusi Tahko jäi sarjassa 11:nneksi, mutta pettymykset kuitattiin vuotta myöhemmin, jolloin Tahko oli runkosarjassa jo viides. Oltiin varmoja, että seuraava askel heittäisi Tahkon jopa mitalipeleihin.

Ei heittänyt. Viime kausi oli Tahkolle askel taaksepäin. Kysymys ei ollut vain sijoituksen tippumisesta pykälällä, vaan tasoerosta neljään suureen ja jopa viime kauden yllättäjäjoukkueeseen Kiteeseen. Ero neljänneksi tulleeseen Kouvolaan oli 13 pistettä ja Kiteeseen 6 pistettä. Ne olivat kohtalaisen isoja lukuja 24 ottelun runkosarjassa.

Tahko sai viime syksynä siirtomarkkinoilta kovan vahvistuksen, huippukärkien joukkoon ryminällä nousseen Teemu Nurmion Imatralta. Uudeksi lukkariksi Kalle-Tapio Huuskon tilalle hankittiin Tampereella ykköslukkarin paikan Juha Puhtimäelle menettänyt nuori ja lupaava Petteri Alanen.

Nurmio korvaa Tahkossa epäonnistuneen Teemu Rouhiaisen, joka siirtyi Haminaan. Kokenut Lauri Vierimaa lähti puolestaan Kankaanpäähän.

Vaikka Hyvinkään Tahko oli siirtomarkkinoilla voittaja, turhautuminen Tahkoon kasvaa hiipivin askelin. Tahkosta ei puhuta enää potentiaalisena mitalijoukkueena, vaan joukkueena, joka on jäänyt suurseurojen kyydistä. Viime kaudella suurseuroja oli neljä, mutta tällä kaudella niitä on viisi, kun Manse PP pyyhkäisi Tahkosta ohi setelivetoisella ökyautollaan. Ja vaikka Kiteen nuori vimma saattaa ottaa takapakkia, Kiteekin on materiaaliltaan ja potentiaaliltaan Tahkoa kovempi joukkue.

Siksi Tahkon tilanne on haastava. Se voi toki katsoa edellä olevia seuroja, mutta tärkein uhka näkyy kuitenkin peruutuspeilistä. Kempele pystyy haastamaan täysin Tahkon, eikä Pattijoenkaan kiilaaminen ohi hyvinkääläisten olisi mahdoton yllätys. Jos taas Tahko aikaa nostaa sijoitustaan ennakoitua paremmaksi, sen pitää onnistua maksimaalisesti ja toivoa, että Kitee tai miksei myös Kouvolan kompuroisi sen verran, että se auttaisi Tahkoa.

Sisäpelissä toivon perusta

Hyvinkään Tahko on aina tunnettu sisäpelijoukkueena – ja tunnetaan myös tulevalla kaudella. Pelinjohtaja Miika Rantatorikka on tehnyt kuitenkin mielenkiintoisen ratkaisun, sillä Tahkolla on ainakin sarjan alkaessa vain yksi lyöjäjokeri, Juha Korhonen. Kahden muun jokerin kautta joukkueeseen haetaan nopeutta. Etenijä- ja vaihtajajokereiksi on tarjolla useita Tahkon omia junioreita.

Tahkon ykköskärki on paperilla äärimmäisen vahva. Teemu Nurmio oli viime kaudella sarjan parhaita ykkösiä. Hän ei ole vielä etenijänä ja nopeuskestävyydeltään Tommi Mäentaustan tasoa, mutta Nurmio kuuluu kiistatta sarjan 4–5 parhaan kärkimiehen joukkoon.

Sitten tulee se osa Tahkon sisäpeliä, mikä on vahva kyllä paperilla, mutta arvoituksellisempi kentällä. Patrik Vartama ja Jere Vikström ovat parhaimmillaan hyviä vaihtajia ja nopeita etenijöitä, mutta kummankin suoritustaso on vaihdellut. Vikström oli viime kauden alussa vaikeuksissa, mutta sai sitten kokeneena pelaajana juonesta kiinni ja pelasi omalla tasollaan. Vartaman kohdalla on sen sijaan kysyttävä, milloin hän lunastaa ne suuret odotukset, jotka häneen myös sisällä on asetettu. Suurlupaus voi olla vain oman aikansa – ja 23-vuotiaalla Vartamalla se aika hupenee koko ajan.

On myös mielenkiintoista nähdä, miten päin Rantatorikka kaksikkoa peluuttaa. Nyt suunnitelma lähtee sitä, että Vartama olisi kakkonen ja Vikström kolmonen, mutta kun edessä on Nurmion kaltainen, hurjilla prosenteilla kentälle menevä kärki, ykkösvaihdon purkaminen on silloin paljon tärkeämpi kysymys kuin kakkosvaihdon purkaminen. Ja siihen tehtävään Vikström olisi kokemuksensa, kylmäpäisyytensä ja ominaisuuksiensa puolesta Vartamaa parempi ja ennen kaikkea varmempi vaihtoehto.

Myös kahden numerolla pelaavan pääkotiuttajan, Teemu Nikkasen ja Kalle-Tapio Huuskon, järjestys on samalla tavalla mielenkiintoinen kysymys. Huusko on pelannut harjoituspeleissä nelosena ja Nikkanen viitosena, mutta senkin logiikkaa voidaan miettiä.

Nikkanen on Superin parhaita numeroilla lyöviä kotiuttajia ja kun tallissa korskuu Juha Korhosen tasoinen huippujokeri, silloin parhaat hevoset olisi loogisinta lyödä kotiutusosaston kärkeen. Huuskolle jäisi viitosenakin kotiutustilanteita, vaikka Nikkanen ja hurjassa lyönnissä edelleen oleva Korhonen olisivat käyneet lyömässä ennen Huuskoa.

Tahko saa hyvän kakkoskärjen, joka voi teoriassa alkaa lennosta Huuskosta, sillä Huusko on myös hyvä etenijä. Riku Hokkanen ja Santtu Patova pystyvät molemmat etenemään ja vaihtamaan, mutta ongelmana on, kuka lyö kakkoskärkeä kotiin, jos Korhonen käytetty jo aikaisemmin.

Kristian Malikine ja Petteri Alanen ovat kakkoskärjessä pienemmässä roolissa.

Yksi mielenkiintoinen ratkaisu Tahkolla on, että se lähtee kauteen vain yhdellä lyöjäjokerilla ja kahdella etenijä- ja/tai vaihtajokerilla. Nuori Elmo Peltonen on jokerilistan kärjessä ja kärkkyy pelipaikkaa myös ulkona. Myös Ville Rämet saa paljon vastuuta ruutupaidassa.

Vuosi vuosi sitten

Hyvinkään Tahko oli Sami Sirviön aikakaudella selvästi vahvempi ulkopelijoukkue, mutta viime kaudella Tahkon ulkopeli romahti. Tahko antoi viime kaudella 200 juoksua, kun esimerkiksi Kitee antoi 37 juoksua vähemmän ja runkosarjan voittanut Joensuu 69 juoksua vähemmän.

Yksi Tahkon tämän kauden mielenkiintoisimmista – ja Tahkon menestymisen kannalta tärkeimmistä – pelaajista on Kalle-Tapio Huuskon lukkarina korvaava 19-vuotias Petteri Alanen. Alanen on erittäin sähäkkä, nopeaa peliä pelaava lukkari, joka saa kovalla tempollaan ja matalan rajamailla olevalla syötöllään sotkettua hyvin vastustajien peliä. Hänellä on myös hyvä käsi ja Alanen pysyy hakemaan myös lyhyitä.

Alanen on kiistaton lupaus, mutta Pihkala ei ole maailman helpoin paikka lukkarille, eikä varsinkaan nuorelle lukkarille. Pihkalan avaruus asettaa lukkarin siinä mielessä kovaan paikkaan, ettei hän voi antaa yhtään liian helppoa syöttöä, sillä Pihkalassa passeista syntyy helposti rumaa jälkeä. Tässä mielessä tuleva kausi on Alasen kannalta mielenkiintoinen: jos hän selviää Pihkalan tulikokeesta, nuorella miehellä on sen jälkeen tie avoinna minne tahansa.

Etukenttä oli viime kaudella Tahkon heikkous, mutta Jere Vikströmin siirtäminen linjasta eteen on erinomaisen ratkaisu. Myös Kristian Malikine kehittyy koko ajan, ja toista etukenttäpaikkaa kyttäävä nuori Elmo Peltonen on Malikinelle kova kirittäjä.

Linjasta löytyy myös laatua. Patrik Vartama on yksi Superin parhaista linjan pelaajista ja Kalle-Tapio Huusko on saamassa ulkona itselleen aikamiehen vastuut. Kaksikko hoitaa ulkokentän keskikaistan ja vaihtotilanteissa lukijoiden tontit. Takatilanteissa Vartama pelaa syvintä pussia ja Huusko vastuullista ja Pihkalassa vaarallista kakkosvahdin tonttia. Riku Hokkanen ja Santtu Patova hoitavat vaihtotilanteissa kulmat. Patova on takatilanteissa kolmosvahti ja Hokkanen kolmospolttaja.

Tahkon kopparit, Teemu Nikkanen ja Teemu Nurmio, muodostavat erinomaisen takamieskaksikon. Itse asiassa yhden sarjan parhaista. Heidän arvoaan nostaa se, että molemmilla on hyvä käsi ja molemmat ovat myös nopeajalkaisia, jolloin he pystyvät juoksemaan kiinni potentiaalisia lähilyöntejä. Kolmoskopparina pelaava Nikkanen pelaa pelottavan edessä, mutta äärinopea Nurmio on hyvä varmistamaan häntä.

Kysymysmerkki

Tahkon suurin kysymysmerkki ennen kautta on pelinjohtaja Miika Rantatorikka.

Rantatorikka johti  Tahkon mestariksi 2007 ja Vimpelin Vedon SM-hopealle 2011 ja 2012, ja monet pitävät häntä edelleen sateentekijänä. Rantatorikka on kuitenkin kaavamainen ja yllätyksetön pelinjohtaja, joka pelaa kiveen hakattua prosenttipesäpalloa. Pelitapa toimii silloín, kun materiaali vastustajiin nähden riittävän vahva. Tahko on kuitenkin sarjassa haastaja ja siksi yllätyksettömän prosenttipesäpallon rajat tulevat jossain vaiheessa vastaan. Siinä vaiheessa tarvittaisiin yllätyksellisyyttä ja ratkaisuja, jotka sytyttäisivät oman joukkueen ja horjuttaisivat vastustajaa. Rantatorikalta sellaista yllätyksellisyyttä ja marginaalien rohkeaa kaivamista on turha odottaa.

Rantatorikka joutui hyppäämään viime kaudella viuhkaan pikakomennuksella, kun Pasi Kokkonen vetäytyi pelinjohtajan tehtävistä ennen kauden alkua. Rantatorikka ei pääse kuitenkaan pakoon omaa vastuutaan. Peluuttamiseen liittyneiden ongelmien lisäksi Tahko hukkasi viime kaudella Teemu Rouhiaisen potentiaalin, ja se kipuili sen jälkeen pitkään, miten se rakentaisi kärkensä. Myös ulkopeli oli jopa huterampaa kuin osalla sarjan heikoimmista joukkueista.

Tällä kaudella myös Rantatorikan on nostettava tasoaan, jos Tahko aikoo tavoitella oikeasti yhtään parempia sijoituksia ja saada pistekeskiarvonsa nousemaan, sillä panokset Pihkalassa ovat kovat. Useat kärkiseurat olivat jo viime kaudella Teemu Nikkasen ja Patrik Vartaman kaltaisten Tahkon tähtipelaajien kintereillä, ja puhelin on soinnut tänäkin keväänä kiihtyvällä tahdilla.

Kunnianhimo ei ole Pihkalasta kadonnut, mistä kertoo se, että se yritti tosissaan saada Tuomas Jussilan viime syksynä riveihinsä. Jos Hyvinkään Tahko aikaa pitää omat tähtensä ja vahvistaa joukkuetta, rahan lisäksi on löydyttävä uskottavuutta. Nyt juuri Tahkon uuden ja suurella kohulla alkaneen projektin uskottavuus on koetuksella.

Lue myös: Kalle-Tapio Huusko teki urallaan yhden megalomaanisen virheen – ja se kävi kalliiksi