Jokereiden paluuaikeet suomalaiselle jääkiekkokartalle ovat kirvoittaneet monenlaista keskustelua. Eikä sitä voi ihmeenä pitää.

Miten pitäisi suhtautua hankkeeseen, jossa kukaan ei tunnu tietävän tuon taivaallista edes siitä missä Jokerit pelaa, millaisella organisaatiolla mennään ja millaisella prosessilla Jokerit ylipäätään päätyi Joel Harkimon käsiin.

Kun Jokereilta on pyydetty avoimuutta, on saatu vain salamyhkäisyyttä. Kun kysymyksiin on pyydetty vastausta, on saatu vain entistä enemmän kysymysmerkkejä ilmoille.

Miten tällaiseen hankkeeseen voisi muuten kuin epäluuloisesti uskoa?

Jokerifanien kannanottoja seuratessa moni kokee, että Jokereiden osalta raja faktojen ja puhtaan spekulaation välillä on täysin hämärtynyt. Näin kommentoi Twitterissä esimerkiksi jokerifanien nokkamies Roope Räty.

Ehkä näin, mutta eihän kukaan ole mediassa muuta tehnytkään kuin pyytänyt ja kysynyt faktojen perään. Asiassa on vain se ongelma, että niitä ei ole keneltäkään Jokereiden projektiin kuuluvalta henkilöltä oikeastaan saatu.

Ja nyt päivä päivältä, kun hallit eri kaupungeissa pääkaupunkiseudulla sulkevat surullisen myöhässä liikkeellä olevilta Jokereilta ovensa, alkaa vaikuttaa siltä, että Jokereilla ei riittävästi kerrottavaa ehkä edes ole.

***

Selvää on, että Jokerit jakaa mielipiteitä myös suomalaisten seurojen johdoissa. Eikä Jokereiden myrskyisää lähtöä ole vieläkään unohdettu, vaikka Liigan saluunan ovet ovat käyneet ja tekijät vaihtuneet.

Jokerit on löytänyt edestään sen, minkä taakse jätti.

Selvää kuitenkin on, että ennemmin tai myöhemmin suomalaisen jääkiekkoperheen on päätettävä kantansa Jokereista, mikäli seura saa rivinsä ojennukseen ja pakettinsa uskottavalta edes muistuttavaan muotoon.

Se tulee vaatimaan paljon keskustelua, mutta juuri nyt näyttää siltä, että sellaista ei ole. Ja jos on, se käydään puskista huudellen.

Yhden pikantin huomion voi kuitenkin Jokereista ja suomalaisen jääkiekon kipupisteiden tiimoilta käydystä keskustelusta tehdä. Esimerkiksi Jokerit-asiassa Mestis-pomot ovat eri tiedotusvälineille esiintyneet omalla nimellään, mutta Ilta-Sanomien sinänsä ansiokkaissa artikkeleissa liigapomot ovat jääneet yksi toisensa jälkeen piileksimään nimettömyyden taakse.

***

Kun pomot eivät puhu, pelaajat ovat toisinaan puhuneet. Viimeksi HIFK:n Ilari Melart Helsingin Sanomissa. Melartin viesti oli selvä: Liiga pitäisi saada auki.

Onneksi Liigan äänitorvi, Liigan puheenjohtaja Heikki Hiltunen, tuli paikalle ja päätti nopeasti tämänkin orastavan keskustelun sanomalla, että ”Liigan näkökulmasta Liiga on jo auki.”

Hiltunen tarkoitti artikkelin mukaan sitä, että Liigaan ei voi nousta urheilullisesti, mutta niin voi, että täyttää ”tietyt ehdot”.

Ja kun näin ne asiat Liiga-johdossa nyt vain koetaan, niin turhahan tästäkään asiasta on lopulta enää keskustella, kun Hiltunen linjaa suorastaan ikimuistoisella tavalla, että Liigan ovihan on auki suorastaan sepposen selällään kaikille Suomi-kiekossa.

***

Rehellisen ja avoimen keskustelun puute on ehkä lopulta oire suuremmalle sairaudelle. Liigassa kun on totuttu siihen, että jos kissa nostetaan pöydälle, sen saa nykyisessä suomalaisen liigakiekon keskustelukulttuurissa tuntea nahoissaan.

Yksi tuore esimerkki on Tommi Kerttulan taannoinen puheenvuoro liigaseurojen konkurssiuhista koronan jälkeisenä aikana.

Kerttula ei Ilta-Sanomien haastattelussa valottanut mitään salaisuuksia vaan arvioi, ettei tilanne ole niin paha kuin oli peloteltu samaan aikaan kun liigaseurat tankkasivat tukuttain pelaajahankintoja. Kerttulaa pidettiin laajasti liigapiireissä ”omaan pesään kusijana”.

Liiga määräsi Kerttulalle silti 10 000 euron sakot, jotka myöhemmin toki kuitenkin sovittiin.

Ja oli Kerttulasta tai hänen kommenteistaan mitä mieltä hyvänsä, se on kuitenkin makuasia.

Se ei ole, että liigaseurat tekivät kumulatiivisesti tuoreissa tilinpäätöksissään jopa kaikkien tuloksensa.

***

Voi kuitenkin kysyä, mikä on omaan pesään kusemista?

Sekö, että asioista keskustelee omilla kasvoilla niiden oikeilla nimillä vai se, että kehityskohdista vaietaan tai hiivitään sukkasillaan nimettömästi, niin ettei kukaan esimerkiksi joudu vastaamaan omalla nimellä ikäviin kysymyksiin.

Huvittavin puheenvuoro Ilta-Sanomien artikkelissa nimittäin oli se, kun yksi liigapomo sanoi, että ”kertoisivat sitten edes, että Harkimot ovat taustalla. Kaikista typerintä on ollut tämä salailu. Ymmärrän, että kaikkea ei voi kertoa, mutta avoimempi olisi pitänyt olla.”

Harva on tietysti puheenvuoron kanssa eri mieltä.

Samalla voi silti kysyä, että miten uskottavaa on vaatia avoimuutta, jos avoimuutta vaaditaan nimettömänä?