IIHF eli Kansainvälinen jääkiekkoliitto teki viimeinkin päätöksen, jonka sen olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten: se päätti, että jääkiekon MM-kisoja ei pelata tänä keväänä Valko-Venäjällä.

IIHF:n päätös oli valtava takaisku Valko-Venäjän kiistellylle yksinvaltiaalle Aljaksandr Lukašenkalle – mutta se oli takaisku myös IIHF:n puheenjohtajalle René Faselille. 70-vuotias sveitsiläinen on keitetty monissa liemissä ja kestänyt monia myrskyjä, mutta tässä myrskyssä Fasel menetti viimeisetkin kunnioituksensa rippeet.

Faselia voidaan ja toki pitääkin arvostella, mutta IIHF:n päätöksen takana on paljon suurempi ja mielenkiintoisempi kysymys kuin se, oliko Faselin käsikirjoittama näytelmä farssi vai kaikkien aikojen jääkiekkofarssi.

Kysymys kuuluu: mikä on sponsoreiden valta tänä päivänä urheilussa?

Jääkiekon MM-kisojen saagassa otsikoihin on nostettu MM-kisojen pitkäaikainen pääsponsori, WV-konserniin kuuluva tšekkiläinen autonvalmistaja Škoda.

Škoda ilmoitti viime viikolla, että se vetäytyy MM-kisojen sponsoroinnista, jos kisoja ei siirretä pois Valko-Venäjältä. Sen jälkeen kysymys oli enää siitä, miten nopeasti IIHF ehtii vetää kisat pois Lukašenkan regiimiltä.

Millaista valtaa Škoda asiassa käytti?

Oliko kysymys painostamisesta tai jopa kiristämisestä – vai pelkästään siitä, että yhteistyökumppaneilla on yksiselitteinen ja ehdoton oikeus päättää, millaisia tapahtumia he tukevat ja millaisten brändien yhteydessä he haluavat näkyä?

Monet urheiluidealistit ovat sanoneet, ettei sponsoreiden pitäisi puuttua urheilun sisältökysymyksiin ja urheilun sisäisiin kysymyksiin.

Eipä niin – mutta mihinkä se raja vedetään?

Škodan ilmoitus MM-kisojen pääsponsorin paikalta vetäytymisestä on vielä helppo tapaus. Škodan brändistä ja siihen liittyvistä arvoista vastaa viime kädessä vain ja ainoastaan Škoda ja sen omistajat. Jos niihin arvoihin ei kuulu kytkeytyminen Aljaksandr Lukašenkaan, se on vain ja ainoastaan Škodan asia.

Samalla tavalla myös Nesteen päätös vetäytyä Suomen MM-rallin pääsponsorin paikalta on helppo tapaus. On Nesteen asia, millaisia tapahtumia ja millaisiin asioihin se haluaa brändinsä kytkeä ja mihin ei.

Saisiko Özil sanoa, saiko hänet penkittää?

Mutta sitten tullaan vaikeampiin tapauksiin.

Yksi viime päivien suurimmista uutista jalkapallossa on ollut Mesut Özilin siirtyminen Arsenalista turkkilaiseen Fenerbahçeen.

Özil ei pelannut Arsenalissa kertaakaan viime kevään koronatauon jälkeen. Arsenal on vakuuttanut, että kysymys on ollut puhtaasti pelillisestä ratkaisusta, mutta yleisen teorian mukaan Özilin penkkikomennuksen takana oli se, että hän arvosteli Kiinaa uiguurivähemmistöjen kohtelusta. Özil on tunnettu muslimi ja hän kutsui uiguureja Kiinan vainoamiksi sotureiksi.

Özilin kannanotto nostatti Kiinassa myrskyn. Kiinan valtiollinen tv-yhtiö poisti välittömästi ohjelmistostaan Arsenalin kotiottelun ja NetEase Özilin Pro Evolution Soccer -tietokonepelistään.

Jos Özilin penkittämisteoria pitää paikkaansa, se herättää kaksi kysymystä:

Oliko Özilillä oikeus arvostella Kiinan hallitusta ja oliko Arsenalilla tästä syystä oikeus penkittää joukkueen ylivoimaisesti parhaimmin palkattu tähtensä?

Özilin tapauksessa kysymys ei ollut suoraan ristiriidasta Arsenalin merkittävien sponsoreiden kanssa, vaan Arsenalin ja koko Valioliigan suurimmasta markkina-alueesta Ison-Britannian ulkopuolella. Kiinalaiset tv-yhtiöt maksavat nykyisestä kolmivuotisesta televisiosopimuksesta Valioliigalle yli 630 miljoonaa euroa, mikä on ylivoimaisesti suurin ulkomaalainen tv-sopimus Valioliigan historiassa.

Avioliiton onnen perusta

Sanna Valkeejärvi kirjoitti Elmon verkkosivuilla kesällä Samuli Samuelssonin sponsorikohun yhteydessä, että sponsorointi on kuin avioliitto, jossa molempien on oltava onnellinen.

Onko siis urheilun kuunneltava yhteistyökumppaneidensa ja jopa kannattajiensa ääntä siinä, miten urheilu toimii ja miten ja mistä urheilun toimijat ja urheilijat puhuvat?

Vastaus on helppo.

Huippu-urheilu on jo pitkään ollut täysin riippuvainen kaupallisista tuloista. Yleensä kaupallisiksi tuloiksi mielletään sponsorointitulot, tv-sopimuksesta saatavat tulot sekä pelipaitojen ja muiden fanitarvikkeiden myynti, mutta viime kädessä myös lipputulot ovat kaupallisia tuloja.

Siksi huippu-urheilulla ei oikeasti ole muuta vaihtoehtoa kuin toimia niiden pelisääntöjen ja lainalaisuuksien mukaan, jotka kaupallisessa maailmassa vallitsevat.

Mesut Özil voi sanoa, että hänellä on oikeus sanoa mielipiteensä asiasta kuin asiasta. Niin on, mutta silloin on ymmärrettävä, että myös sponsoreilla ja jopa tavallisilla katsojilla on oikeus reagoida hänen mielipiteisiinsä.

Tätä oikeutta myös Škoda käytti. Siksi nolointa ja alhaisinta tässä koko MM-jupakassa oli, että Kansainvälinen jääkiekkoliitto ajoi MM-kisojen pääsponsorin sellaiseen tilanteeseen, että sen oli pakko ottaa vastuu siitä, että asiassa alkoi jotain tapahtua.

Se oli René Faselilta osoitus ennenmuta yhdestä asiasta – selkärangattomuudesta.

IIHF:n varapuheenjohtaja Kalervo Kummola voi katsoa itseään hyvällä omallatunnolla peilistä ja nostaa siitä näkyvän kuvan kanssa vaikka pienet kumarat. Tietäen ja tuntien Kummolan kyvyt juonia ja junailla asioita, maanantainen tiedotustilaisuus jätti epäilyn, kuinkahan kauan Kummola on oikeasti tiennyt, että kevään MM-kisat siirretään pois Valko-Venäjältä.