Olen pureskellut muutaman päivän Jukka Raitalan yllättävää siirtoa HJK:sta Gnistaniin.

Siirto herättää kolmenlaisia tunteita, joista kaksi vihlaisee sisintäni.

Ensimmäinen vihlaiseva asia on se, että Raitala olisi itse halunnut jatkaa pelaamistaan HJK:ssa. 35-vuotias Raitala on KP-75:n kasvatti, mutta hän siirtyi HJK:hon jo 17-vuotiaana juniorina.

Siitä lähtien HJK on ollut hänen seuransa. Kun Raitala palasi 12 ammattilaisvuoden jälkeen takaisin Suomeen joulukuussa 2021, hän valitsi seurakseen HJK:n. Nyt HJK näytti uskolliselle soturilleen ja 64 A-maaottelun miehelle kuitenkin tylysti ovea.

Jalkapallo on huipputasolla armoton maailma, jossa seurat joutuvat tekemään myös kipeitä päätöksiä. En sinällään kyseenalaista HJK:n ratkaisua, sillä jokaisella seuralla on oikeus tehdä sellaisia ratkaisuja, joihin se itse uskoo ja joita se haluaa tehdä.

Klubin kohdalla joukkueen muutosta vauhdittaa uuden päävalmentajan, espanjalaisen Ferran Sibilan, palkkaaminen. Myös Sibilalla on oikeus valita joukkueeseen sellaisia pelaajia, joiden hän uskoo sopivan omaan jalkapalloonsa.

Raitala-kysymystä ei siksi kannata miettiä vain siltä kannalta, onko Raitala riittävän hyvä puolustaja HJK:lle. Sibila todennäköisesti haluaa profiililtaan ja ominaisuuksiltaan erilaisen pelaajan Raitalan rooliin. En myöskään olisi yllättänyt, jos hänellä olisi katsottuna sille paikalle valmiina jo oma pelaaja.

Aika näyttää, tekikö HJK oikean vai väärän ratkaisun?

***

Toinen vihlaiseva asia on muisto muutaman vuoden takaa.

Olin itse kauden 2019 jälkeen samanlaisessa tilanteessa kuin Raitala nyt. Olisin halunnut jatkaa pelaamistani Hongassa, mutta Honka ei halunnut. Minäkin siirryin sattumoisin juuri Gnistaniin.

Voisin toki kysyä Hongalta näin jälkikäteen, tekivätkö asiasta päättäneet tahot silloin oikean vai väärän ratkaisun, mutta se on ollutta ja mennyttä. Paljon tärkeämpää oli se, mitä tapahtui Hongan sopimuksen päätyttyä.

Ei tapahtunut nimittäin yhtään mitään.

Olin sentään pelannut puolet elämästäni Hongassa ja tehnyt Hongan eteen kaikkeni, mutta kun yhteinen tiemme päättyi, minut ohjattiin ulos takaoven kautta.

Kestin kyllä sen, ettei seura muistanut minua mitenkään enkä saanut sellaisia läksiäisiä, jotka kuvittelin saavani. En odottanut mitään ihmeitä. Ainoastaan sitä, että seura olisi viimeisessä kotiottelussa kiittänyt ja kertonut kaikille, että yhteinen tarinamme on tullut päätökseen. Mutta ei. Ei edes pientä kiitoksen riviä sosiaalisessa mediassa, kuten on tapana.

Itseäni suretti eniten se, etten saanut tilaisuutta kiittää Hongan kannattajia, jotka olivat seisseet joukkueen ja jokaisen pelaajan tukena niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.

Nostin tämän asian esille siksi, että toivottavasti HJK ymmärtää muistaa Raitalaa paremmin kuin Honka minua. Raitala on ansainnut kiitoksensa ja arvonsa mukaisen huomionosoituksen, vaikka siirtyykin nyt toisen helsinkiläisen seuran riveihin.

***

Kolmas Raitalaan liittyvä tunne on pelkästään positiivinen.

Hongan luovuttua Veikkausliiga-paikastaan, Veikkausliiga-jonossa seuraavana on juuri Gnistan. Gnistan täytti urheilulliset kriteerit jo ennen Raitalan hankintaa, mutta Raitalan hankinta vahvistaa entistään sitä kuvaa, miten tosissaan ja miten järkevällä tavalla Gnistan valmistautuu pelaamaan Veikkausliigassa. Raitala on pelillisesti kovan luokan hankinta – ja sitä hän on myös Gnistanin Veikkausliiga-projektin uskottavuuden kannalta.

Gnistanin haasteet Veikkausliiga-paikan suhteet ovat muualle kuin pelikentällä. Gnistanissa tehdään kuitenkin koko ajan töitä sen suhteen, että olosuhteet saadaan sellaiseksi, että Gnistan läpäisisi Palloliiton liigalisenssikomitean käsittelyn ja saisi paitsi liigalisenssin myös luvan pelata ensi kesänä kotikentällään Oulunkylässä.

Sen Gnistan on ansainnut.