JymyJussit on Superin suurin arvoitus – voi sotkea pudotuspelit tai jäädä niiden ulkopuolelle
Hurja sisäpelipotentiaali tekee JymyJusseista arvaamattoman joukkueen.
JymyJussit on yksi alkavan Superpesis-kauden arvoituksista, jopa suurin. Joukkueen kehitys on jäänyt polkemaan paikalleen yllätyskauden 2016 jälkeen, jolloin se jäi putoamaan tuomitulla nuorella joukkueella hiuskarvan päähän pudotuspeleistä. Sen jälkeen joukkueeseen on satsattu ja siihen on hankittu jopa Henri Puputin kaltainen supertähti, mutta tuloksena on kolme peräkkäistä kuudetta sijaa.
Myös tällä kaudella JymyJussit taistelee saman nurkkakunnan sijoituksista. Se, mikä tekee sen ennakoimisen vaikeaksi, on kahden asian summa:
JymyJussit uusi paikallaan polkemisen jälkeen valmennuksensa ja pelinjohtonsa ja samalla koko valmennusmetodinsa. Nyt valmennuksesta ja pelinjohdosta vastaa Jussi Parvi. Parvia pidetään ennen kaikkea erinomaisena valmentajana, mutta vuodet nuorten joukkueiden pelinjohtajana ovat osoittaneet, ettei pelinjohtaminenkaan ole hänelle vierasta. Viestit Seinäjoelta ja ensimmäiset signaalit viittaavat siihen, että JymyJussit voi ottaa Parvin johdolla ison kehitysaskeleen niin valmennuksellisesti kuin pelinjohdollisesti.
Toinen JymyJussien kauden ennakointi vaikeuttava asia on joukkueen sisäpelissä piilevän hurjan potentiaalin suhde vaatimattomaan ulkopeliin. Jos kaikki taivaankappaleet olisivat suotuisia, JymyJussit voisi raivata tiensä jopa runkosarjassa sijoille 4-6. Se tarkoittaisi, että puolivälierissä se välttäisi todennäköisesti kahden suurimman haasteen, Joensuun ja Kouvolan, kohtaamisen. Sotkamon, Vimpelin ja jopa Pattijoen JymyJussit voisi sen sijaan pudottaa ulos paras kolmesta -järjestelmällä pelattavissa puolivälierissä, jos sen hurja potentiaali osuu kohdilleen oikealla hetkellä ja oikeassa paikassa.
Yhtä hyvin JymyJussit voi pelata taas alavireisen kauden ja jäädä ääritilanteessa jopa pudotuspelien ulkopuolelle. Todennäköistä se ei ole, mutta mahdollista.
JymyJussien potentiaali perustuu sen sisäpeliin. Joukkue saa rakennettua sellaisen ykkösnyrkin, että se vertautuu täysin sarjan kärkiseurojen kärkeen – ja parhaimmillaan se voi olla yksittäisissä otteluissa likimain pitelemätön.
JymyJussien ykkösnyrkkiin liittyy kuitenkin mielenkiintoinen taktinen valinta: kuinka Parvi sen rakentaa. Kärjeksi Parvilla on vain yksi todellinen vaihtoehto, Tuomas Raunio. Raunio täyttää paikkansa, vaikkei olekaan kärkimiesten kovinta kärkeä. Mutta sitten alkaa tapahtua – riippuen siitä, millaiseen ja ennen kaikkea miten pitkään kärkeen Parvi päätyy ja mikä on Puputin paikka ja rooli sisäpeliletkassa. Puputti löi viime kaudella 45 juoksua ja hän on tottunut kantamaan sankarinviittaa hartioillaan. Puputti haluaa JymyJusseissa suuren roolin ja siksi hän mieluummin loistaa otsikoissa kuin tekemällä yhtä arvokasta tai joukkueen kannalta jopa arvokkaampaa työtä otsikoiden takana.
Halli- ja harjoituspelien perusteella Parvi on kallistumassa pitkään kärkeen, jossa Puputille tulee edelleen myös kotiutustilanteita. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa sitä, että kakkosena pelannee Tero Tyynelä, Puputti kolmosena ja Elmeri Lieto nelosena – tai toisin päin siten, että Lieto on kolmonen ja Puputti vasta nelonen. Kärjen pituutta lisää se, että vaihtajajokeri Ville Viita on yksi Superin parhaista vaihtajista. JymyJusseissa Viita tulisi pomminvarmasti aina purkamaan ykkösvaihtoa, joka on hänen bravuurinsa. Jos kärki toimisi optimaalisella tavalla Raunio, Viita ja Tyynelä tekisivät palottoman ajan, jota tulisi purkamaan joko Puputti, Lieto tai JymyJussien sisäpelin kaikista julmin ja kovin ase, lyöjäjokeri Jukka-Pekka Vainionpää.
Mallissa on toki oma logiikkansa, mutta siinä on myös iso riski: Tyynelä menettelee vielä nollassa, mutta ei ole ykkösluokan vaihtaja. Siksi kärjestä voisi puristaa vielä kovemman siirtämällä Puputin kakkoseksi ja Tyynelän kakkoskärkeen. Tällöin Raunio menisi kentälle, Viita hoitaisi ykkösvaihdon, ja Puputti kakkosvaihdon ja täyttäisi pesät. Tässä mallissa kärjen olisi toki päästävä kentällä, mutta jos Rainio ei sitä tee, joukkueesta löytyy kehityskykyinen etenijäjokeri, Joona Kettunen.
Jos JymyJussien lyhyt kärki tekisi ajolähdön, silloin tallista pitäisi päästää irti Vainionpää ja lyödä hänelle merkkiä merkin perään. Vainionpää on voittanut kuuden viimeisen kauden aikana neljästi Superin lyöjäkuninkuuden ja hän on pesäpalloilijana kaikilla mittareilla mitattuna poikkeusyksilö. Hurjien lyöntimäärien lisäksi Vainionpään vaarallisuutta lisää se, että hän pystyy lyömään kotiutuksissa kumuraa merkistä ja hänen lyöntivuorollaan on aina läpilyöntiuhka.
Lyhyemmän kärjen mallissa Lieto pystyisi huoletta jatkamaan kotiutuksia, ja sen jälkeen Parvi voisi kaivaa esille vielä kakkoskärjen. JymyJusseilla on muista joukkueista poiketen kohtalainen kakkoskärki, ja se voi hyvinkin naarata sen avulla kesällä yksittäisiä jaksoja.
Sisäpelinsä puolesta JymyJussit olisi mitalitason joukkue, mutta sen ulkopeli on sisäpeliin verrattuna heikkoa. Ongelmat alkavat jo lukkari Henri Itävalosta. Itävalo oli aikoinaan huippulupaava lukkari, mutta loukkaantumiset ja lautaskammo ovat tehneet hänestä Superiin kevyehkön lukkarin. Itävalo on vauhtilukkari, mutta valitettavasti vauhti on nykyään käytännössä hänen ainoa aseensa.
Myös etukenttä on vaatimaton. Toni Marjamäen käsi ja pelinlukutaito eivät riitä ja nuori Eemeli Jaakkola on vielä raakile. Linja on jo astetta vahvempi. Huippulahjakas Lieto pelaa suurta tonttia ja Tyynelä on myös kehittynyt hyväksi linjanpelaajaksi.
Puputti on edelleen huippuluokan koppari ja hänen kätensä riittää tappamaan melkein mistä tahansa. Raunio täyttää juuri ja juuri paikkansa kakkoskopparina.
Jos JymyJussien vahvuudet ja heikkoudet muuttaa numeroiksi, asetelma on selvä: JymyJussit tekee varsinkin heikompia joukkueita vastaan paljon juoksuja, mutta yhtä lailla sen ulkokenttä antaa paljon juoksuja. Avainkysymys syksyn ratkaisupeleissä on se, miten Vainionpää onnistuu mailassa. Yksittäisiä juoksuja lyömällä sen on vaikea voittaa kärkiseuroja, mutta Vainionpään mailassa asuu aina myös läpilyönnin vaara ja oikeassa saumassa tuleva läpilyönti voi horjuttaa jopa kärkijoukkueita. Kahden voiton mallissa läpilyöntien merkitys korostaa entisestään, sillä yksi läpilyönti voi ratkaista jakson, ja Supervuorossa ja varsinkin kotiutuslyöntikisassa yllätyksen mahdollisuus on aina suuri.
Mikä suunta, mikä tulevaisuus?
Jukka-Pekka Vainionpää voitti viime kaudella lyöjäkuninkuuden lyömällä runkosarjassa 126 juoksua – ja vuotta aiemmin ennätykselliset 139 juoksua.
JymyJussit syntyi syksyllä 2012 Seinäjoen Maila-Jussien ja Nurmon Jymyn fuusion seurauksena. Toiveet olivat korkealla, mutta alkuvaiheen parhaaksi sijoitukseksi jäi runkosarjan neljäs sija kaudella 2014. Lopulta oltiin tilanteessa, että JymyJussien tähtisikermä piti purkaa ja joukkue joutui lähtemään kauteen 2016 junioripitoisella joukkueella. Samassa rytäkässä valta seurassa siirtyi Ossi Viljaselle. Nyt JymyJussit on osakeyhtiö ja käytännössä Viljasen yksinvallan alla.
Viljasen ajan alku näytti lupaavalta. Yllätyskauden 2016 jälkeen kaudella 2017 JymyJussit sijoittui runkosarjassa viidenneksi ja säikäytti puolivälierissä jopa Sotkamoa. Mutta sitten kehitys pysähtyi. Moni kuvitteli Seinäjoella, että ero huippuseuroihin olisi kaventunut käsin kosketeltavaksi, mutta todellisuudessa kyse oli näköharhasta. JymyJussit oli kaikilta toiminnan tasoiltaan – seurajohdoltaan, pelinjohdoltaan, valmennukseltaan ja materiaaliltaan – eri kastin joukkue kuin Vimpeli, Sotkamo, Joensuu ja Kouvola. Vainionpää hurjat kotiutustehot saivat JymyJussit näyttämään paremmalta kuin mitä joukkue ja varsinkin seura ja sen toiminnan taso olivat. Kun rajat tulivat isossa kuvassa vastaan, sitä kuvaa ei yksi Puputin hankinta muuttanut.
Nyt JymyJussien toiminnassa on Parvin palkkaamisen ja sitä seuranneen valmennuksen ja pelinjohdon uudistamisen myötä näkyvissä kirkkaampaa valoa. Kaikki riippuu nyt siitä, miten Viljanen seuraa johtaa, ja miten Parvin ja Puputin välinen valtayhtälö alkaa käytännön tasolla toimia. Joukkueessa on paljon hyvää ja jos sitä osataan vahvistaa järkevästi ja viedä valmennuksellisesti oikeaan suuntaan, JymyJusseilla on mahdollisuus ottaa askel tai useampiakin askeleita ylöspäin. Sen mahdollisuuksia parantaa se, että Sotkamon nuorennusleikkaus on juuttumassa suolle, Vimpeli on ajautunut 2-3 vuodessa sekavaan murrokseen ja Pattijoen eläkeläisryhmä ei jaksa loputtomasti heilua. Tässä saumassa JymyJusseilla olisi sosiaalinen tilaus ottaa se kauan kaivattu hyppy ylöspäin. Etelä-Pohjanmaa on edelleen väkivahvaa pesäpalloseutua ja kun Nurmo on kuopattu ja Koskenkorva kuoppaamassa itse itseään, Seinäjoella olisi mahdollisuus nousta koko Etelä-Pohjanmaan pesäpalloilulliseksi lippulaivaksi – varsinkin, kun JymyJusseja ruokkiva Seinäjoen Maila-Jussit on tehty jo vuosikaudet erinomaista juniorityötä.
Mahdollisuus on kuitenkin eri asia kuin se, mitä Seinäjoella oikeasti tapahtuu. Sen JymyJussien lyhyt historia on jo moneen kertaan todistanut.
Elmo-lehti analysoi kaikki miesten Superin seurat seura kerrallaan. Lue aiemmat jutut alle olevista linkeistä:
7: JymyJussit on kauden suurin arvoitus
8: Imatra pelaa sarjasijoitusta suuremmista asioista
9: Kankaanpään kanssa kannattaa olla tarkkana
10: Vallankumous pelasti Kiteen, mutta edessä on pitkä tie
11: Kempele on pesäpallokenttien kummajainen
13: Onko Tampere tullut Superiin jäädäkseen?
