Manse PP vei pesäpallon hallimestaruuden Imatralla kaadettuaan finaalissa Joensuun 2-1 (3-0, 2-3, 3-0). Pekka, mitä halliturnaus kertoi Mansesta?

Päällimmäinen asia on se, että Mansen peli jo nyt erittäin kypsässä vaiheessa. Toki sillä oli ainoana joukkueena Imatralla kaikki parhaat pelaajat mukana, mutta Manse oli selvästi turnauksen paras joukkue ja ansaitsi mestaruuden, vaikka Joensuu luiskahtikin finaalissa toisella jaksolla sen otteesta ja vei ratkaisun kotiutuslyöntikisaan.

Manse tulee olemaan kesällä sarjassa se iso maamerkki, joka määrittää mestarijoukkueen tason. Jos joku haluaa viedä mestaruuspokaalin Manselta, silloin pitää olla oikeasti hyvä.

Nostaisin Mansesta esille oikeastaan kolme asiaa, joita myös halliturnaus alleviivasi.

Ensimmäinen asia on Perttu Ruuska. Ruuska on palannut omalle paikalleen lyöjäjokeriksi ja hän oli lopputurnauksessa pitelemätön. Viisi lyötyä kahdessa juoksussa erittäin hyvillä ja vaihtelevilla lyönneillä. On helppo ennustaa, että Ruuskan maila tekee kesällä todella pahaa jälkeä.

Toinen nosto liittyy myös Ruuskaan. Sen lisäksi, että hän on erinomainen kotiuttaja, hän pystyy myös etenemään, kuten kaksi muutakin jokeria, Lauri Kivinen ja etenijäjokeri Timo Torppa. Mansella on ainoana kärkijoukkueena sellaiset jokerit, että he kaikki pystyvät myös etenemään ja se tulee olemaan kesällä merkittävä asia.

Ja kolmas nosto on Loimaalta hankittu Tomi Lehtonen. Mansella on auki oikeastaan vain linjan neljäs paikka. Alun perin kysymys kuului, pelaako sillä paikalla Lehtonen vai Leevi Lehto. Varmasti tilanne elää kesälläkin, mutta kuka tahansa päätti Lehtosen hankinnasta, hänelle pitää nostaa hattua. Nuoressa miehessä on paljon potentiaalia. Hän pelasi loppuottelussa takalukijana ja kolmospolttajana, enkä olisi yllättänyt, että hänet nähdään näissä tehtävissä myös kesällä paljon takalukijana.

Entä sitten hopeajoukkue Joensuu. Mitä lopputurnaus siitä kertoi?

Joensuu tulee ilman muuta olemaan vahva kesällä, siitä ei ole kahta sanaa. Nyt se ei saanut poissaolojen takia kahta kärkeä, eikä ykköskärkikään mitenkään loistanut. Tämä asia korjaantuu kyllä kesän aikana. Joensuusta löytyy jalkoja ja vaihtotilannevoimaa, mutta numerolla lyövät kotiuttajat sillä on edelleen kortilla. Jokereista Patrik Wahlstenissa on paljon potentiaalia ja hänen ykkösaseensa on muista kärkijokereista poiketen kovat suoraviivaiset sauma- ja välilyönnit. Kun lyönti sattuu kohdilleen, jälki on tuhoisaa, mutta Wahlstenin pitää kypsyä vielä ratkaisupaikoissa ja ennen kaikkea isoissa ratkaisuotteluiksi jäiseksi ratkaisijaksi. Juho Toivola oli hyvä hankinta toiseksi lyöjäjokeriksi, mutta ei hän tietenkään mikään Allu Rautiainen ole.

Ulkona suurin mielenkiinto kohdistuu lukkareihin. Ville Väliaho on hyvässä vireessä ja jos Mikko Huotari ja hänen valmennustiiminsä osaa ratkaista, miten kahdella laatulukkarilla, Väliaholla ja Topi Kososella, kausi pelataan, kahden lukkarin paketti voi olla Joensuulle iso rikkaus. Mutta ei se riskitön paketti ole.

JoMalta puuttui Imatralta molemmat etumieshankinnat, Ville Lantiainen ja Kristian Malikine, sekä koppari Topi Hurskainen. Ei JoMa kuitenkaan ulkopeliinsä kaatunut, eikä Lantiaisen ja Hurskaisen paluut radikaalisti paranna sen ulkopeliä nyt nähdyltä tasolta. JoMa on kesällä vahva niin ulkona kuin sisälläkin.

Entä Sotkamo?

Sotkamo pelasi ulkona juuri siten, kuten odotettiin eli vain lukkarin tonttia ei oltu viime kaudesta muokattu tai mies vaihtunut. Ratkaisut toimivat odotetun hyvin, vaikka toki siellä nähtiin joitakin räpylävirheitä. Mutta tässä se Jymyn ulkopelin muoto on ja uskon, että kyllä se toimii myös kesällä. Varsinkin etukenttä on tällä hetkellä jopa Jymyn paras ulkopelilohko. Juho Keinänen oli etukentälle kova hankinta.

Sisällä kärki tulee varmasti olemaan kivikova, mutta materiaali ei riitä koko sisäpelikosteella pelaamiseen ja numerolla lyöviä kotiuttajia on vain kaksi, Aapo Komulainen ja Keinänen. Keinänen pelasi erinomaisen turnauksen myös sisällä ja onnistui myös kotiuttajana.

Sotkamolta puuttui molemmat viime kesän lyöjäjokerit, Roope Korhonen ja Lauri Rönkkö, sekä kolmas jokeri, Niilo Piiponniemi. Kun he palaavat, tilanne jokeriosastolla korjaantuu saman tien. Korostaisin kuitenkin edelleen Jere Heikkisen roolia tulevalla kaudella. Hän antaa varmasti hyvää painetta Rönkölle ja tulee varmasti saamaan vastuuta kesälläkin.

Seinäjoen JymyJussit taisi olla liian kovissa kinkereissä?

Oli toki, mutta lopputurnaukseen pääseminen oli kova suoritus JymyJusseilta. Kaiken lisäksi siltä puuttui ykköslukkari Joona Lehtinen, mutta vaikka hän olisi ollut mukana, tasoero näihin kolmeen kärkiseuraan on silti selvä, mikä ei tietenkään ole yllätys kenellekään.

JymyJussit saa kelvollisen ykköskärjen ja Oskari Salmela on talven hallipeleissä näyttänyt hyvältä hankinnalta, joka pystyy pelaamaan useammalla ulkopelipaikalla. JymyJussit on sarjan viiden heikomman joukkueen ryhmässä, mutta kyllä sillä on siinä taistelussa sanansa sanottavana.