Leeds ja Burnley varmistivat nousunsa ensi kaudeksi Valioliigaan, kun Leeds kaatoi maanantaina Stoken 6-0 ja Burnley Sheffield Unitedin 2-1. Jukka, millaiset nousijat Valioliigaan tulevat ensi kaudeksi?

Valioliigan ja Mestaruussarjan välinen kuilu on revennyt parin viimeisen vuoden aikana niin valtaisaksi, että häjyä tekee. Viime kaudella kaikki sen kauden nousijajoukkueet, Luton, Sheffield United ja Burnley, tippuivat ja tällä kaudella viime kevään nousijat, Leicester, Ipswich ja Southampton, lähtevät myös sukkana takaisin Mestaruussarjaan.

Kaiken lisäksi näiden joukkueiden pistemäärät ovat olleet ennätyksellisen surkeita. Aiemmin nyrkkisääntönä oli, että Valioliigassa säilymiseen tarvitaan 35-38 pistettä – ja heikkoinakin kausina 32-34 pistettä.

Luton keräsi parhaana putoajana viime kaudella 26 pistettä. Tämän kauden paras nousija, Ipswich, on jäämässä senkin alle ja tämän kauden surkeimman nousijan, Southamptonin, pistemäärä on 33 ottelun jälkeen 11, mikä on yksi kaikkien aikojen surkeimmista pistemääristä englantilaisen pääsarjan historiassa.

Tätä taustaa vasten Leedsillä, Burnleylla ja olipa kolmas nousija mikä seura tahansa, edessä on valtaisa haaste ensi kaudella. Itse asiassa olisi yllätys, jos yksikin nousijaseura säilyttäisi ensi kaudella paikkansa Valioliigassa.

Burnley on pelannut nyt ennätykselliset 31 ottelua peräkkäin ilman tappiota ja se on päästänyt koko kauden aikana 44 sarjaottelussa vain 15 maalia eli 0,3 maalia per ottelu. Eivätkö nämäkään tilastot vakuuta?

Burnleylla on annettava toki tunnustus niin sarjanoususta kuin näistä tämän kaltaisista tilastoista, mutta kysymys on ensi kaudella siitä, mikä painoarvo Mestaruussarjassa saavutetuilla tilastoilla on Valioliigassa.

Kehutun ja kiistellyn Second tier -podcastin asiantuntija Ryan Dilks pitää Scott Parkerin luotsaamaa Burnleya yhtenä heikkotasoisimmista sarjanousijoista pitkään aikaan ja lähes varmana putoajana ensi kaudella.

Hänen mukaansa Burnleyn nousun selittää vain se, että sillä on Mestaruussarjan mittareilla laadukas joukkue. Hänkin antaa tunnustuksen Burnleyn puolustuksellisille numeroille, mutta pitää Parkerin kykyä organisoida kaikki muut pelinvaiheet heikkona.

Entä sitten Leeds, joka pelasi vuosina 2020-2023 kolme kautta peräkkäin Valioliigassa edellisen sarjanousunsa jälkeen?

Leedsillä on sama haaste kuin Burnleylla: mihin sen taso ja taloudelliset resurssit oikeasti riittävät ensi kaudella Valioliigassa?

Aston Villan entinen tähtihyökkääjä Gabriel Agbonlahor ennakoi TalkSportilla, että Leeds – kuten kaksi muutakin tämän kauden nousijaa – tulevat ensi kaudella putoamaan Valioliigasta.

Agbonlahor muistutti, että nousijajoukkueet käyttivät viime kesänä – Leicesteriä lukuun ottamatta – pyöreästi 100 miljoonaa puntaa uusien pelaajien ostamiseen, mutta se ei riittänyt Valioliigassa mihinkään.

Myöskään Leedsin kolme kautta Valioliigassa eivät tarkoita mitään. Leicester voitti kaudella 2015-2016 Valioliigan mestaruuden ja pelasi seuraavalla kaudella Mestarien liigassa ja kausilla 2020-2021 ja 2021-2022 Eurooppa-liigassa. Silti se on toissakeväisen putoamisensa jälkeen nyt myllyssä, jossa se nousi heti takaisin Valioliigaan, mutta lähtee sieltä saman tien kuin märkä rätti.

Voiko tämän kehityksen katkaista mitenkään?

Se on todella vaikea kysymys.

Perusongelmana on, että Valioliigassa taloudellinen mittakaava on täysin eri maailmassa kuin Mestaruussarjassa.

Esimerkiksi kaudella 2022-2023 Mestarien liigassa pelanneiden Valioliiga-seurojen keskimääräinen liikevaihto kaudessa oli 690 miljoonaa euroa, muissa eurocupeissa pelanneiden seurojen 520 miljoonaa euroa ja muiden Valioliiga-seurojen 250 miljoonaa euroa.

Mestaruussarjassa keskimääräisen seuran liikevaihto oli samaan aikaan 25 miljoonaa euroa eli kymmenen kertaa pienempi kuin Valioliigan normiseuroilla – ja lähes 30 kertaa pienempi kuin Mestarien liigassa pelanneilla Valioliiga-seuroilla.

Tilannetta ei ole muuttanut ratkaisevasti edes se, että Valioliigasta pudonneet seurat saavat putoamisensa jälkeen niin sanottua laskuvarjorahaa. Esimerkiksi viime keväänä Valioliigasta pudonnut Luton on vaarassa pudota tänä keväänä Ykkösliigaan.

Jos tämä kehitys haluttaisiin katkaista, silloin raha pitäisi jakaa tasaisemmin, mutta jos sitä päivää jää odottamaan, edessä on pitkä odotus.

Jos jalkapalloseurojen rajaton ahneus on meille jotakin opettanut, se on opettanut sen, että paljon todennäköisempi kehityssuunta löytyy ravintoketjun toisesta päästä – siitä, miten rikkaimmista seuroista tulee vieläkin rikkaampia. Tarkoittaa siis sitä, että Euroopan suurimpien seurojen polte perustaa oma eurooppalainen tai maailmanlaajuinen superliiga vahvistuu vuosi vuodelta.

Näin ei voida joka tapauksessa enää kovin pitkään jatkaa. Jos Valioliigaan nousijoista tulee kausi toisensa jälkeen samanlaisia heittopusseja kuin tällä ja viime kaudella, asialle on pakko tehdä jotain. Ei ole kenenkään etu – ei Valioliigan eikä nousijoiden –, jos sarjassa pelaa kolme heittopussijoukkuetta.

Seuraava askel voisi olla Bundesliigassa käytössä oleva malli, jossa kaksi seuraa tippuu sarjaa alemmaksi, mutta Bundesliigassa kolmanneksi viimeiseksi jäänyt seura karsii paikasta Kakkosbundesliigan kolmosen kanssa eli pelaa kauniisti sanottuna tasonmittausottelut.

Ongelma toki pienenisi yhden seuran verran, mutta ei se itse ongelmaa ratkaisisi.