Samuel, Columbus Blue Jacketsin GM Jarmo Kekäläinen solmi jatkosopimuksen seuran kanssa, joka ulottuu kauden 2024-25 loppuun saakka. Oliko tämä yllätys?

Viime kauden tulosten perusteella kyllä, mutta siitä asti, kun huhut alkoivat liikkua siitä, että Kekäläistä Columbukseen aikoinaan palkkaamassa ollut John Davidson oli palaamassa seuran jääkiekkopuolen puheenjohtajaksi – se ei lopulta ollut yllätys. Kekäläisen ja Davidsonin yhteistyö oli saumatonta jo vuosia ja pikemminkin olisi ollut suuri yllätys, mikäli Kekäläistä ei olisi nyt Davidsonin palattua pidetty. Sen verran hyvät suhteet kaksikon välillä on ollut. Sitä emme tiedä, mikä olisi ollut tilanne, mikäli Davidsonin paikalle olisi tullutkin joku toinen henkilö – tai olisiko Davidsonin paikkaa ylipäätään edes ollut tarjolla, ellei siihen olisi istutettu juuri Davidsonia.

Mikä tällä hetkellä on Columbuksessa tilanne?

Pakka on levällään. Patrik Laineen hankinta ja sen jälkeiset surkeat otteet ovat olleet Kekäläisen kannalta kiusallisia. Pelaajamateriaali ei tällä hetkellä ole sellainen, että se herättää hurraahuutoja. Kaiken kukkuraksi avainpelaaja Seth Jonesin sopimus päättyy ensi kauden jälkeen ja Columbuksen kiekkopiireissä pelätään taas, että taas yksi tähtipelaaja haluaa lähteä. Enkä ihmettele, sen verran moni Columbuksen huipuista on kuitenkin vaihtanut maisemaa. Siinä katsannossa Kekäläisen peräänkuuluttama Columbus-kulttuuri ei ole näyttäytynyt ihan niin vetovoimaiselta kuin puheet antaisivat ymmärtää. Voidaan tietysti myös puhua siitä, että Columbus kaupunkina ei ole pelaajien suosikki, mutta aika moneen ei-niin-upeaan kaupunkiin on rakentunut myös kärkiseuroja vuosiksi, johon pelaajat ovat halunneet sitoutua. Kekäläinen on puhunut etevästi Columbuksen tilanteen olevan se, että joukkue on ”uudelleenlataamassa” eikä ”uudelleenrakentamassa”. Yksi syy on varmasti se, että Jonesin kaltainen pelaaja ei varmasti halua pitkään enää käkkiä NHL:n hännillä vaan haluaa seuraan, jossa on aitoa mestaruuspotentiaalia. Ei ole ihme, mikäli Jones ei Columbuksessa sellaista juuri nyt näe. Lisäksi myös päävalmentajahaku on käynnissä. Ja se jos mikä, mittaa Jarmo Kekäläistä toden teolla.

Millainen päävalmentaja Columbukseen on nyt tulossa?

Se on niin sanotusti miljoonan taalan kysymys, johon on vielä vähän vastauksia. Pohjois-Amerikassa on tietysti myös kelpo kandidaatteja, mutta omasta subjektiivisesta näkökulmastani tervehtisin ilolla, jos Kekäläinen uskaltaisi muuttaa NHL-maailmaa ja palkata aivan uusia ajatuksia ja pestata eurooppalaisen huippuvalmentajan – oli se sitten Jukka Jalonen tai joku muu huippuluotsi. Näkisin, että ainakin Kekäläinen tekisi mieluummin kovan ratkaisun kuin poimisi NHL:n valmentajamarkkinoiden pienen pyörivän piirin keskinkertaisuuden. Siinä Kekäläisen kanttia toden teolla koetellaan. Nyt Kekäläinen on nostanut Columbuksen pohjalta keskikastiin, välillä sen yläpuolellekin, mutta viimeisen rajan yli meneminen vaatii aina jotain uutta ja rohkeaa. Jotain muuta kuin mitä muut jo tekevät. Jokin kilpailuetu olisi hankittava, sillä materiaali ei mestaritasoa ole ainakaan tällä haavaa.

Mutta eikö eurooppalaisen valmentajan palkkaaminen olisi riski?

Joku voi ajatella niin. On tietysti epäselvää, miten eurooppalainen huippuvalmentaja saisi myytyä uudenlaista harjoitus- ja pelikulttuuria, mutta voi myös ajatella, että omat riskinsä on myös hautautua keskinkertaisuuteen tai pohjalle jonkun NHL-peruskoutsin kanssa. Voi tietysti pohtia sitäkin, että riittääkö Jukka Jalosen englanti pestin hoitamiseen, mutta kuten esimerkiksi Petteri Sihvonen on hyvin huomauttanut: Ei Manchester Cityn Pep Guardiolakaan täydellistä englantia puhu – mutta ihan hyvin on mennyt.

Mitä Kekäläinen tulee siis nyt tekemään?

Sen tietää vain Kekäläinen itse, jos hänkään vielä lopullisesti. Kekäläisellä on ainutlaatuinen mahdollisuus tehdä jotain mullistavaa ja kun jotain mullistavaa tehdään, se vaatii rohkeutta. Kekäläisellä on ollut rohkeutta pelaajakaupoissa, vaikka ne olisivat hieman maksaneetkin hintaa myöhemmin. Nyt sitä rohkeutta kysytään toden teolla. Lopulta voi miettiä, että kumman kanssa on vaikkapa eläkepäivillä helpompi elää – sen kanssa, että uskalsinko kokeilla jotain mullistavaa vai että en uskaltanut. Sen kysymyksen äärellä Kekäläinenkin jollain tavalla tässä päävalmentajavalinnan kanssa on.
Sillä kuka ne NHL:n pölyttyneet pienen piirin valmentajamarkkinat avaisi, jos ei eurooppalainen GM?