Leijonat valmistautuu tällä viikolla kisoihin Tšekin EHT-turnauksessa. Torstaina irtosi voitto Venäjästä 4–1. Juuso, Miltä ottelu silmääsi näytti?

Aivan tismalleen siltä, mitä odottaa sopiikin. Jukka Jalosen logiikka näkyy ja kuuluu jo Latviaan asti, mikä on tietysti Leijonien kannalta hyvä asia.

Venäjä on ollut erittäin vahva koko kauden. Se oli voittanut kaikki 10 aiempaa EHT-peliään tällä kaudella. Venäjä on hyvin valmennettu, kurinalainen joukkue, jolla on erinomaisia KHL-pelaajia.

Suomi sai siis nyt melkolailla parhaan mahdollisen testin ennen MM-kisoja ja suoriutui hyvin. Suomen pelaaminen nojaa, kuten kaksi vuotta sitten, siihen, että vastustajan maaliodotteet pidetään pienenä. Konkreettisesti kyse on erittäin laadukkaasta keskustan puolustamisesta, jonka avulla kontrolloidaan kiekon sijaintia.

Venäjä pysyi yhdessä maalissa, mikä oli erinomainen suoritus.

Niin, Leijonat on ollut tuloksellisesti tällä kaudella heikko. EHT-peleissä oli tullut vain kolme voittoa, tappioita sen sijaan peräti seitsemän ennen tätä päivää. Mitkä ovat lähtökohdat MM-kisoihin?

En tässä kohtaa antaisi kauden tulokselliselle historialle liiemmin painoarvoa, vaan sille, miltä pelaaminen tällä hetkellä näyttää.

Tässä Leijonien projektissa on hyvin paljon samaa hajua ja makua kuin kaksi vuotta sitten. Pelillisesti samat peruspilarit: yhdistetty mies- ja aluepuolustus, jolla ylimiehitetään ykkössektori ja samalla pidetään paine kiekossa, toimivat avauspelaamisen mallit, erikoistilanteet ja vahva roolitus.

Joukkue on samankaltainen: Euroopassa hyvällä tasolla pelaavia pelaajia, joiden taso riittää mainiosti pelaamaan mitaleista ja jotka ovat ennen muuta erittäin sitoutuneita Leijonien tapaan pelata.

Kaksi vuotta sitten Suomi kampesi mestariksi aavistuksen todennäköisyyksiä vastaan. Pidemmissä ottelusarjoissa se tuskin olisi Venäjää ja Kanadaa voittanut, mutta MM-kisoissa yksittäisissä peleissä voittamiseen tarvittavat asiat ovat erilaisia.

Kun nyt näyttäisi siltä, että logiikka on samankaltainen, se testataan ja laitetaan uudelleen puntariin.

Liigan finaalijoukkueista ei ole tulossa vahvistuksia joukkueeseen. Eikö se ole hieman erikoinen ratkaisu Jukka Jalosen valmennustiimiltä?

Tässä painaa vaakakupissa kaksi asiaa. Ensimmäinen on se, että kuinka hyviä pelaajia Leijonat voi saada. Toinen on se, missä vaiheessa näitä pelaajia on mahdollista saada mukaan ja siten kuinka paljon uusien pelaajien mukaantulo rikkoisi prosessia.

Luulen, että näiden kahden tekijän välillä on käyty puntarointia.

Liigan finaaleista olisi ollut saatavilla ihan kelpo pelaajia jokunen. Mutta olisivatko he olleet niin merkittävästi parempia pelaajia kuin Leijonilla tällä hetkellä on, että prosessi kannattaisi tässä kohtaa rikkoa ja vaihtaa pelaajia ryhmään?

Nähtävästi ei. Jalonen pitää arvossaan sitä, että pelaajat ovat olleet mukana joukkueessa jo useamman viikon ennen MM-kisoja.

Mutta Arttu Ruotsalainenhan saapuu kuitenkin vasta kisojen kynnyksellä joukkueeseen suoraan Pohjois-Amerikasta, eikä ole ollut maajoukkueen toiminnassa edes mukana tällä kaudella. Miten se ratkaisu sitten selittyy tuohon edelliseen pohjaten?

Tuo vaakakuppihan selittää asian perinpohjaisesti.

Ruotsalainen oli syyskaudella Liigan paras hyökkääjä, ja onnistuminen NHL:ssä kevään puolella ei ollut varsinaisesti yllätys. Ruotsalainen on erinomainen pelaaja, joka tuo lisäarvoa erityisesti tuloksentekoon.

Siksi hänet kannattaa ottaa mukaan, vaikka hän liittyykin vasta kisojen kynnyksellä joukkueeseen. Ja kyseessä on yksi pelaaja, roolipelaaja. Näkisin, että tämä oli Leijonien valmennukselta hyvä veto. Toki kisat sitten näyttävät todellisen tilan.

Lue myös: Kari Jalonen toi sähköä Leijonien päävalmentajapeliin – mutta onko iso tuli enää vapaana?

Tilaa Elmo  tarjoushintaan  6 kk 49 e . Voit ostaa Elmon myös irtonumerona Lehtipisteestä tai diginä Lehtiluukusta.