Kouvolan tähtimiehistöllä voi olla tällä kaudella vain yksi tavoite – päättää 49 vuoden odotus
Kouvola tulee törmäämään tänä kesänä monta kertaa vuoteen 1976 49 ja kysymykseen, päättyykö 49 vuoden odotus viimeinkin.

Kouvolan Pallonlyöjät
Lähtötilanne
Kouvola sijoittui viime kaudella ylemmässä jatkosarjassa toiseksi ja jäi sarjan voittaneesta Mansesta vain kaksi pistettä. Välierissä se paini Sotkamon kanssa tasapäisesti, mutta taipui otteluvoitoin 1-3. Lopulta Kouvola vei viime kauden pronssimitalit.
Kouvola uusi kauden jälkeen joukkuetta. Valtteri Hämäläinen siirtyi Manseen, Arttu Ruuska Kempeleeseen ja Aleksi Vainio Jyväskylän Kiriin. Matti Saukko lopetti uransa eikä Kouvolassa nähdä enää Juha Korhostakaan.
Ainoa tulija oli Hyvinkäältä hankittu Jesse Eskelinen, joka hänkin on alkujaan Kouvolan oma kasvatti. Lisäksi pelaavaan koosteeseen nostettiin junioreista Perttu Kenttäaho ja Akseli Pitkänen.
Joukkue
Kouvolan tavaramerkkinä on ollut viime vuosina äärimmäisen tiivis ja hyvin toimiva ulkopeli, mutta Kouvolalta löytyy myös sisäpelivoimaa. Materiaaliltaan Kouvolan tämän kauden miehistö on sarjan eliittiä.
Kouvolan ulkopeliä johtaa loistavan paluun parrasvaloihin vaikean loukkaantumisensa jälkeen tehnyt Elias Pitkänen. Pitkänen on moderni lukkari ja taistelee tulevallakin kaudella sarjan parhaan lukkarin tittelistä. Aaron Honkanen voi tarvittaessa tuurata Pitkästä.
Etukentällä Valtteri Luoma on pelipaikkansa parhaita pelaajia Superpesiksessä ja hän sai viime kaudella Eemeli Laineesta erinomaisen parin etukentälle. Nuorista kotkista Jiri Joukainen pystyy pelaamaan myös etukentällä.
Polttolinja on myös rautainen. Linjan johtava pelaaja on superlahjakas Patrik Vartama, jonka rooli elää tilanteiden ja vastustajien mukaan. Jasperi Luoma on toinen tärkeä pelaaja polttolinjassa ja kokenut Matti Latvala on tuttuun tapaan kakkospuolen lukkona.
Polttolinjan neljännestä paikasta kamppailevat Eskelinen ja viime kaudella Haminassa lainalla itsensä läpi lyönyt 18-vuotias Akseli Pitkänen.
Takakentällä Tommi Mäentausta jatkaa toisena kopparina ja toiseksi koppariksi nousee 17-vuotias Kenttäaho. Myös Teemu Nikkanen on edelleen vaihtoehto taakse, samoin Miki Likander.
Kouvolan ulkokenttä on erittäin heittovoimainen ja vaikka siinä vaihtuukin täksi kaudeksi muutama pala, ulkopelin perusrunko on pelannut pitkään yhdessä ja pelaajien keskinäinen tekeminen ja liikkuminen on hioutunut ensiluokkaiseksi.
Ulkokentän haavoittuvin osa on takakenttä, mutta takakentän haasteita helpottaa hieman se, että Kouvolassa läpilyönneillä ei välttämättä tyhjennetä koko pajatsoa.
Sisäpelissä Kouvola saa erinomaisen ykköskärjen. Laine vakiinnutti viime kaudella paikkansa ykkösenä ja vaikka Vartaman taso vielä hieman heitteleekin, hän on huippuluokan kakkonen. Vartaman lyöntivalikoimaan kuuluvat pomppu, lyhyet sekä kovat lyönnit, ja hänellä on vahva läpilyönnin uhka. Pesien välillä Vartama on Superin nopeimpia ja parhaimpia etenijöitä.
Elias Pitkänen on kasvanut erinomaiseksi pelintekijäksi ja numero kolmoseksi.
Kouvola on pelannut perinteisesti koko materiaalillaan – ja niin se tulee tekemään tälläkin kaudella. Kakkoskärki kestää hyvin vertailun muiden kärkiseurojen kakkoskärkiin. Mäentausta on entinen kärkimies ja Eskelinen oli viime kaudella Hyvinkään paras sisäpelaaja numero kakkosena. Jasperi Luoma on parhaimmillaan vaihtajana ja Valtteri Luoma kotiuttajana. Kenttäahossa on myös potentiaalia vaihtajana ja etenijänä.
Latvala on edelleen järkipelaajana käyttökelpoinen pelaaja niin kotiuttajana kuin vaihtajana numero nelosena.
Kouvolalla on myös yksi Superin parhaista lyöjäjokerikaksikoista. Patrik Wahlsten voitti viime kaudella runkosarjan lyöjätilaston 101 lyödyllä juoksulla. Wahlsten poikkeaa kumurajokereiden valtavirrasta siinä, että hänen lyöntipelinsä perustuu ennen muuta koviin ja suoraviivaisiin lyönteihin.
Myös Nikkanen on keskittymässä entistä selkeämmin rooliinsa lyöjäjokerina. Nikkanen on Wahlstenin tavoin ykköskorin kotiuttaja, minkä lisäksi hän on vahva kakkosvaihdon purkajana.
Jokereina peluutetaan Akseli Pitkästä ja Eskelistä. Ville Pesu on tarvittaessa etenijäjokeri.
Petri Tuuva näytti toissa kaudella Kempeleessä ja viime kaudella Kouvolassa, että hän pystyy vastuuvalmentajana ja pelinjohtajana viemään joukkueensa mitaleille. Tällä kaudella Tuuvan ruokahalun täyttää vain yhden värinen mitali – eikä sen voittaminen hänen kaadu.
Arvio
Kouvola lähtee kauteen yhtenä suurimmista ennakkosuosikeista. Se löytyy runkosarjan päätteeksi todennäköisimmin sijoilta 1-3.
Kärkiseurojen erot ovat niin pienet, että kaikki ratkeaa lopulta siinä, millaisessa iskussa kärkijoukkueet ovat elokuun lopun ja syyskuun kriittisinä viikkoina. Silloin myös Kouvolan tämän kauden onnistuminen mitataan.
Isompi kuva
Miesten Superissa on tällä kaudella vain yksi seura, joka ei ole voittanut koskaan Suomen mestaruutta. Se seura on Kempele.
Kouvolalla on viisi Suomen mestaruutta, mutta se kuuluu Haminan kanssa kerhoon, jonka mestaruusjuhlista värikuvat ovat harvinaisia.
Hamina voitti viimeisen mestaruutensa 1974 – ja Kouvola kahta vuotta myöhemmin. Alajärvi ja Imatra juhlivat viimeisiä mestaruuksiaan 1980- ja 1990-taitteessa, mutta kaikki muut nykyiset Superin seurat ovat päässeet maistamaan mestaruuden huumaavaa makua 2000-luvulla.
Mestaruus on sana, jota Kouvolassa on mahdoton tänä kesänä kiertää. Jokaista hienoa suoritusta ja jokaista voittoa juhlitaan vuorenvarmasti kesällä täydellä sydämellä, mutta lopulta kausi tiivistyy yhteen kysymykseen – voittaako Kouvola viimeinkin Suomen mestaruuden vai siirtyykö unelma taas vuodella eteenpäin?
Kävipä tällä kaudella lopulta miten tahansa, Kouvola on noussut joka tapauksessa yhdeksi valtakunnan kiistattomista kärkiseuroista. Se on pyyhkinyt historiaan lamavuotensa ja selättänyt vielä viime vuosikymmenellä sitä ravistelleet talousvaikeudet.
Ja vaikka edellisestä mestaruudesta tuleekin tänä vuonna kuluneeksi 49 pitkää vuotta, Kouvola on pelannut 2000-luvulla viidesti SM-loppuottelussa ja voittanut yhteensä seitsemän mitalia.
Tämän hetken Kouvola on erinomaisesti rakennettu ja organisoitu seura. Kysymys ei ole vain edustusjoukkueesta, vaan koko seurasta ja siitä, miten valmennus, junioritoiminta, taustat ja kaikki muut oheistoiminnot seurassa hoidetaan.
Pelaajat ovat perinteisesti viihtyneet Kouvolassa, kuten Matti Latvalan, Tommi Mäentaustan, Anssi Lammilan ja Juho Hacklinin kaltaisten KPL:n nykyisten ja entisten pelaajien juurtumiset Kouvolaan osoittavat.
Kouvola oli pitkään ostojoukkueen maineessa, mutta nykyisen joukkueen runko muodostuu jo omista kasvateista tai Eemeli Laineen ja Perttu Kenttäahon kaltaisista muualta jo nuorina tulleista pelaajista, joista on Kouvolassa hiottu pelimiehiä.
Toki Kouvolalta löytyy vääntöä tehdä myös raskaansarjan täsmäostoja, joista viime vuosien parhaat esimerkit ovat Patrik Vartaman, Teemu Nikkasen ja Patrik Wahlstenin hankinnat.
Kouvolaa pidetään Pesäpalloliiton ja Superpesis Oy:n näkökulmasta katsottuna oman tiensä kulkijana. Se on kyllä osa pesäpalloperhettä, mutta vain siihen rajaan asti mihin itse haluaa.
Kouvolalle sen strategia ja tapa toimia sopivat eikä sen asemaa uhkaa lähitulevaisuudessa mikään. Suurin osa runkopelaajista pelaa Kouvolassa pitkillä sopimuksilla ja vaikka Kouvolan katsojakeskiarvo laskikin viime kaudella 16,5 prosentilla, se on edelleen yksi Superin suurimmista ja vakaimmista kassamagneeteista – kuten toki 80 000 asukkaan kaupungissa pelaavan KPL:n pitääkin olla.